Entä jos unelma-ammattini automatisoituu?

Riina Kruut
Riina Kruut

Iloitsen kauniista maailmasta ja juhlan tunnusta oman arjen keskellä! Työpäiväni vietän OP Helsingissä, Vallilan konttorilla sekä puuhastelen digisuurlähettiläänä. Tärkeää minulle työssäni on yhteistyö, luovuus, haasteet ja hyvät kokemukset jotka kantavat hedelmää. Bloggaan pankkielämän arjen huipuista ja haasteista, sekä pysyn ikuisena optimistina.

Mitä mieltä työn murroksesta on 15-vuotiaat Jasber ja Sofia, jotka haluavat isoina eläinlääkäriksi ja hammaslääkäriksi?

Riina Kruut
Riina Kruut

Iloitsen kauniista maailmasta ja juhlan tunnusta oman arjen keskellä! Työpäiväni vietän OP Helsingissä, Vallilan konttorilla sekä puuhastelen digisuurlähettiläänä. Tärkeää minulle työssäni on yhteistyö, luovuus, haasteet ja hyvät kokemukset jotka kantavat hedelmää. Bloggaan pankkielämän arjen huipuista ja haasteista, sekä pysyn ikuisena optimistina.

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun kuullaan puhuttavan niin työpaikan kahvihuoneessa, kuin sosiaalisessa mediassakin siitä, kuinka työkulttuuri toimialasta riippumatta on vahvasti keskellä murrosta. Automaatio, robotiikka ja tekoäly jylläävät ja aiheuttavat ihastuksen lisäksi monissa meissä myös hämmennystä ja pelkoakin, kun maalailemme tulevaisuudenkuvaamme.

Siinä missä prosessien automatisoiminen ja robotiikan hyödyntäminen tietyillä toimialoilla helpottaa ja avustaa työn arkisissa askareissa, nostattaa ilmoille samalla myös valtavan kysymysmerkin. Mitä nuorille tulevaisuuden työuraansa rakentaville tapahtuu siellä hamassa tulevaisuudessa? Jos ihmistä ei kohta enää tarvita, niin mitä me sitten teemme? Mistä eläkkeemme karttuu ja kuinka maailmantalous jatkaa pyörimistään?

Kukaan meistä ei osannut 20 vuotta sitten ennustaa, että jokaisella meistä on taskussaan pieni laite, joka on samalla puhelin, tietokone ja kamera. Olemme nyt periaatteessa samassa tilanteessa. Näemme kuvia ja videoita ihmismäisistä roboteista ja heidän virheettömistä suorituksistaan erilaisissa tehtävissä. Emme kuitenkaan voi lopulta ennustaa, luoko tulevaisuuden teknologia lisää mahdollisuuksia, vai olemmeko pelaamassa itseämme pois robottien tieltä.

Keskustelin tänään yhdeksäsluokkalaisten nuorten kanssa, jotka olivat lähteneet mukaan luomaan uudenlaista taloustaitohanketta kanssamme. Leikkimielisten pelien ja avoimen keskustelun kautta kävimme läpi säästämisen asioita ja omien varojen budjetointia. Vaikka päivän agenda sivusikin enemmän oman talouden hallintaan liittyviä aihealueita, vaihdoin heidän kanssaan muutaman sanasen siitä, missä he näkevät itsensä, kun työelämään astumisen aika viimein koittaa.

Vaikka pankissa vietetyn päivän jälkeen Jasber, 15, innostui finanssialasta, on hän silti haaveillut pitkään eläinlääkärin ammatista. Hän ajattelee tulevaisuuden teknologian helpottavan kyseisellä toimialalla rutiinihommia, ja säästävän vaikeammat ja tarkkuutta vaativammat työt ihmisille. Samalla sosiaalinen ja empaattinen rooli korostuu. Tunteita ja läsnäoloa ei voi paraskaan robotti vielä lähitulevaisuudessa korvata. Yleisellä tasolla robotiikka tulee Jaberin mielestä tietyissä asioissa helpottamaan työelämää, ainakin silloin, kun robotit vielä ovat vain pelkkiä yhteen toimintoon suunniteltuja koneita. Sci-fi elokuvia katsoneena, ihmismäiset robotit kuitenkin tulevat Jasberin mielestä vielä valtaamaan maailman ihmiskunnalta.

Sofia, 15, on tiennyt jo pikkutyttönä, että unelmissa olisi hammaslääkärin ura. Sitä hän ei kuitenkaan osannut sanoa varmaksi, miltä kyseinen toimiala hänen silmissään voisi esimerkiksi kymmenen vuoden päästä näyttää alati kehittyvän robotiikan tullessa vahvemmin mukaan erilaisiin työympäristöihin. Suurimpia muutoksia hänen mielestään voisi olla ihmisen korostunut rooli asiakkaan palvelemisessa paremmin, ja lisäksi ehkä paperihommien pyörittämisessä. Unelma ammatin saavuttaminen tulevaisuudessa mietityttää. Entä jos hammaslääkäreitä ei tarvitakaan enää? Ajatus siitä tuntuu Sofian mielestä hurjalta. Kaikkein villeimmässä skenaariossa Sofia näkee, että tulevaisuudessa löytyy esimerkiksi terveyskeskuksia, jossa töissä ei ole yhtään ihmistä, pelkästään robotteja.

Nuorten ajatukset saavat mietintämyssyn aktivoitumaan. Se mitä tulevaisuudella on tarjota työnteon suhteen, jää vielä mysteeriksi monille, mutta kauhuskenaario robottien vallankaappauksesta tuskin realisoituu ainakaan minun elinaikanani. Kaikki automatisointi ja robotiikka tekoälyineen ja teknologioineen on kuitenkin ihmisen aikaansaamaa. Uutta tuskin kehitettäisiin, ellei siitä koettaisi olevan merkittävää hyötyä yhteiskunnallisesti. Mielestäni oman työmarkkina-arvon säilyttämisen perusajatus kiteytyy innostukseen oppia uutta, ja haluun kehittää itseään valitsemallaan urapolulla. Tällöin voimme myös siellä kaukaisessa tulevaisuudessa työskennellä rinnakkain robottikollegamme kanssa, eikä kummankaan tarvitse tuntea oloaan uhatuksi.

OP sosiaalisessa mediassa