Suppailu ja 2 muuta tapaa liikkua vesillä ilman moottoria

Sup-laudalla seisten suppailu, vai sittenkin istuen melonta kalastuskajakissa tai intiaanikanootissa? Vinkeillämme löydät omaan käyttöösi parhaiten sopivan kulkuvälineen ja vältyt virheostoksilta.

Kun moottori vaihtuu melaan ja vene kapenee kajakiksi, kulkijalle avautuu kokonaan uusi maailma. Korva herkistyy veden, tuulen ja lintujen äänille, ja omat ajatukset kuulee paremmin. Kalat ja muut vedenelävät laskevat äänettömästi etenevän melojan yllättävän lähelle. Ylä- ja keskivartalotreeni ei tästä enää parane!

Sup-laudalla suppailu: sosiaaliselle melojalle

Ominaisuudet: Seisaaltaan, polvillaan tai istuen melottava sup-lauta on oiva vaihtoehto, jos paikat puutuvat kanootissa tai kajakissa. Suppailua ei kannata aloittaa tuulisella säällä, koska vasta- ja sivutuuleen eteneminen vaatii oikeanlaista tekniikkaa ja myös voimaa. Silti sup-laudalta kellahtaa veteen yllättävän harvoin.

Käyttö: Pitkällä ja kapealla sup-laudalla voi vetää pitkänkin lenkin joutuisasti, mutta siihen vaaditaan jo taitoa ja tasapainon hallintaa. Leveän peruslaudan aloittelijakin ottaa helposti haltuun. Suppailuun liittyy vahvoja sosiaalisia ulottuvuuksia: laudoilla jumpataan ja jopa joogataan, ja kaverin kanssa rinta rinnan suppailu on mielekästä yhdessä harrastamista.

Materiaalit: Polyeteenimuovista valmistettu kova, parikymmentä kiloa painava lauta on käyttökelpoinen ja kestävä ratkaisu kesämökkirannassa. Kevyempi ilmatäytteinen sup-lauta taas sujahtaa kätevästi auton takakonttiin. Pumpattavan laudan käsittelyssä ja kuljetuksessa pitää kuitenkin olla huolellinen: jos laudan runttaa hätäisesti auton takakonttiin, venttiilit ja pumppu voivat kärsiä. Käytössä lautaan voi tulla pieniä reikiä, joita pitää paikata.

Hinta: Mökkilautoja myydään 200–300 eurolla, mutta se halvin malli saattaa olla pieni ja löysärakenteinen. Aikuinen tarvitsee alleen jämäkän, kantavan laudan, jolla voi liikkua vaikka lapsen kanssa yhdessä. Laadukas sup-lauta maksaa 800–1 500 euroa. Pro-suppailijoille löytyy hiilikuitumalleja. Meloissa on myös paljon eroja, perusmelaa kevyemmän ja käytössä ilahduttavan hiilikuitumelan saa 100–150 eurolla.

Säilytys ja huolto: Polyeteenilaudalle riittää puhtaaksi huuhtelu ja säilyttäminen varjossa. Evän kunto kannattaa katsastaa säännöllisesti, koska törmäysvauriot ovat mahdollisia. Pumpattavaa lautaa voi joutua aika ajoin paikkaamaan. Paikkaustarvikkeet tulevat laudan mukana.

Kanootti: tilava mutta tuuliherkkä

Ominaisuudet: Korkealaitaisella kanootilla on mukava meloa saariston suojissa, kapeilla vesillä ja jokireiteillä. Isoille järville tai merelle ei kanootilla kannata lähteä, aloittelijan ainakaan, sillä korkealaitainen kanootti on altis tuulenpuuskille.

Käyttö: Intiaanikanootti sopii perhekäyttöön, sillä kyytiin mahtuu kahden aikuisen lisäksi jopa kaksi lasta. Varusteille tilaa on yllin kyllin pitempääkin retkeä ajatellen, ja kanootin kantokyky on suuri.

Materiaalit: Useimmat kanootit valmistetaan polyeteenimuovista. Ne ovat suhteellisen painavia mutta kestävät iskuja ja hankausta. Lasi- tai hiilikuidusta tehtyjen kanoottien kanssa pitää olla varovaisempi: matalien koskien kivikoissa niihin saattaa tulla murtumia raskaassa lastissa.

Hinta: Kelpo kanootin saa 1 000–1 500 eurolla. Sitä halvemmat mallit tuppaavat olemaan painavia paljuja, joita on vaikea saada pysymään suunnassa. Huippukevyt hiilikuitukanootti maksaa 2 000–4 000 euroa. Hiilikuitukanoottia pystyy kantamaan helposti hartioillaan yksinkin.

Säilytys ja huolto: Tumma muovikanootti kannattaa säilyttää varjossa, koska jatkuva lämpölaajeneminen voi tehdä pohjaan lommoja. Lasikuitukanootin paikkaaminen käy harrastajaltakin helposti.

Kajakki: kevyesti vaikka kalaan

Ominaisuudet: Kajakilla pitkäkin taival isoilla vesillä taittuu kevyesti, eikä tuuli ota siihen samalla tavalla kuin kanoottiin. Suunnassa pysyminen on helpompaa, mutta kajakkiin meneminen ja sieltä poistuminen on haastavampaa kuin kanootissa. Moni aloittelija on kaatunut kajakilla laiturin vieressä.

Käyttö: Virtaviivaiset kajakkimallit ovat helposti melottavia ja ergonomisia, mutta lyhyt ja leveä kajakki saattaa kiemurrella tottumattoman melojan alla. Lyhyillä koskikajakeilla voi temppuilla vuolaassakin virrassa. Kalastuskajakki on erittäin suosittu kajakkimalli muun muassa Yhdysvalloissa, ja Suomessakin niitä on tullut myyntiin viime vuosina. Joihinkin kalastuskajakkeihin saa selkänojallisen tuolin, jota voi säätää ylös- ja alaspäin: meloessa tuoli pidetään alempana ja virvelöidessä ylempänä.

Materiaalit: Kajakki valmistetaan polyeteenimuovista tai lasikuidusta. Kajakin vakauteen vaikuttavat leveys ja pohjan muoto. 55-senttinen kajakki pyöreähköllä u-pohjalla saattaa olla aloittelijalle liian kiikkerä – tasapohjaisena saman levyinen kajakki on huomattavasti tukevampi. 60–65 sentin leveys ja tasapohja tekevät kajakista jo erittäin vakaan, mutta pienikokoisen melojan voi olla hankala yltää melomaan leveää kajakkia hyvässä asennossa.

Hinta: Peruskajakki maksaa 400–800 euroa, vähän parempi 800 eurosta ylöspäin ja huippumallit jopa 4 000 euroa. Tuhannella eurolla saa laadukkaan polyeteenikajakin. Tuolilla ja vapatelineellä varusteltu kalastuskajakki maksaa 800–1 500 euroa.

Säilytys ja huolto: Jos kajakki seisoo pitkään käyttämättömänä, sen istuma-aukko kannattaa suojata umpipeitteellä. Muuten melontareissu saattaa tyssätä linnun- tai ampiaispesään. Hyvä kajakki kestää käytössä vuosikymmeniä, ja sen huolloksi riittää puhtaanapito ja säilytys varjoisassa paikassa. Polyeteeniin ei vaha tartu, mutta lasikuitukajakille vaha antaa hyvän sää- ja aurinkosuojan.

Juttu varten haastateltiin myyntijohtaja Juhani Holmia Welhonpesä Oy:stä.

OP sosiaalisessa mediassa