Sanna osti 23-vuotiaana vanhan koulun: ”Tärkeää oli sitoutua taloon, sillä remontin hinnalla olisi saanut uuden”

Elämä on yllättänyt välillä julmillakin käänteillään Sanna Tallgrenin, mutta yksi on pysynyt koko aikuisiän: vanha koulu, jonka hän osti kodikseen parikymppisenä.

Iso vaalea keittiö, viehättävästi sisustettu pesämäinen olohuone ja olohuoneen takana suloinen makuuhuone. Sanna Tallgrenilla on Iitissä kaunis, sielukas koti.

Maalaisidylliin kuuluu kissanpentu, joka pyrkii ja pääsee sisään keittiön vanhasta ikkunasta ja menee kerälle kehräämään puusohvalle.

Tämä on ihana, huolella rempattu ja pidetty koti, jonka sisustus on lievää, ei liian imelää maalaisromantiikkaa, vanhoja huonekaluja, huolella valittuja klassikkotapetteja ja näkyviin jätettyä 1800-luvun hirsiseinää.

– Sisustajana olen kontrollifriikki. Olen tosi tarkka visuaalisista asioista. Joskus estetiikka menee käytännön edelle, kuten keittiössä, jossa on liian pieni mutta sitäkin kauniimpi Smegin jääkaappi, Sanna kuvailee.

Ei ole ihme, että tämä on joskus esitelty myös Suomen kaunein koti -ohjelmassa.

Mutta ai jaa, mutta tässä ei vielä ollutkaan kaikki.

Vasta kun Sanna aukaisee sisäoven keittiöstä saliin, kodin todellinen jättimäinen koko alkaa paljastua. Keittiön takana on peräkkäin massiivinen kirjasto ja entinen koulun juhlasali, nykyinen perheen toinen olohuone. Pelkässä olohuoneessa on neliöitä 80 eli enemmän kuin monessa helsinkiläisessä perheasunnossa.

”Ei kukaan muu olisi näin hullu”

Olohuoneessa on Laura Ashleyn tapettia, kaunis ruokailuryhmä, johon mahtuu koko suku jouluisin, ja Sannan pojan ja veljenpojan rakentama autorata. Yhdessä nurkassa on rummut ja toisessa evakkoreki, jolla Sannan isoäiti lähti Jääsken pitäjän Jakovalasta.

Sanna osti 1800-luvun lopulla rakennetun koulunsa vuonna 1997. Hinta oli silloin 295 000 markkaa.

– Nykyrahassa se olisi varmaankin noin 70 000 euroa eli ei paljon mitään talosta ja melkein kahden hehtaarin pihasta, Sanna miettii.

Sitä hän ei edes mieti, paljonko lukuisat remontit ja pihan kunnostus ovat nostaneet asunnon arvoa.

– En ajattele, kuinka paljon tästä saisi myynnissä, sillä en aio ikinä kaupitella tätä. Elän tässä loppuelämäni. Enkä edes usko, että kukaan muu olisi niin hullu, että ostaisi näin ison koulun.

On epäselvää, kuinka paljon neliöitä vanhassa kansakoulussa on. Jonkin tositteen mukaan katon alla olisi jopa 800 neliötä. Sanna arvioi, että kolmihenkinen perhe asuu noin 550 neliössä.

– Kaikki kysyvät, mitä teen näin paljolla tilalla. En mitään. Se vain on. Ei siitä haittaakaan ole, paitsi talvipakkasilla, joiden jälkeen lämmityslaskut ovat niin pelottavan hirveitä, että kyseenalaistan joka vuosi, onko missään mitään järkeä.

Lisäksi koulukokonaisuuteen kuuluu valtava puutarha, saunarakennus, kanala ja hevostalli, jossa asuvat Kassu-hevonen ja Hannu-poni. Sannan tädille on tehty asunto talon alakertaan ja yläkerta on Sannan teini-ikäisen pojan valtakunta.

Leskeksi alle kolmikymppisenä

Vuonna 1997 Sanna oli 23-vuotias nuori nainen, joka teki töitä määräaikaisissa työsuhteissa kassalla ja perhepäivähoitajana. Hän oli mennyt naimisiin itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Pari sai asuntolainan ja osti vanhan kansakoulun, johon he rakastuivat ensisilmäyksellä.

– Meille molemmille tuli vahva tunne, että tässä maisemassa on jotain hyvää ja hellyttävää.

1800-luvun lopulla rakennettuun kansakouluun oli tehty remontti vuonna 1960. Suuri osa koulusta oli hyvässä kunnossa, mutta talo ei ollut kaunis. Katto oli huonossa kunnossa ja sen pariskunta aikoi remontoida ensimmäiseksi. Remonttien kanssa ei aiottu pitää kiirettä, olisihan aikaa loppuelämä.

Urakkaa ei ehditty aloittaa, kun elämä yllätti. Vuonna 2001 Sanna jäi leskeksi vain 27-vuotiaana.

– Vielä nyt parikymmentä vuotta myöhemmin tapaan sanoa ihmisille, että pitäkää vakuutuksenne kunnossa. Minun mieheni oli ottanut henkivakuutuksen sen varalle, että hänelle sattuu jotain. Ja kun sitten sattui, minulle jäi vakuutuksen ansiosta velaton talo ja vähän rahaa käteenkin.

Sanna teki remontteja ensin yksin ja yhdessä sukulaisten kanssa ja muutamien vuosien kuluttua uuden puolisonsa kanssa.

Vuonna 2006 taloon tehtiin iso remontti, jossa katto uusittiin ja talon öljylämmitysjärjestelmä vaihdettiin maalämpöön. Remontti oli kallis, ja se vaati pariskunnalta periaatepäätöksen, että talossa pysytään ja remontti tehdään, vaikka samalla rahalla saisi uuden talon.

– Tykkään historiasta ja olen kai vähän haihattelija ja haaveilija: on kiva ajatella, että kauhean monet ihmiset ovat oppineet täällä kaikenlaista. Iittiläisillä on taloon suhde ja saan usein kuulla, kenen sukulaiset ovat käyneet täällä koulua.

Remontointi: helppoa ja palkitsevaa

Jättiremontin lisäksi Sanna on tehnyt useita pienempiä remontteja. Muovimattojen alta paljastui lautalattia, joka maalattiin. Sanna on myös maalannut sisäkatot, tapetoinut ja laittanut uutta pinkopahvia huonokuntoisen tilalle.

Sanna toimi pitkään sosiaalialan yrittäjänä, mutta on juuri myynyt yrityksensä ja jäänyt uudelle omistajalle palkkatöihin. Yrittäjän vastuusta luopuminen vapautti voimavaroja, joita hän käyttää opiskeluun – verkkoyhteyden päässä alkaa kohta sosiaalipedagogiikan perusteet –seminaari. Aikaa jää myös Sannan rakkaimpaan harrastukseensa, puutarhanhoitoon.

Viime kesänä koulun puutarhassa vietettiin häitä, kun Sanna meni naimisiin kolmannen aviomiehensä kanssa.

Puutarha on Sannan ja hänen tätinsä yhteinen hanke. Se on muotoutunut viidentoista vuoden aikana pala palalta ja siellä on jopa 80 pionilajiketta. Sannan silmäteriä ovat valkoiset, metrin mittaan kasvavat Moon of Nippon -kiiinanpionit.

– Kuulen usein, että onpa sinulla kamalasti työtä. En ajattele niin. Hevosien kanssa puuhailu ja puutarhatyöt ovat minulle onnenhetkiä ja pienet remontit ovat palkitsevia nekin.

– Ei minua rempat ole koskaan uuvuttaneet. Jos olisi burnouteihin taipuvainen, yrittäjänä olisin saanut sellaisen, enkä suinkaan koulun lattioiden maalaamisesta.

OP sosiaalisessa mediassa