Arktinen alue vetää magneetin lailla

Ilmastonmuutos on arktiselle alueelle suuri uhka. Samalla sen avaamat taloudelliset mahdollisuudet ovat herättäneet ennennäkemätöntä kiinnostusta alueeseen.

Maaliskuun 2017 lopussa Kiinan varapääministeri Wang Yang osallistui ison seurueen kanssa Venäjällä Arkangelissa pidettyyn arktiseen foorumiin. Kohta sen jälkeen Kiinan presidentti Xi Jinping vieraili Helsingissä ennen kuin jatkoi Floridaan tapaamaan Yhdysvaltain uutta johtoa. Paluumatkalla Kiinan presidentin kone laskeutui Anchor¬ageen, Alaskaan, ja siellä hänet vastaanotti osavaltion kuvernööri.

Arkangeli, Helsinki, Anchorage. Ei Kiinan ylin johto sattumalta tällaisia kohteita valitse. Se lukee karttaa, katsoo pohjoiseen ja näkee siellä tulevaisuuden. Kiina virittelee investointeja Venäjän pohjoisiin kaasukenttiin, ratayhteyksiin ja satamiin. Se on aktiivinen Islannissa ja Grönlannissa, ja kiinalaiset investorit ovat liikkeellä Lapissa.

Samasta alueesta ovat kiinnostuneita monet muutkin. Arktisuus vetää nyt puoleensa kuin magneetti.

Suomi johtaa Arktista neuvostoa

Toukokuussa alkoi Suomen kahden vuoden pesti Arktisen neuvoston puheenjohtaja. Etukäteisodotukset ovat olleet hurjia verrattuna siihen, mitä neuvoston agendalla tosiasiallisesti on. Neuvosto jatkaa pitkälti omilla, lähinnä ympäristöön keskittyvillä raiteillaan. Suomen painotuksia ovat ympäristö, tietoyhteydet, koulutus ja meteorologinen yhteistyö.

Edellisen kerran Suomi oli Arktisen neuvoston puheenjohtaja vuosina 2000–2002. Siitä kaudesta ei jäänyt mihinkään muistijälkiä. Kun Arktinen neuvosto perustettiin Ottawassa 1996, ei sitäkään huomattu juuri missään. Nyt kaikki on toisin.

Arktisen neuvoston jäseniä ovat viisi pohjoismaata, Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä. Pohjoiset alkuperäiskansat ovat mukana pysyvinä osanottajina. Toisessa rivissä istuvat tarkkailijat eli kaikki isot Aasian maat ja Euroopan keskeiset valtiot. Arktisissa kokoussaleissa siis istuu yli puolet G20-maiden jäsenistä, eikä Suomi missään muualla pääse vetämään tällaista orkesteria.

Nykyinen arktinen kiinnostus ei ole selitettävissä ilman ilmastonmuutosta. Arktisissa konferensseissa on lähes aina kaksi perus¬esitystä: toisessa näytetään hiuksia nostattavia tietoja arktisen ilmastonmuutoksen vauhdista ja vaikutuksista, toisessa esillä ovat uudet arktiset merireitit ja muut taloudelliset mahdollisuudet. Nämä kytkeytyvät toisiinsa arktisessa paradoksissa – arktinen talous avautuu vain, koska ilmasto lämpenee ja olosuhteet alueella muuttuvat.

Kestävä kehitys on sanapari, jota Suomikin Arktisen neuvoston puheenjohtajana korostaa. Arktisella alueella haaste on todellinen. Kuinka yhdistää herkän ympäristön varjeleminen ja taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntäminen?

Ilmastonmuutos avaa pohjoisia merireittejä

Sekä ilmastossa että taloudessa kyse on ilmiöstä, jonka vaikutukset ovat globaaleja. Arktinen merijää kutistuu jatkuvana trendinä. Grönlannin mannerjään sulaminen kiihtyy ja nostaa meren pintoja kaikkialla. Arktinen ilmasto lämpenee muuta maailmaa nopeammin. Käsillä on hyvin mutkikas syiden ja seurausten sekoitus, jonka kaikkia kytkentöjä ja vaikutuksia ei edes kunnolla vielä ymmärretä. Ympäristön näkökulmasta meneillään on erittäin dramaattinen murros.

Globaalissa talouskatsannossa puolestaan arktisen merijään kutistuminen avaa mahdollisuuksia pohjoisten merireittien käyttöön. Matka Euroopan ja Aasian välillä lyhenisi kolmannekseen nykyisestä.

Tällä hetkellä kansainvälinen liikenne reitillä on hyvin vähäistä. Jatkossakin Jäämeri jäätyy sydäntalvella ja olosuhteet pysyvät vaikeina. Kun globaali rahtiliikenne vaatii tarkkoja aikatauluja ja isoja aluskokoja, ei pohjoinen reitti houkuttele. Mutta sen potentiaali säilyy, mikä selittää erityisesti Aasian maiden kiinnostusta. Samoin säilyy arktisten energiavarojen potentiaali, vaikka öljyn ja kaasun nykyhinnoilla niiden käyttöä ei juuri edistetä.

Kansainvälinen soppa

Arktinen maantiede avaa muitakin mahdollisuuksia. Hyvä esimerkki siitä on Eurooppaa ja Aasiaa yhdistävä datakaapeli, jota Suomi on ryhtynyt pontevasti ajamaan.

Arktiselle alueelle on erilaisia määritelmiä. Käytännössä napapiiri on varsinaisen arktisen alueen eteläraja Suomen kohdalla. Suomen arktisen strategian mukaan koko Suomi on kuitenkin arktinen maa. Tässä ajatellaan ennen muuta Suomen taloudellisia intressejä ja osaamista.

Samalla logiikalla arktista osallisuutta kokevat kaikki maat, jotka näkevät siellä joitakin omia intressejään. Arktisuus on ladattu täyteen odotuksia, osa todellisia, osa epärealistisia. Vaikka sopassa on mukana myös turvallisuuspolitiikkaa ja sotilaallisia intressejä, toimintaa arktisella alueella on leimannut pragmaattinen kansainvälinen yhteistyö.

Jos kansainväliset jännitteet iskevät myös arktiselle alueelle, voidaan heittää hyvästit kestävän kehityksen tavoitteille, talouden näkymille ja vähän kaikille muullekin – paitsi ilmastonmuutokselle, joka vääjäämättä jatkuisi.

Markku Heikkilä on tiedeviestinnän päällikkö Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Hän on pitkään seurannut arktista yhteistyötä ja kirjoittanut siitä useita kirjoja

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Chydenius 2/2017 -lehdessä.

Tuoreimmat
Sukupuolineutraalius on hömppää. Vai onko?
Kun Aamulehti ilmoitti ryhtyvänsä käyttämään lehdessään sukupuolineutraaleja nimikkeitä, ajattelin tehdä itselleni kattilallisen popcorneja ja seurata siitä kirpoavaa keskustelua. Hetken...
Nämä raha-asiat on hoidettava, kun läheinen kuolee
Surun keskellä käytännön asioiden järjesteleminen tuntuu usein raskaalta. Muistilista hoidettavista raha-asioista auttaa menehtyneen omaisia.
Viimeinen oljenkorsi ‒ halu auttaa sai yrittäjän liittymään kantasolurekisteriin
Yrittäjä Jaakko Puolakka on kuulunut kantasolurekisteriin 12 vuotta. Kaksi kertaa hän olisi sopinut luovuttajaksi. Silti hän ei ole voinut toimia luovuttajana vielä kertaakaan.
Joskus riski kannattaa ‒ yhä useampi pk-yrittäjä vaurastuu tällä kikalla
Sijoittaminen on mahdollista jokaiselle pk-yrittäjälle. Lisätuotot voi käyttää esimerkiksi investointeihin.