”Olimme tavallinen, mutta emme kovin tiivis perhe”

Lomamatkat yhdistivät Maika Vuoren perhettä, mutta ilon löytäminen arjessa oli vaikeaa. Lopulta ero tuntui väistämättömältä.

Ilta ei olisi voinut olla idyllisempi. Maika Vuori seurasi viimeisenä lomapäivänä tyttäriensä kanssa auringonlaskua Välimeren rannalla. Puoliso oli hotellissa. Tytöt nauttivat merestä ja rannasta, äiti itki. Hänellä oli vahva tunne siitä, että tämä oli viimeinen kerta tämän perheen kanssa tällä rannalla. Oli kesä 2016.

Vuotta myöhemmin 22 vuotta kestänyt avioliitto päättyi eroon.

– Eroon liittyi tarve olla itsenäinen. Olin hukannut persoonani, Maika, 45, sanoo.

Maika oli mennyt naimisiin nuorena, 21-vuotiaana. Erotessaan hän oli 44-vuotias kolmen lapsen äiti.

Keskusteluja ruokapöydässä

Maika, hänen puolisonsa ja kolme lasta asuivat Helsingissä. Vanhin lapsi oli jo muuttanut omilleen, kaksi tytärtä kävivät koulua ja asuivat vielä kotona. Puoliso on ammatiltaan juristi, Maika pappi. Vuosittaiset lomamatkat yhdistivät perhettä yhdistivät, mutta ilon löytäminen arjessa oli vaikeaa.

– Olimme tavallinen, mutta emme kovin tiivis perhe. Minulla oli aika vähän sellaisia kokemuksia, että tekisimme asioita yhdessä ja toimisimme kaikki tämän perheen eteen.

Maikalle läheisyyden ja yhteyden kokeminen muihin oli tärkeää. Hänestä oli mukava jäädä ruokapöydässä tai teehetkinä keskustelemaan pitkään lasten kanssa.

– Puolisoni ei ollut mukana niissä hetkissä ainakaan viimeisinä vuosina. Niin minä sen muistan.

Nyt Maikaa pohdituttaa oma käytöksensä. Oliko jokin hänessä työntänyt puolisoa loitolle?

Eksä auttoi kasvamaan henkisesti

Maikan sukupuusta löytyy paljon naisia, jotka olivat menneet naimisiin ja saaneet lapsia saman ikäisinä kuin Maika. Jälkikäteen hän on hymähdellyt ”sukurasitteelle” ja miettinyt, oliko hänellä omaa tahtoa ollenkaan. Ehkä elämä olisi lähtenyt toiseen suuntaan, jos joku kypsempi ihminen olisi esittänyt kysymyksiä ja tuonut toisia näkökulmia nuoreen elämään.

Avioliitto oli kuitenkin hieno elämänvaihe.

– Olen tavattoman kiitollinen, että sain lapsia nuorena ja sain elää perhe-elämää. Eksälle olen kiitollinen siitä, miten hän on auttanut minua kasvamaan henkisesti.

Pitkä yhteiselämä vaati kuitenkin veronsa. Maika väsyi ja vetäytyi omiin ajatuksiinsa ja kiinnostuksen kohtiinsa. Samoin teki puoliso.

Joogan Maika löysi 29-vuotiaana. Hetken hän toivoi, että siitä sukeutuisi yhteinen harrastus, mutta kipinä ei tarttunut puolisoon. Harrastuksesta Maika löysi ”oman juttunsa”, avioliitossa kadotti itsensä.

Ensin eroon kulutusluotoista

Eroajatukset kalvoivat Maikaa useita vuosia, ja hän alkoi valmistautua avioeroon vuosi ennen Välimeren-lomaa. Ensimmäiseksi Maika halusi päästä eroon kulutusluotoistaan, joita oli syntynyt lomamatkojen seurauksena. Hän laati luotoille maksusuunnitelman.

Seuraavaksi hän hankkiutui eroon liiasta tavarasta. Siivousinnostus viehätti puolisoa, joskaan tämä ei itse osallistunut talkoisiin.

Maika etsi keinoja avioliiton pelastamiseksi. Hän ehdotti, että pariskunta myisi asunnon, jota rasitti isohko asuntolaina, ja ostaisi tilalle pienemmän – ja alkaisi matkustella enemmän yhdessä. Ehdotus ei saanut vastakaikua.

Maika ehdotti puolisolleen sitäkin, että he asuisivat muutaman kuukauden erillään ja pohtisivat tilannettaan sen jälkeen uudestaan. Sekään ehdotus ei saanut vihreää valoa.

Jälkeenpäin on helppo todeta, että pieniä pommeja olisi voinut purkaa matkan varrella enemmän.

Vuokra-asunto ratkaisi asian

Syksyllä 2016 aviopari ajautui rajusti erilleen. Maika ehdotti miehelleen parisuhdeterapiaa – turhaan. Maika luovutti ja alkoi etsiä vuokra-asuntoa. Sopivan löydettyään hän allekirjoitti vuokrasopimuksen.

Vuokra-asunnosta kertominen puolisolle ja lapsille jännitti valtavasti, mutta Maika tiesi tehneensä oikean ratkaisun. Pariskunnalle oli selvää, että koska vaimo halusi erota, hän myös muuttaisi pois yhteisestä asunnosta.

Joulun 2016 perhe vietti yhteisessä kodissa muuttolaatikoiden keskellä. Tilanne ei ollut helppo kenellekään. Maika oli paljon töissä, kuten papit usein jouluna ovat.

Muutto tuntui vapauttavalta.

– Olin tavattoman onnellinen omasta ensimmäisestä kodista, asunnonavaimista ja muutamasta esineestä, jotka vein mukanani. Yksi oli valaisin, jonka olin ostanut edelliseen asuntoon. Koin, että se oli minun. Olin valinnut ja hankkinut sen, ja se sopi uuteen asuntoon.

Tyttäret muuttivat äidin mukana uuteen kotiin, ja asuvat nyt kahden viikon jaksoissa vuoroin isänsä, vuoroin äitinsä luona.

Avioeron seuraus: elintason lasku

Avioeron jälkeen Maikan talous tiukkeni huomattavasti. Tilanne ei ollut Maikalle täysin outo, sillä puolisoiden taloudellinen tilanne oli ollut epätasainen jo avioliiton aikana – mies ansaitsi enemmän kuin vaimo.

– Erikokoiset palkkatulot rasittavat molempia puolisoita, ellei niistä keskustella. Jos olisimme pystyneet budjetoimaan menoja reilusti selkeämmin, se olisi helpottanut kaikkien tilannetta. Minusta tuntui, kuin olisin ollut yksi lapsista. Onko edes reilua sanoa niin? Maika kysyy.

– Puolisoni koki, että hän joutui kantamaan perheestä isomman taloudellisen vastuun kuin minä. Minä vastasin lasten menoista, mutta puolisoni ei ymmärtänyt, miten isoja ne olivat.

Elatusmaksuja parin välillä ei makseta, koska vanhemmat jakavat lapsista koituvat kustannukset.

Maika laskeskeli eroa tehdessään, että jos vuokra olisi 150 euroa alempi, hänen taloutensa olisi paremmassa tasapainossa. Vuokraan hän ei voinut kuitenkaan vaikuttaa. Säästöä oli siis hankittava muualta.

Maika jätti esineostokset vuodeksi. Se onnistui helposti. Vaikeampaa oli kieltäytyä pienistä huvituksista, kuten kahvila- ja lounaskäynneistä. Maika päätti, ettei mene kahvilaan tai lounaalle yksin, vaan ainoastaan seurassa. Se toimi.

Elintason lasku oli vain yksi avioeron seuraus. Raskaalta tuntui se, että vastedes omasta elämästä ja tulevaisuudesta oli kannettava vastuu yksin. Ennen vastuun oli voinut jakaa toisen kanssa.

Tuota toista, entistä puolisoaan, Maika kuvaa lämpimästi.

– Eksäni on älykäs. Hänessä on paljon empatiakykyä, ja joskus syvällisimmissä keskusteluissa hän väläytti tunneälyään. Pidän hänen ulkonäöstään ja tyylitajustaan. Hän vei minut paikkoihin, joihin en olisi koskaan löytänyt yksin.

Maika muistaa hyvin myös kaikenlaisen hupsuttelun ja kepeyden suhteen alkuvaiheessa.

Apua eroon monelta taholta

Avioero opetti Maikalle paljon omista peloista, haaveista ja vahvuuksista – omasta persoonasta. Päällimmäinen tunne on kuitenkin pettymys. Hän ja hänen puolisonsa eivät onnistuneet yhteisellä matkalla.

Nyt kun erosta on kulunut vajaa vuosi, Maikan elämäntilanne on selkiytynyt. Hänellä on paljon vapautta ja ilonaiheita siitäkin huolimatta, että ero sattuu vielä. Menetetty yhteinen isovanhemmuus ja mahdollisuus nauttia yhdessä lasten iloista ja menestyksestä surettavat silti edelleen.

– Olen tavattomasti kaivannut kiireettömiä aamupalahetkiä. Joskus myös yksinäisyys on hämmästyttävän iso ja ahdistava asia, Maika toteaa.

Apua avioerosta toipumiseen Maika on hakenut monelta taholta. Hän on käynyt kirkon perheasiain neuvottelukeskuksen yksittäisessä tuessa sekä eroryhmässä, ja saanut apua työterveyshuollosta, ystäviltä ja lapsuudenperheeltään. Seuraavaksi hän aloittaa psykoterapian Kelan kuntoutumispäätöksen tuella.

Talousasiat ovat selvät. Puolisoiden yhteinen omaisuus on jaettu ja ositus tehty. Maika on saanut sijoitusneuvontaa pankiltaan, mutta talousasioihin hän kaipaisi lisäapua. Hän ei hallitse niitä omasta mielestään riittävän hyvin.

Katuretriitin opetus

Eroprosessin merkityksellisimmät päivät Maika vietti syksyllä 2017 vapaaehtoisessa katuretriitissä.

– Luovuin seitsemäntoista muun henkilön kanssa neljäksi päiväksi rahasta, kännykästä ja kodista. Meillä oli vain makuupussi ja riittävästi vaatetta. Kerjäsimme ruokarahat Helsingin kaduilta. Oli hätkähdyttävää huomata, miten paljon on ihmisiä, jotka haluavat auttaa. Se herätti luottamusta tulevaan, Maika kertoo.

Katuretriitin suurin opetus oli, että mitään ei voi tietää varmaksi. Elämää ei voi suunnitella etukäteen. Se on vain elettävä.

Miten pankkiasiat kannattaa hoitaa avioeron sattuessa? Mitä tapahtuu yhteiselle asunnolle ja asuntolainalle? Lue kokoamamme muistilista hoidettavista asioista.

OP sosiaalisessa mediassa