”En tiedä vieläkään, mistä kaikesta äiti luopui minun hyväkseni”

Kata Salaspuron äidin kuntosaliyritys meni konkurssiin 1990-luvulla. Kokemus lamasta vaikuttaa yhä siihen, miten Salaspuro suhtautuu rahaan.

Äiti istuu olohuoneessa ja itkee. Kaikkia yksityiskohtia ei 15-vuotiaalle kerrota, mutta Kata Salaspuro ymmärtää, että äidin kuntosalipalveluja tarjoava yritys on mennyt konkurssiin. Äiti sanoo, ettei ole ihan varmaa, miten tästä mennään eteenpäin. Mutta jotenkin sen on onnistuttava.

Vasta myöhemmin Salaspurolle selvisi, että äiti muun muassa lakkautti oman henkivakuutuksensa rahoittaakseen tyttärensä ratsastustunteja, autokoulun ja kuoromatkat.

– Vieläkään en tiedä, mistä kaikesta äiti luopui hyväkseni. Hän teki kaikkensa sen eteen, että minun elämäni muuttui mahdollisimman vähän, nyt 37-vuotias Salaspuro sanoo.

Salaspuron kokemus 1990-luvun alun lamaperheen lapsena on tuttu monelle ikätoverille. Lama koetteli Suomea rajusti: esimerkiksi työttömyys oli suurempaa kuin koskaan aiemmin. Varsinkin monissa yrittäjäperheissä jouduttiin vaikeuksiin.

Yrittäjä ja yksinhuoltaja

Aluksi yrityksellä meni hyvin. Kaarina Salaspuro oli perustanut kuntosaliyrityksen yhdessä osa-aikaista päivää tekevän yhtiökumppanin kanssa vuonna 1982. Sali oli Halikon ainoa, ja asiakkaita riitti.

Vuosien mittaan yritys laajeni ja sinne palkattiin lisää työntekijöitä. Uudistuksia varten yhtiökumppannukset ottivat edullista lainaa, jota oli helppo saada.

Yksinhuoltajayrittäjä paiski pitkää päivää. Salaspuro vietti paljon aikaa äidin työpaikalla: luki Aku Ankkoja sanelukoneelle ja piirsi.

– Yrittäjistä ajatellaan helposti, että he ovat ahneita, koska tekevät koko ajan töitä. Moni yrittäjä ei kuitenkaan pääse rikastumaan, vaikka tekisi pyöreää päivää, Salaspuro sanoo.

Yrityksen ensimmäinen vuosikymmen meni mukavasti, kunnes asiakkaat yhtäkkiä loppuivat. Salossa oli vilkasta teollisuutta, jonka työterveydestä oli aiemmin valunut asiakkaita myös naapurikunta Halikkoon ja kuntosalille. Enää lähetteitä ei kirjoitettu yhtä paljon kuin aiemmin. Yritysten säästöt ja irtisanomiset näkyivät suoraan pienen yrityksen asiakasmäärissä.

Aluksi Salaspuron äidin yrityksessä yritettiin leikata kaikista mahdollisista kuluista ja kehitellä lisää kauppaa. Kun se ei toiminut, piti alkaa irtisanoa työntekijöitä. Sekään ei riittänyt.

Lopulta kaksin tyttärensä kanssa asuneelta Kaarina Salaspurolta meni alta lainan vakuutena ollut asunto. Yritys päätyi konkurssiin vuonna 1995.

Kata Salaspuro oli 15-vuotias vuonna 1995, kun äidin kuntosaliyritys teki konkurssin.

Jaksaako äiti?

Salaspuro on ymmärtänyt aikuisena äitinsä kanssa asiaa puituaan, että äiti ei kikkaillut tai tehnyt virheliikkeitä. Velkaantuminen ajoi konkurssiin, kuten monen muunkin yrittäjän 1990-luvulla.

Salaspuro kuitenkin toteaa, ettei hänen äitinsä ollut kovin talousorientoitunut.

– Äiti olisi varmasti voinut olla lainaa ottaessaan vähän skarpimpi ja selvittää asioita paremmin. Äiti itse miettii konkurssin johtuneen osittain pankkien holtittomasta lainan antamisesta, suoranaisesta tyrkyttämisestä. Ehkä hieno kuntosali saunaosastoineen oli myös liian kunnianhimoinen ja suureellinen maaseudulle, jossa asuimme.

Salaspuro muistaa äidin huolestuneen ilmeen, kun vaikeudet syvenivät. Samaan aikaan tytär kuitenkin eli teini-ikää.

– Elin oman napani ympärillä, kuten teinit elävät. En osannut kovin hyvin asettua äidin asemaan vaan saatoin esimerkiksi huomautella siitä, miksi meillä syödään niin tylsää ruokaa.

Tukiverkosto puuttui

Jälkikäteen Salaspuro on ymmärtänyt myös, että äidin tilanne oli henkisesti todella raskas.

Äidillä ei ollut puolisoa, jonka kanssa taakan olisi voinut jakaa. Äiti ja tytär asuivat kaukana sukulaisista, eikä heillä ollut pienellä paikkakunnalla tukiverkostoa.

– Äiti eli monta vuotta selviytymisasetuksilla ja luultavasti mietti vain sitä, miten pärjäämme. Itse menestyin hyvin koulussa ja osallistuin kotitöihin. Vaikka en siinä iässä osannut olla kovin empaattinen, yritin ehkä alitajuisesti olla aiheuttamatta äidille lisää huolia.

Kaveripiirissä rahahuolista ei puhuttu, vaikka monilla oli kotona sama tilanne. Salaspuro ei kuitenkaan muista hävenneensä konkurssia, vaan tunsi ennemminkin syvää epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

– Mietin, miksi juuri meidän perheellemme piti käydä näin, vaikkemme olleet tehneet kenellekään mitään pahaa.

Salaspuron teini-iän kaveripiirissä ei puhuttu rahahuolista, vaikka monilla oli kotona taloudellisesti tukala tilanne.

Kaikkea ei voi ostaa

Lama-ajan kokemus on vaikuttanut Salaspuron omaan taloudenpitoon. Hän oppi nuorena, ettei rahaa ole aina kaikkeen, mitä haluaisi. Toisaalta kokemus opetti myös nauttimaan rahasta silloin, kun sitä on.

– Ajattelen kuten kotona ajateltiin: kun rahaa on, sitä käytetään ja kun ei ole, eletään niukasti. Jos minulle joskus jää ylimääräistä rahaa, käytän sen mieluiten johonkin mukavaan, kuten uuteen tatuointiin.

Salaspuro ei säästä rahaa tai suunnittele tarkasti talouttaan. Hän sanoo, että ehkä juuri lama-ajan ja äidin kokemuksen takia raha-asioiden pohtiminen tuntuu hiukan ahdistavalta. On helpompaa mennä päivä kerrallaan suunnittelematta. Pienestä palkasta ei myöskään jää yli niin paljoa, että summasta voisi säästää.

– Toki olisi hienoa, jos rahaa olisi enemmän eikä siitä tarvitsisi huolehtia. Raha ei kuitenkaan ole minulle niin tärkeä asia, että se olisi ohjaillut ura- tai muita valintojani – paitsi sen verran, etten ole halunnut lähteä yrittäjäksi.

Äiti on varoitellut tytärtään yrittäjyydestä. Salaspuro onkin päätynyt palkkatyöhön maksuliikennevastaavaksi. Työssään hän vastaa työnantajayrityksensä kaikesta rahaliikenteestä.

Kaurapuurollakin pärjää

Salaspuro arvostaa sitä, että työ ja vapaa-aika ovat eri asioita, toisin kuin hänen äidillään oli. Hänelle vapaa-aika ja omat harrastukset ovat tärkeitä arvoja.

Eniten Salaspurolla menee rahaa roller derby -harrastukseen ja ulkomaan pelireissuihin. Matkojen vuoksi hän säästää ruokamenoissa eikä juuri shoppaile. Rahaa ei juurikaan mene esimerkiksi vaatteisiin tai ulkona syömiseen ja juomiseen. Tiukkoina aikoina Salaspurolle ei tuota ongelmia ostaa tarpeellisia vaatteita kirpputorilta tai syödä kaurapuuroa.

Harrastus on aiheuttanut myös odottamattomia lisäkustannuksia, kun Salaspuron polvea on jouduttu loukkaantumisten jälkeen operoimaan. Sairauskulut ovat nakertaneet budjettiin monen sadan euron loven.

– Minulla ei ole säästöjä, ja talouteni on haavoittuvainen, jos esimerkiksi tulee pitkiä sairauslomia tai muuta yllättävää. Ajattelen kuitenkin, että kaikista tilanteista aina selvitään. Se on asenne, jonka olen oppinut äidiltäni.

Kata Salaspuro ihailee äitiään. – Hän ei häpeile sitä, mitä on kokenut vaan päinvastoin on ylpeä siitä, että selvisi konkurssista, vaikka oli samalla yksinhuoltaja.

”Ihailen äidin sitkeyttä”

Kun Salaspuron äidin yritys meni konkurssiin, yrittäjä ei jäänyt kokonaan tyhjän päälle. Äiti jatkoi töitä kuntosaliyrityksen yhteydessä olleessa fysioterapia-alan yrityksessä. Työtä riitti noin kymmeneksi vuodeksi, kunnes yritys hävisi kilpailutuksen ja hommat loppuivat.

Nyt Salaspuron äiti on virallisesti eläkkeellä mutta tekee muutamia vuoroja viikossa vuokrafirman kautta sairaalan pesulassa. Lisäksi hän on toimitusjohtaja yhteisessä yrityksessä miehensä kanssa ja hoitelee osa-aikaisesti muun muassa firman laskutusta.

Äiti ja tytär ovat tiiviisti tekemisissä ja puhuvat avoimesti myös rahasta. Äiti osaa arvostaa työyhteisöä ja sitä, että saa lisätuloja pieneen eläkkeeseensä.

– Hänen aikanaan ei tehty eläkesäästösuunnitelmia. Äiti kertoi yrittäneensä maksaa kuukausittain itselleen lisäeläkettä, mutta rahat eivät tuntuneet koskaan riittävän siihen. Omasta kokemuksestaan oppineena hän säästää nyt vähän minun eläkkeeseeni.

Salaspuro kunnioittaa äitiään. Äiti ei häpeä menneisyyttään eikä arkaile siitä puhumista. Päinvastoin hän on ylpeä, että selvisi vaikeista ajoista lapsen kanssa. Niin Salapuro itsekin ajattelee. Kaikki olisi myös voinut mennä toisin.

– Äiti olisi voinut masentua tai joutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Hän jaksoi pahasta paikasta huolimatta jatkaa sitkeästi eteenpäin. Ihailen äidin asennetta.

1990-luvun alun lama

  • Suomen historian suurimpia talouskiriisejä, joka vaikutti koko yhteiskuntaan: talouteen, politiikkaan, ilmapiiriin ja yksittäisiin kotitalouksiin.
  • Lama oli monien osien summa. Syitä olivat muun muassa edellisen vuosikymmenen talouspolitiikka sekä rahamarkkinoiden nopea vapauttaminen, Neuvostoliiton romahtaminen sekä ulkomaankaupan tyrehtyminen, teollisuuden kilpailukyvyn heikkeneminen ja korkotason nousu.
  • Työttömyys nousi 3,5 prosentista pahimmillaan 19 prosenttiin. Pahiten kärsivät rakennustyöläiset, joiden työttömyys nousi 37 prosenttiin.
  • Kotitalouksien velkaantuminen suhteessa vuotuisiin tuloihin nousi 40 prosentista 80 prosenttiin.
  • Suomen markka devalvoitiin marraskuussa 1991, eli valuutan arvoa heikennettiin tarkoituksella suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin. Devalvaatio on keino lisätä maan ulkomaanvientiä: kun valuutan arvo heikkenee, vientituotteet suhteellisesti halpenevat.
  • Vuosikymmenen puolivälissä talous alkoi jälleen piristyä. Elektroniikka-ala ja erityisesti matkapuhelimia valmistanut Nokia auttoivat taloutta ylöspäin.

OP sosiaalisessa mediassa