Kotina koko maailma – Ismo sai potkut ja se muutti elämän

Tanja Mikkola ja Ismo Lehtonen kärsivät yhteisen ajan puutteesta Suomessa asuessaan. Sitten Ismo sai potkut. Työttömyys oli pariskunnalle uusi alku.

Sadepisarat ropisevat trooppisia kasveja pursuavan sisäpihan kiveykselle. Facebook-postauksen videopätkä on kuvattu Balilla, eksoottisella Indonesian saarella, jonne länsimaalaiset rientävät henkistymään ja rentoutumaan. Videossa ei ole tietoakaan riippukeinusta tai taivaalla helottavasta auringosta.

Koiranilma ei hätkäytä valokuvaaja Tanja Mikkolaa tai toimittaja Ismo Lehtosta. He joutuvat kylläkin rukkaamaan päiväohjelmansa uusiksi, koska ulkona ei pysty liikkumaan. On aikaa hoitaa pankkiasioita ja mennä joogaan ja hierojalle. Viettää peruselämää, kuten Tanja sanoo.

Perusarki Balilla tarkoittanee rannalla löhöilyä ja pitkiä uintireissuja?

– Minä uin viimeksi vuosi sitten Australiassa ja kerran Belgradissa, Tanja muistelee.

Ulkomailla työskentely ei ole jatkuvaa lomanviettoa, hän muistuttaa, eikä ulkomailla paista aina aurinko. Balillakin on parhaillaan sadekausi.

Tanja ja Ismo ovat tulleet Ubudiin, Balin keskiosaan, edullisen elämän perässä. Yöpyminen perhemajoituksessa maksaa noin kymmenen euroa yöltä, kolmisen sataa euroa kuukaudessa.

Reppureissaajat elävät tarkan budjetin elämää. Tanjalle se on tuttua, Ismolle uutta.

Tanja, 43, on freelance-valokuvaaja. Hän on elättänyt itsensä yrittäjänä 18 vuotta. Ismo, 50, on toimittaja, nyt myös freelancer. Viime vuonna hän sai vakituisesta työsuhteesta kenkää. Se oli sokki.

Balilla saa oleskella 30 päivää ilman viisumia. Sen jälkeen pitää vaihtaa paikkaa.

Suomeen vai maailmalle?

Ismo kuuli irtisanomisestaan Marokossa kesken vuorotteluvapaan. Työnantaja oli pyytänyt soittamaan, mutta omasta toiveestaan Ismo sai tiedon Messengeriin.

Viesti lamaannutti. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Hän jäi vuorotteluvapaalle lokakuussa 2016, ja silloin häneltä varmisteltiin, että palaahan hän varmasti takaisin.

Tietenkin hän palaisi, jatkaisi työssään mediatalon tv-toimituksessa ja odottelisi Tanjaa kotiin matkoilta. Yhteiset hetket olivat arvokkaita, sillä Tanja oli matkan päällä usein.

Vuorotteluvapaa oli hieno mahdollisuus matkustaa yhdessä. Pari oli suunnitellut sitä pari vuotta.

Työnantaja käynnisti yt-neuvottelut Ismon vuorotteluvapaan aikana. Reissaajat tiesivät, että potkut voisivat osua myös Ismon kohdalle ja alkoivat miettiä suunnitelmaa pahimman varalle. Kun pahin sitten tapahtui, kysymys kuului, palatako Suomeen vai ei. Tanjasta tuntui kurjalta kuvitella Ismoa istumassa yksin kotona. Hän olisi joka tapauksessa palannut töihin maailmalle pitkän yhteisen reissun jälkeen.

Suomen uutiset ja surkea kevätsää auttoivat sinetöimään päätöksen. He jäisivät maailmalle ja alkaisivat tehdä työtä yhdessä. Se vaatisi uudet kujeet ja tarkan kulukuurin.

Tanjan yrittäjyydestä oli hyötyä. Hänen mottonsa oli, että kyllä elämä kantaa ja keikkoja löytyy. On vain kiristettävä vyötä.

Ensimmäiseksi Tanja opetti Ismolle oman talouden budjetoinnin, sillä jokaisella eurolla oli väliä. Sitä taitoa entinen kuukausipalkkalainen ei ollut tarvinnut. Sitten ei muuta kuin töihin, asiakkaita hankkimaan! Työttömyys muutti pariskunnan elämän.

Ismo kirjoittaa nykyään juttuja aiheesta kun aiheesta. Omien verkostojen kasvattaminen ja laajentaminen on freelancerille tärkeää.

Eroon tavaroista

Tanja otti yhteyttä vanhoihin asiakkaisiinsa, suomalaisiin lehtiin, ja molemmat etsivät aktiivisesti uusia kontakteja.

Ensimmäinen juttutilaus tupsahti kaksi tuntia Ismon potkujen jälkeen.

Suomessa oli pakko poiketa järjestelemään käytännön asioita. He panivat sekä yhteisen, Ismon omistuksessa olevan asunnon että Tanjan asunnon vuokralle. He möivät tavaransa – etupäässä astioita, kirjoja ja levyjä – kattaakseen ennen potkuja syntyneet kulut. Matkalla oli syntynyt velkaa, joka oli tarkoitus maksaa vakituiseen työhön palatessa. Nyt talous oli saatava tasapainoon.

Tavarat he myivät eri foorumeilla: siivouspaiva.comissa, Facebookin kirpputoriryhmissä ja kavereille. Osan he lahjoittivat kavereille ja hyväntekeväisyyteen. Huonekalut jäivät vuokralaisten käyttöön. Autoa heillä ei ollut.

Levyistä, kirjoista ja televisiosta luopuminen kirpaisi Ismoa, mutta nykyisin molempien tavarat mahtuvat omaan reppuun.

Työnjako oli selvä: Tanja kuvaa ja Ismo kirjoittaa. Ismo opetteli kirjoittamaan matkustelemista, Siperian villihevosista ja Baikalista, Japanin onsen-kylpylöistä, sekä työelämän ilmiöistä aina it-teknologioista metalliteollisuuteen.

Sellaista leffakriitikko ei ollut ennen tehnyt.

– On mielenkiintoista oppia uutta viisikymppisenä, hän toteaa.

Markkinointi tärkeää

Tanja ja Ismo myyvät juttujaan pääasiassa yritys-, ammatti- ja järjestölehtiin. Japanissa he vierailivat muun muassa puualan yrityksessä pienessä vuoristokylässä, Serbiassa metallialan yrityksessä.

Hyvät verkostot ovat kaiken a ja o. Niitä on kasvatettava määrätietoisesti. On otettava yhteyttä paikallisiin toimijoihin esimerkiksi ammattiliittojen kautta, googlattava eri alojen yrityksiä ja hankittava EU-tietoa eri maiden päätoimialoista.

– Kun saamme uuden kontaktin, otamme suoraan yhteyttä sähköpostitse ja pyydämme haastattelua. Kirjaamme yhteystiedot omiin muistiinpanoihimme tulevia tarpeita varten. Tiettyyn paikkaan palatessa tapaamme tuttuja ihmisiä ja väliaikoina vaihdamme kuulumisia vaikka Facebookin kautta. Niin pidämme kontaktit ”lämpiminä”, Ismo kertoo.

– Suomessa voit soittaa suoraan toimitusjohtajalle tai sydänkirurgille, mutta ulkomailla on enemmän hierarkiaa. On tunnettava ihmisiä ja saatava suosituksia, Tanja toteaa.

– Kerrankin meillä meni yli kaksi kuukautta, ennen kuin japanilaiset suostuivat tapaamaan meidät.

Kiertolaisilla on toinenkin haaste. Reppuun on mahduttava siistit työvaatteet, esimerkiksi suorat mustat housut ja valkoinen kauluspaita, mekko.

– Pikkutakkia olen kaivannut, Ismo sanoo ja nauraa.

Ulkomailla työskentely vaatii myös jatkuvaa oman työnsä markkinointia ja suunnitelmallisuutta. Luottokortteja on oltava useampi, koska eri maissa käyvät eri kortit, eikä rahaa saa aina automaatista.

Oleskelu- ja työlupa-asioiden on oltava kunnossa, viisumikäytännöt selvillä. Balilla saa oleilla 30 päivää yhtäjaksoisesti ilman viisumia. Sitten on jo vaihdettava maata.

Työskentely Balilla on Ismolle ja Tanjalle perusarkea. Aurinko voi paistaa, mutta turistikohteissa tai rannalla ei ehdi viettämään aikaa.

Tukikohta Suomessa

Tanja ja Ismo ovat yhä kirjoilla Suomessa. Mahdollinen kirjeposti kulkeutuu yhteiseen Helsingin-kotiin, joka on vuokralla. He maksavat veronsa Suomeen ja ovat suomalaisen sosiaaliturvan piirissä. Pysyäkseen siinä heidän on vietettävä tietty määrä päiviä vuodessa kotimaassa.

Vakuutukset – matka-, matkatavara- ja yksityiset sairausvakuutukset – he ovat solmineet suomalaisten vakuutusyhtiöiden kanssa. Tanja hoitaa yrityksensä laskutuksen verkkopankissa e-laskuina. Ismo liittyi irtisanomisaikanaan Journalistiliiton omaan osuuskuntaan, Mediakuntaan, joka hoitaa Ismon työhön liittyvän maksuliikenteen, muun muassa laskutuksen.

– Media-alan työllisyystilanne on heikohko. Kannatti koittaa työllistyä itse kuin toivoa vakituisten paikkojen aukenevan. Tanja olisi joka tapauksessa matkustanut maailmalla, joten työparina toimiminen tuntui järkevämmältä, Ismo kertoo.

Ismo ilmoittautui myös työttömäksi työnhakijaksi heti irtisanomisajan jälkeen. Hänellä on nyt mahdollisuus nostaa päivärahaa, mikäli hän ei onnistu työllistämään itseään freelance-keikoilla.

Tanja on työskennellyt paljon ulkomailla. Hän on laskenut, että ulkomailla pärjäisi keskimäärin 700 eurolla kuukaudessa.

Seuraavaan Suomen-vierailuun on vielä pitkä aika. Yksi varma ajankohta kalenteriin on merkattu. Tanjan lapsuudenystävän tytär viettää ylioppilasjuhliaan viides joulukuuta 2018. Sinne Tanja on luvannut ilmaantua.

Mutta ennen joulukuuta on vielä paljon tehtävää. Uuden-Seelannin matka on jo sovittu. Sen jälkeen on tarkoitus suunnata jälleen Serbiaan, jonne pari reissaa ennalta suunniteltujen juttujen perässä.

Matka jatkuu aina kimpassa. Eikö toiseen koskaan kyllästy?

Hyvä olla yhdessä

Töitä on kiva tehdä yhdessä, Tanja ja Ismo toteavat. Kummallakaan ei ole tarve olla yksin. Suomessa yksinoloa oli liiaksikin. Eivätkä he sitä paitsi nökötä jatkuvasti kahden kesken. He tapaavat silloin tällöin tuttuja ja solmivat uusia tuttavuuksia.

Pari on pitänyt yhtä jo kymmenen vuotta. Viisi vuotta he ovat olleet kihloissa.

Ensimmäisen kerran Tampereelta kotoisin oleva Tanja ja Salosta lähtöisin oleva Ismo tapasivat oman ammattiliiton edunvalvontatehtävissä. Vuotta myöhemmin Amor ampui nuolensa. Kaksi viikkoa osumasta pari varasi Thaimaan-matkan.

– Alussa pyrimme paikkoihin, joissa emme olleet käyneet. Nyt kun teemme ulkomailla töitä, hakeudumme paikkoihin, jotka ovat tuttuja, Ismo sanoo.

Kun kiinteää kotia ei ole, on entistä tärkeämpää luoda pysyvyyttä ja arkirutiineja. Tutussa paikassa se on helpompaa kuin upouudessa.

Balilla Tanja ja Ismo kävivät ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten. Nyt Ubud on jo niin tuttu, paikkoja ei tarvitse enää kiertää.

Etätyötä tekevien on pidettävä huoli siitä, että työn ja vapaa-ajan välillä on selvä ero ja työtunnit pysyvät aisoissa. Aina se ei onnistu. Japanissa Tanjan ja Ismon työpäivät venähtivät joskus 20-tuntisiksi.

Niin pitkät työpäivät käyvät pitkän päälle voimille. Toimittaja–kuvaaja-pari haluaakin kehittää omaa liiketoimintaansa ja löytää uusia, mieluiten paikasta riippumattomia toimintatapoja. Tanja voisi vaikkapa tukea suomalaisten pienyrittäjien markkinointiponnisteluja.

Media-alan työ luonnistuu hyvin etätyönä. Tanjan ja Ismon mielestä monta muutakin asiantuntijatyötä – esimerkiksi it-alan tukitehtäviä ja markkinointia – voi tehdä maailmalta käsin. Venemekaanikoille riittäisi varmasti puuhaa Uudessa-Seelannissa. Missään muualla ei ole kuulemma yhtä paljon veneitä asukkaita kohti kuin siellä.

Etätyö sujuu, kun on verkostot ja toimivat tietoliikenneverkot. Edellisiin voi vaikuttaa itse, jälkimmäisiin, vaikkapa katkeileviin sähköihin, useimmiten ei. Silloin auttavat vain lehmänhermot.

Tuoreimmat
Tapaa OP Helsinki kesän tapahtumissa
Tapaa OP Helsinki kesän tapahtumissa
OP Helsingin kumppanitapahtumiin kuuluvat viime vuoden tapaan kaupunkikulttuuri- ja musiikkifestivaali Flow Festival, junioripelaajien jalkapalloturnaus Helsinki Cup ja tubettajatapahtuma Tubecon.
Permanent på stugan
Permanent på stugan
Paret Lyytikäinen flyttade till stugan för fjorton år sedan, Hannu Hyvärinen förbereder för närvarande sin egen flytt. En ändring av användningsändamålet för en fritidsbostad kräver samarbete med...
Alkuvuosi jakoi yhtiöt Helsingin pörssissä selviin voittajiin ja häviäjiin
Alkuvuosi jakoi yhtiöt Helsingin pörssissä selviin voittajiin ja häviäjiin
Maailmantalous on ollut yhä kasvu-uralla, ja loppuvuoden kehitys näyttää vielä samansuuntaiselta. Helsingin pörssissä hajonta alkuvuoden tuloskehityksessä on ollut suurta.
Henri Alen: "Tuhlaajapuoli näkyy ruokakaupassa"
Henri Alen: "Tuhlaajapuoli näkyy ruokakaupassa"
Kokki Henri Alén on joskus pienissä hankinnoissa naurettavan säästeliäs.

OP sosiaalisessa mediassa