Milleniaali vaatii palautetta, X-sukupolvi ei puhu palkoista: näin eri sukupolvet kohtaavat työpaikalla

Milleniaalit eli 1980-luvun alun jälkeen syntyneet ja heitä vanhempi ikäluokka odottavat työelämältä hyvin erilaisia asioita. Sukupolvien välinen kuilu saattaa aiheuttaa yhteentörmäyksiä, mutta eri-ikäiseltä kollegalta voi myös oppia paljon.

– Te ette ainakaan enää kunnioita ketään pelkän tittelin vuoksi, nauraa Riitta Sedig katsoen samalla Emma Laakkoseen. Sedigillä on takanaan noin 30 vuoden työura.

Uransa alkuvaiheessa oleva 29-vuotias Laakkonen toppuuttelee hieman.

– Toki monessa tilanteessa tietty hierarkia on myös paikallaan. Mutta uskon, että minun sukupolveni kyseenalaistaa turhaa pokkurointia ja päälleliimattua auktoriteettia enemmän, hän pohtii.

Murtuva auktoriteettiusko on vain yksi eri-ikäisiä kollegoita jakava asia. Milleniaalien eli 1980-luvun alun jälkeen syntyneiden ja heitä vanhemman ikäluokan erot työelämässä puhuttavat nyt paljon.

Britannian yleisradio BBC:n tekemän kyselyn mukaan milleniaalien tai niin kutsutun sukupolvi Y:n ja heitä edeltävän sukupolvi X:n välinen kuilu työyhteisöissä on usein niin syvä, että nuoret ja vanhat eivät enää solmi läheisiä suhteita ja joutuvat jopa törmäyskurssille.

Konsulttiyhtiö EY:llä Associate Legal Counsel -nimikkeellä työskentelevä Laakkonen ja saman yhtiön partneri Sedig tekevät ikäerosta ja eri titteleistä huolimatta tiiviisti töitä yhdessä ja viihtyvät selvästi toistensa seurassa. He kuitenkin havaitsevat tiettyjä eroavaisuuksia siinä, kuinka suhtautuvat työhön.

– Koen, että työ määrittää minua loppujen lopuksi aika vähän, Laakkonen sanoo.

Sedig taas myöntää, että sodanjälkeisen sukupolven kasvattamalle työn tekeminen ja arvostus on taottu syvälle identiteettiin. Hän lisää, että myös Laakkosen sukupolvi tekee paljon töitä, mutta on eri tavalla tietoinen työn ja muun elämän tasapainon tärkeydestä.

Rohkeasti palautetta

Pumpulissa kasvatettuja nuoria, jotka elävät kiinni puhelimessaan ja kaipaavat työelämässä jatkuvaa vahvistusta omalle erinomaisuudelleen. Tunnistavatko Laakkonen ja Sedig milleniaaleihin usein liitettäviä stereotypioita?

Laakkonen myöntää, että kun on itse tottunut käyttämään esimerkiksi moderneja hakukoneita ja -palveluita, työpaikkojen sisäiset järjestelmät saattavat tuntua välillä hieman ajastaan jälkeenjääneiltä.

– Toisaalta minun sukupolveni voi mielestäni kaivata vielä harjoitusta siinä, kuinka erotella yksityiselämä ja työrooli sosiaalisessa mediassa. Kaikkea ei tarvitse aina jakaa.

Jo pitkän uran tehnyt Sedig näkee eron ennen kaikkea siinä, kuinka nuorempi sukupolvi osaa vaatia ja antaa palautetta rohkeammin.

– Ja sehän on mahtavaa kehitystä. Kun minä aloitin työelämässä, palautetta ei saanut kuin virheiden seurauksena, ja se harvoin oli rakentavaa, hän muistelee.

Laakkonen lisää, että vaikka sekä rakentavan palautteen että kehujen antaminen on ehdottomasti hyvä asia, tarve ainaiseen kannustukseen menee häneen makuunsa välillä liian pitkälle.

– Jos kaikki on vaan aina tosi jees jees ja ihan kiva, eihän siitä opi paremmaksi, hän toteaa.

Samaa mieltä naiset ovat siitä, että uudenlainen avoimuus on muuttanut työpaikoille vahvasti milleniaalien vanavedessä. Sedig käyttää esimerkkinä viimeaikaista julkista keskustelua palkkojen suuruudesta.

Emma Laakkonen ja Riitta Sedig työskentelevät hyvin yhdessä ikäerostaan huolimatta. Kuvat: Ville Rinne

– Minä olin jo ehtinyt omaksua ajatuksen, että palkat ovat suurin piirtein valtionsalaisuuksia, joista ei puhuta. Nyt nuoret kertovat niistä tosi avoimesti.

– Tietynlainen tabujen ja niitä ympäröivän hiljaisuuden rikkominen tuntuu olevan nyt vahvasti pinnalla, Laakkonen komppaa.

Valinnanvapaus ja -vaikeus

Sukupolvien käsitykset työstä ja sitä ympäröivästä kulttuurista eivät muutu tyhjiössä – myös Laakkonen ja Sedig ovat valmistuneet juristeiksi hyvin erilaisiin yhteiskuntiin. Sedigin nuoruudessa uravaihtoehdot olivat ehkä kapeampia mutta myös yksinkertaisempia. Nyt hajontaa ja mahdollisuuksia on moninkertaisesti, toisaalta myös töiden epävarmuus on kasvanut jatkuvasti.

– On paljon vaikeampi tehdä suunnitelmia. Lukion jälkeen pidin neljä välivuotta ja pohdin esimerkiksi kätilöopintoja ja taideteollista korkeakoulua ennen oikikseen hakua, Laakkonen kuvailee.

Ihmiset ja työntekijät ovat aina enemmän kuin sukupolvensa edustajia, mutta parhaimmillaan eri-ikäisiltä työkavereilta voi myös saada paljon. Mitä Laakkonen ja Sedig haluaisivat oppia tai omaksua itseään vanhemmalta ja nuoremmalta sukupolvelta?

– Kärsivällisyyttä! Laakkonen sanoo välittömästi.

– Haen sillä takaa eräänlaista kykyä sietää keskeneräisyyttä sekä sitä, ettei keskity liikaa asioihin, joihin ei yksinkertaisesti voi itse vaikuttaa.

Sedig pohtii vastaustaan hetken.

– Toivoisin sitä tiettyä ennakkoluulottomuutta. Että maailma on avoin, kaikki on mahdollista ja täältä me tullaan.

OP sosiaalisessa mediassa