Leskeytynyt Terttu muutti omakotitalosta kaksioon: ”Tämä on nyt minun kotini, ei meidän”

Kangasalalainen Terttu Laitila myi miehensä kuoltua ison omakotitalon, jätti taakseen piha- ja lumityöt – ja aloitti uuden elämänvaiheen.

Kun ovikello soi Kangasalan keskustassa sijaitsevan uuden kerrostalon kolmannessa kerroksessa, oven takana alkaa villi haukunta. Villakoira Aku ilmoittaa tulijoista äänekkäästi emännälleen, tervehtii iloisesti nuuhkien ja kirmaa vauhdilla ruokakupilleen, etteivät vieraat vaan ehdi sen herkkujen kimppuun.

Aku oli alun perin Terttu Laitilan, 70, aviomiehen koira, mutta tämän kuoltua toukokuussa 2016 se omistautui talon rouvalle. Tänä aamuna erottamaton kaksikko on ajanut mökiltä Ylöjärveltä Kangasalle hoitamaan juoksevia asioita.

Laitila muutti valoisaan, kauniisti sisustettuun 53 neliön kaksioonsa joulukuussa 2016. Seiniä ja lipastoja koristavat lukuisat lähipiirin hää-, vauva-, koulu- ja rippikuvat. Parhaalla paikalla on kuva Aulis-aviomiehestä. Asukkaan käsityöharrastuksesta kertovat taidokkaat kanavatyöt, joihin on ikuistettu muun muassa Kangasalan ja Jalasjärven kirkot.

Pois talosta muttei Kangasalta

– Meillä oli mieheni kanssa haaveena asua omakotitalossamme Kangasalan Pikonkankaan alueella niin kauan kuin jaksamme sitä ja pihaa hoitaa. Olimme itse rakentaneet sen vuonna 1977, isäni oli muurannut seiniä ja puutavara oli hakattu kotimetsästäni Jalasjärveltä, Laitila kertoo.

Nämä kaikki asiat menettivät merkityksensä, kun aviomies menehtyi nopeasti edenneeseen sairauteen. Yhteiseen kotiin liittyi liikaa muistoja, ja Laitilaa pelotti asua siellä yksin, koska taloon oli kerran murtauduttu. Viisi huonetta ja 115 neliötä tuntuivat kovin isoilta yhden asuttavaksi.

Laitilan molemmat pojat kannustivat äitiään myymään talon, koska ajattelivat piha- ja lumitöiden käyvän tälle liian raskaiksi. He ehdottivat muuttoa kerrostaloon Lentävänniemeen Länsi-Tampereelle, josta on puolet lyhyempi matka rakkaalle kesämökille Ylöjärvelle, ja jonka lähellä toinen heistä tuolloin asui.

Kesän ajan Laitila tutkaili asuntotarjontaa ehdotetulla alueella. Syksyn koittaessa ja mökkikauden päättyessä iski vahva tunne siitä, ettei hän voi muuttaa Kangasalta pois. Se oli ollut vuodesta 1969 lähtien hänen kotikaupunkinsa, jossa hän oli miehensä kanssa kasvattanut lapsensa, ja jossa ovat ystävät ja tuttavat.

Ajatus kodinvaihdosta Kangasalan rajojen sisällä alkoi kutkuttaa.

– Seurasin myytäviä asuntoja ja huomasin mainoksen uudiskohteesta aivan Kangasalan keskustassa. Menin esittelyyn ja ihastuin heti tähän saunalliseen asuntoon, josta oli näkymä torille. Erityisesti minua viehättivät keittiössä harmaat kaapinovet ja koko kodin harmaat lattiat. Asunto oli jotenkin niin minun oloiseni. Koti ei enää paremmalla paikalla voi olla, sillä kaupat, apteekki, pankit ja kirkko ovat lähellä. Parvekkeelta lähes näkee mieheni haudalle, Laitila kertoo.

Kerrostalo oli entuudestaan jo vähän tuttu, sillä entinen naapuri, myös leskeksi jäänyt Tuula, oli vähän aiemmin myynyt oman talonsa Pikonkankaalta ja muuttanut kerrostaloon. Nyt Laitila asuu suoraan hyvän ystävänsä huoneiston yläpuolella.

Suhtautuminen nykyiseen kotitaloon ei aina ollut yhtä myönteistä, mutta nykyisin vanhat mietteet jo huvittavat.

– Kun kerrostalo oli rakenteilla, kuljimme mieheni eläessä tästä ohi ja ihmettelimme, kuka hullu siinä haluaa asua, noin keskustassa ja meluisten katujen varrella…

Terttu Laitilan parvekkeelta näkee Kangasalan torille. Uusi kerrostaloasunto on kätevän matkan päässä keskustan palveluista.

Talo kaupaksi kahdessa viikossa

Ihastusta herättänyt asunto houkutti tekemään pikaisen ostopäätöksen, mutta Laitila ei heti uskaltanut laittaa nimeään papereihin. Kauhukuvana oli jäädä kahden asunnon loukkuun; omakotitalo oli saatava kaupaksi ennen uuden asunnon ostoa.

– Enhän minä edes tiennyt, mistä asuntomyynnin aloittaa, kun en ollut koskaan aiemmin tehnyt asuntokauppoja. Onneksi kaksi erittäin tehokasta naista – Hartelan asuntomyyjä Anne Vettenranta ja OP Kodin myyntipäällikkö Kirsi Muilu – laittoivat töpinäksi.

Omakotitalolle löytyi uudet omistajat reilussa kahdessa viikossa, ja Laitila teki välittömästi kaupat kerrostalokodista.

Joulukuussa 2016 muuttoauto toi tavarat vanhasta kodista kahden kilometrin päästä Kuohunharjuntielle. Tavaroita piti karsia aika lailla, kun asuinneliöt pienenivät merkittävästi. Sattumalta pojantytär oli juuri muuttamassa ensimmäiseen omaan kotiinsa, jonne osa mummun ylimääräisistä huonekaluista, astioista ja kodin tekstiileistä olivat enemmän kuin tervetulleita. Loput tavarat kävivät kaupaksi netissä tai päätyivät kierrätykseen.

– Olen kotiutunut uuteen ympäristöön todella hyvin ja saanut erittäin lämpimän vastaanoton naapureilta. Täällä asuu aivan ihanaa väkeä! Omakotitalo oli ollut meidän kotimme ja tuntui, että jäin sinne yksin. Tämä asunto on minun, vaikka huonekalut ovatkin samoja. En yhtään kaipaa omakotitaloon takaisin.

Kuivin jaloin kulttuuririentoihin

Laitilan ainoa huolenaihe alkuvaiheessa liittyi Aku-koiraan: miten se pärjää uudessa ympäristössä? Mitä jos se omakotitalon hiljaisuuteen tottuneena haukkuu kerrostalon ääniä ja häiritsee naapureita?

– Onneksi niin ei käynyt. Aku on pärjännyt oikein hyvin ja saanut paljon uusia koiratuttuja. Uudesta kodista on lyhyt matka hienoille kävelyreiteille, tyytyväinen kodinvaihtaja kertoo.

Uusi kotitalo sijaitsee muutama vuosi sitten valmistuneen Kangasala-talon kyljessä. Kulttuuririentoihin pääsee huonolla ilmalla kätevästi kuivin jaloin autohallin kautta.

– Joskus sanoin, etten ikinä mene kulttuuritaloon, koska se on mielestäni niin ruma, mutta nyt olen käynyt sielläkin useasti!

Ainoa asia, jota Laitila tunnustaa kaipaavansa vanhasta paikasta, ovat omenapuut ja vadelmapensaat, jotka tekivät valtavaa satoa joka vuosia. Onneksi omppuja ja vattuja saa läheiseltä torilta.

– Lumitöitä ja lehtien haravointia ei ole yhtään ikävä. Nyt voimme Akun kanssa katsella ikkunasta, kun huoltoyhtiö hoitaa ne hommat.

OP sosiaalisessa mediassa