Petopunkki on kasvihuoneen kutsumattomien hyönteisten kauhu

Biotus Oy:n petopunkit ahertavat kasvihuoneissa ja hävittävät haitallisia tuholaisia. Yrittäjä Jan Hulshof kertoo kiinnostuksen biologiseen torjuntaan kasvaneen.

Tänä kesänä erityisesti mansikkamailla ja kasvihuoneissa rellestäneet ripsiäiset ovat työllistäneet forssalaista biologiseen torjuntaan erikoistunutta Biotus Oy:tä. Se on tarjonnut 15 vuoden ajan ratkaisun haitallisten kasvintuhoojien, kuten vihannespunkkien, kirvojen, ripsiäisten ja harsosääskien torjuntaan.

– Biologinen torjunta on luonnollinen tapa torjua tuholaiset. Tuotamme niin sanotusti leijonia, eli petopunkkeja, jotka syövät tuholaisia kasvihuoneista tai vaikka mansikkapelloilta pois, kertoo yrittäjä Jan Hulshof.

Hän arvioi, että yrityksen toimintavuosien aikana kiinnostus biologiseen torjuntaan on lisääntynyt.

– Kuluttajat haluavat puhtaita tuotteita. Kasvihuoneyrittäjät eivät myöskään halua käyttää niin paljon torjunta-aineita.

Varsinkin kasvihuoneilla on pitkät perinteet biologisessa torjunnassa. Myös torjunta-aineiden tehon heikkeneminen on kannustanut etsimään uudenlaisia keinoja esimerkiksi tomaateille, kurkuille ja mansikoille haitallisten hyönteisten taltuttamiseen.

– Aikanaan torjunta-aineita on ollut paljon markkinoilla. Nykyään säännöt ovat tiukempia, ja torjunta-aineita on poistunut markkinoilta. Kun käytetään aina samoja aineita, käy samoin kuin penisilliinin kanssa. On tullut resistenssiongelmia, eikä torjunta-aine välttämättä tehoa enää.

Kasvava asiakaskunta

Hulshof kertoo, että maailmanlaajuisesti biotorjuntamarkkinat ovat kasvaneet viime vuosina kymmenen prosentin tahtia. Tämä näkyy myös Suomessa, ja viime vuodet ovat olleet Biotukselle kasvun aikaa. Toistaiseksi se on ollut ainoa kotimainen torjuntaeliöitä kasvattava yritys.

Yrityksen suurin asiakasryhmä ovat pitkään olleet kasvihuoneviljelijät. Viime vuosina tuotteiden kysyntä on kuitenkin laajentunut, ja varsinkin marjojen tunnelituotanto on uudenlainen kasvava markkinarako.

Kun vadelman ja mansikan tuotantoa on siirretty tunneleihin, on kasvanut tarve suojella viljelmiä hyönteisiltä. Samoin mansikkapunkkien ulkotorjunta on kasva osa-alue.

Biologisesta torjunnasta on apua myös vadelmalle haitallisten hyönteisten taltuttamiseen. Kuva: Annaliina Hietanen

Tieteelliseltä pohjalta yritykseksi

Vuonna 2003 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, nykyinen Luonnonvarakeskus, sai biologiseen torjuntaan liittyvän projektin päätökseen. Se oli ponnahduslauta yritystoimintaan.

– Teimme markkinatutkimuksen ja saimme selville, että biologista torjuntaa oli jo olemassa, mutta se oli pitkälti tuontitavaraa. Näimme, että tässä olisi mahdollisuus kotimaiselle tuotannolle. Päätimme perustaa firman, Hulshof kertoo.

Nykyään yritys tarjoaa muun muassa tuholaisten tunnistusapua, neuvontaa niiden hävittämiseen sekä siihen kykeneviä eliöitä. Myös tutkimus ja tuotekehitys ovat yhä yrityksen ydintä. Nykyään työntekijöitä on kymmenkunta.

Käytännössä yritys kasvattaa hyönteisiä itse. Se myös tilaa niitä ulkomailta. Esimerkiksi petopunkkien kasvatus kestää 2–4 viikkoa lajista riippuen. Niistä kasvaa pienenpieniä torjuntaeliöitä, joista osa palautetaan tuotantoon ja osa menee myyntiin.

Hyönteisten elinikä ei ole pitkä, joten niitä ei kannata tilata kovin kaukaa ulkomailta. Niitä ei voi myöskään niin sanotusti säilyttää hyllyssä, vaan ne on lähetettävä asiakkaalle nopeasti. Tämä vaikuttaa myös Biotuksen toiminta-alueeseen: toistaiseksi Suomi on ollut sen päätoimialuetta.

Kun torjuntaeliöt ovat kasvaneet riittävästi, tuotteet pakataan ja lähetetään asiakkaille styrox-laatikoissa. Talvella pakettiin laitetaan lisästyroxeja ja kesällä kylmäkalle, jotta lämpötila ei muutu liikaa. Tavoitteena on, että ne olisivat perillä päivässä.

Pienet hyönteispurkit sijoitetaan kasvihuoneissa suojaiseen paikkaan. Kun purkit avataan, torjuntaeliöt lähtevät liikkeelle pyydystämään kasvintuhoojia. Kuva: AK-Kuva.

Uusia käyttökohteita

Hulshofin mukaan on mahdollista, että tulevaisuudessa kiinnostus biologiseen torjuntaan voi kasvaa myös tuotantoeläinpuolella. Jo nyt sen asiakkaina on kanaloita. Esimerkiksi sikaloissa ja navetoissa voi olla tulevaisuudessa tarvetta pienille torjuntaeliöille.

Biologinen torjunta saattaa siirtyä myös entistä vahvemmin ulko-olosuhteisiin.

– 10–15 vuoden päästä biologisen torjunnan tehojen pitäisi olla taattuja myös ulko-olosuhteissa.

Jos puolestaan torjunta-aineiden saatavuus heikkenee, tarvitaan lisää vaihtoehtoja. Myös ilmastonmuutoksen eteneminen voi vaikuttaa torjuttavien hyönteisten määriin. Samoin tietyn torjunta-aineen käytön lopetuksella voi olla arvaamattomia seurauksia.

– Kun jokin vanha torjunta-aine lähtee markkinoita, sen kautta voi tulla uusi ongelma. Sen sivuefektinä jokin toinen hyönteisongelma on voinut olla hallinnassa. Torjunta-aineen käytön lopetus voi tuoda esiin tämänkin ongelman.

OP sosiaalisessa mediassa