Olipa kerran lahjakkuus

Kauan, kauan sitten syntyi Ymmärtämättömyyden ja Halun Selittää lapsena käsite lahjakkuus.

Kauan, kauan sitten syntyi Ymmärtämättömyyden ja Halun Selittää lapsena käsite lahjakkuus. Sen avulla jaettiin ihmisiä lahjattomiin ja lahjakkaisiin, selitettiin asioita mitä ei ymmärretty. Kansalta kansalle ja sukupolvelta toiselle se levisi viruksen tavoin tehden näkymätöntä tuhoa kaikkialla minne ikinä päätyikin. Se tarttui uuteen isäntään, tappoi unelmat ja motivaation ja levisi uudesta isännästä taas puheiden ja asenteiden kautta seuraavaan uhriin. Pahinta tuhoa se sai aikaan lapsissa ja nuorissa joille valehdeltiin ja jotka lopulta valehtelivat myös itselleen.

– Sinä et ole riittävän lahjakas

– Minulla ei ole kielipäätä

– En osaa tehdä maaleja

– Meidän suvusta ei ole valmistunut korkeasti koulutettuja eikä sinustakaan sellaista tule

– Ei se sovi tytöille

Historia ei muista yhtään näistä lannistetuista tapauksista, sillä heidän motivaationsa tapettiin ennenkuin he mittasivat todellista potentiaaliaan. CV:ssä, palkintokaapissa tai muistoissa ei näy ne asiat, mitä ei koskaan uskallettu edes yrittää. Koska heille sanottiin, että heillä ei ole lahjakkuutta siihen.

Ajasta ja paikasta riippuen ihmisille uskoteltiin, että heillä ei vain ole ”sitä jotain”, mitä jonkun tietyn asian saavuttamiseen vaaditaan. Heidän vastakohtinaan nähtiin vertaisia, jotka olivat osaamisessa paljon edellä. He olivat lahjakkaita, tai niin ainakin kaikki kaikille uskottelivat. Hekin olivat tämän myytin uhreja. Lahjakkuuden myytti sai monet heistä laiskistumaan, luulemaan että osaaminen oli jotain synnynnäistä. Luojan antama lahja harvoille ja valituille.

Historia sitä vastoin muistaa kirkkaimmat esimerkit, kuten Mozart tai Tiger Woods, jotka saavuttivat unelmansa lahjakkuuden leimasta tai sen puutteesta huolimatta. Myytti elää vahvasti heidänlaistensa kautta.

Jokin oli kuitenkin kiinnostunut näistä kaikkein kirkkaimmista yksilöistä. Bisnes ja tiede. Molemmat halusivat löytää lahjakkuuden. Se pitäisi voida tunnistaa mahdollisimman ajoissa. Sen avulla voitaisiin kerätä jo vaippaikäisistä tuleva NHL-joukkue tai lääketieteen superryhmä, joka parantaa älykkyytensä avulla kaikki sairaudet. Tiede ei kuitenkaan kymmenien vuosien tutkimisen jälkeen ole löytänyt lahjakkuutta. Tai jos jotain geneettisiä eroavaisuuksia on löytynyt, niiden ratkaisevaa merkitystä lopputuloksen kannalta ei ole voitu osoittaa. Geeneistä voi saada fyysistä etua mutta ei valmiita paketteja taitoineen. Kognitiivisssa taidoissakin lähes kaikki on opittua, syntymälahjana et osaa soittaa pianoa tai tehdä maaleja. Yksikään tutkija tai valmentaja ei voi mennä päiväkotiin ja sanoa varmuudella, että kuka näistä pienistä räkä poskella juoksevista lapsista on seuraava olympiavoittaja tai Nobel-voittaja.

Sinä päivänä kun viruksena levinnyt lahjakkuus revitään tiedon ja ymmärryksen avulla viimeisestä kantajastaan, on maailma paljon parempi paikka. Jokainen nuori tietää, että hänellä on kielipäätä. Yksikään juniorivalmentaja ei voi enää ylenkatsoa sillä hetkellä joukkueen huonointa pelaajaa, se pelaaja voi olla tulevaisuudessa paras siitä ryhmästä. Jokainen opettaja tietää, että kuka vain niistä oppilaista voi tulla halutessaan alansa huipuksi. Ketään ei enää lokeroida sen hetkisen osaamisen perusteella.

Sen päivän jälkeen kerromme seuraaville sukupolville tarinaa lahjakkuudesta, asiasta joka teki meistä laiskoja ja sai meidät valehtelemaan itsellemme ja toisillemme, että mitä voimme ja mitä emme voi tehdä.

Petteri Parkkisenniemi Kirjoitus julkaistu 1.2.2015 osoitteessa taloudessa.fi.

Tuoreimmat
Sukupuolineutraalius on hömppää. Vai onko?
Kun Aamulehti ilmoitti ryhtyvänsä käyttämään lehdessään sukupuolineutraaleja nimikkeitä, ajattelin tehdä itselleni kattilallisen popcorneja ja seurata siitä kirpoavaa keskustelua. Hetken...
Nämä raha-asiat on hoidettava, kun läheinen kuolee
Surun keskellä käytännön asioiden järjesteleminen tuntuu usein raskaalta. Muistilista hoidettavista raha-asioista auttaa menehtyneen omaisia.
Viimeinen oljenkorsi ‒ halu auttaa sai yrittäjän liittymään kantasolurekisteriin
Yrittäjä Jaakko Puolakka on kuulunut kantasolurekisteriin 12 vuotta. Kaksi kertaa hän olisi sopinut luovuttajaksi. Silti hän ei ole voinut toimia luovuttajana vielä kertaakaan.
Joskus riski kannattaa ‒ yhä useampi pk-yrittäjä vaurastuu tällä kikalla
Sijoittaminen on mahdollista jokaiselle pk-yrittäjälle. Lisätuotot voi käyttää esimerkiksi investointeihin.