”Täällä olen oppinut, että ei kannata valittaa turhasta”

Kokkolan Pallo-Veikkojen juniorit käyvät kerran viikossa auttamassa sairaalan lastenosastolla. Peli Afrikan tähteä tai jalkapallon potkiminen yhdessä ovat tärkeitä hetkiä sekä potilaille että vapaaehtoisille itselleen.

Viisivuotiaas Nooa Korhonen pelaa jalkapalloa Kokkolan Pallo-Veikkojen Otto Puran kanssa.

Koivujen oksat heiluvat tuulessa Keski-Pohjanmaan sairaalan pihalla Kokkolassa. Tummansiniseen sairaalahenkilökunnan takkiin pukeutunut Otto Pura, 15, potkaisee nurmikolla minikokoista jalkapalloa.

Viisivuotias Nooa Korhonen ottaa syötön vastaan keskittynyt ilme kasvoillaan. Lopuksi hän potkaisee kierrepotkun ja kellahtaa maahan. Kun Nooa kömpii ylös, hän hymyilee. Otto Pura tulee lähemmäksi ja näyttää, miten palloa voi pomputella.

Nooan isä Hannu Korhonen katselee sivusta poikien peliä. Häntäkin vähän hymyilyttää.

– On kiva juttu lapsille, että tällaista toimintaa järjestetään. Sairaalahuoneessa aika tulee helposti pitkäksi, Korhonen sanoo.

Nooa nyökkää, kun häneltä kysyy, onko kivaa pelata palloa. Muuten hän on vaiti. Isä kertoo, että sairaalassa on tullut viime päivinä niin paljon kaikkea uutta, että voimat ovat vähissä.

Otto Puran tiistai-iltoihin sairaalassa kuuluu esimerkiksi liinavaatekärryn tyhjentämistä ja kaapin järjestelyä.

Vaihtelua sairaalaelämään

Otto Pura on Kokkolan Pallo-Veikkojen Akatemian junioreiden pelaaja. Hän on tullut auttamaan sairaalan lastenosastolle yhdessä joukkuetoverinsa Oskari Ojalan kanssa. Akatemian juniorit ovat huhtikuusta alkaen käyneet kukin vuorollaan osastolla tekemässä vapaaehtoistyötä.

– Olipa mukavaa olla ulkona ja pelata. Nooakin osasi jo potkia palloa, Pura sanoo.

Sairaalan väliaikainen osastonhoitaja Jenni Rintala kertoo, että yhteensä 20 pelaajaa on käynyt osastolla parin tunnin ajan tiistai-iltapäivisin.

Pääasiassa pelaajat viettävät aikaa pienten potilaiden kanssa, jotta lasten vanhemmat saavat hengähdystauon. He leikittävät, pitävät sylissä tai valvovat nukkuvaa lasta ja soittavat kelloa, kun lapsi herää.

– On joku ollut kaverina vaihtamassa vauvapotilaalle vaippaakin, Rintala kertoo.

Hänen mukaansa toiminta on ainutlaatuista koko Suomessa.

– Sairaaloissa tehdään aika vähän vapaaehtoistyötä, Rintala sanoo.

Oskari Ojala pelasi vuorossa kolme erää Afrikan tähteä.

Vapaaehtoisia odotetaan

Sairaalan käytävälle aukeaa ovi, josta astuu ulos Oskari Ojala, 15. Hän pitelee käsissään Afrikan tähti -lautapeliä ja vie sen pelikaappiin.

Ojala on käynyt pelaamassa 15-vuotiaan tytön kanssa, joka ei pääse poistumaan sairaalahuoneesta.

– Ehdittiin pelata kolme kertaa. Hän voitti kahdesti ja minä kerran, Ojala sanoo.

Läheisessä liinavaatevarastossa elefantti- ja kukkakuvioiset lakanat odottavat järjestelijää, ja sairaanhoitaja Jonna Kalliokoski antaa Otto Puralle ohjeita. Lakanat viikataan ja nostetaan hyllylle.

Kiireisinä iltoina pelaajista on apua myös sairaalan henkilökunnalle. Vapaaehtoistyöntekijä voi hakea ruokakärryn tai tyhjentää liinavaatekärryn, jolloin hoitajalta vapautuu aikaa muihin töihin, esimerkiksi lääkehuoltoon.

Pura nappaa tottuneesti hyllystä pussilakanan, viikkaa sen uudestaan ja asettelee takaisin hyllyyn. Näyttää siltä, että hän on tehnyt tätä ennenkin.

Kyllä vain. Pura kertoo käyneensä Oskari Ojalan kanssa sairaalalla auttelemassa kerran aiemminkin. Silloin he viikkasivat lakanoita ja pitivät seuraa seitsemänvuotiaalle potilaalle, joka sattui olemaan jalkapallofani. Kolmikko pelasi Fifa-jalkapallopeliä Play Stationilla. Hetki oli hauska sekä potilaalle että junnuille.

– Tuntui, että tein jotain tärkeää. Hienointa oli nähdä, että potilaalla oli hauskaa.

Valmentaja Aki Lyyski on tyytyväinen siitä, miten junioreilla on mennyt osastolla. – Hyvin ovat pojat hommaan heittäytyneet, hän sanoo.

Valmentajan idea

Ilta ei ole tänään erityisen kiireinen. Ojala ja Pura istahtavat vaaleanpunaisen pöydän ääreen pitämään taukoa ja odottamaan seuraavaa tehtävää.

Joukkueen valmentaja Aki Lyyski saapuu osastolle kertomaan, miten pojat ovat päätyneet sairaalaan töihin. Idea yhteistyöstä sairaalan kanssa oli Lyyskin. Hän on itse tehnyt teininä vapaaehtoistyötä sairaalassa.

– Huomasin, että joukkueessa valitetaan turhaan pienistäkin asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Ajattelin, että joukkueen pelaajille tekisi hyvää nähdä elämää, jossa kaikki ei mene täydellisesti, Lyyski sanoo.

Mieleen tuli lastenosasto, sillä siellä arki on usein kiireistä ja apukädet tarpeen. Vanhemmat saattavat olla aamusta iltaan lapsen kanssa ja ehtivät hädin tuskin syömään.

Sairaalassa oltiin heti valmiita yhteistyöhön juniorien kanssa. Otto Pura vahvistaa, että valmentajan odotukset ovat täyttyneet.

–Täällä oppii, ettei kannata valittaa turhasta. Sairaalassa näkee, että elämässä voi tapahtua mitä vain.

OP sosiaalisessa mediassa