Maailmanlaajuisesti lähes puolet organisaatioista on havainnut taloudellisia väärinkäytöksiä viimeisen kahden vuoden aikana.

Vaikka luku on suuri, väärinkäytösten todellisesta määrästä ei ole varmuutta. Arviot perustavat ilmi tulleisiin väärinkäytöstapauksiin, kertoo laskentatoimen professori Annukka Jokipii Vaasan yliopistosta.

– Ovatko ilmi tulleet tapaukset koko totuus vai ainoastaan jäävuoren huippu? On varmasti paljon tapauksia, jotka eivät koskaan tule ilmi, Jokipii pohtii.

Tyypilliset väärinkäytökset ovat rahan ja tavaran anastamista. Myös erilaisten etuuksien ja palveluksien tavoittelu on tavallista.

Jokipii keräsi tutkimusta varten tietoa suomalaisten työpaikoillaan havaitsemista väärinkäytöksistä, jotka eivät päädy poliisin tutkittavaksi. Vastauksia tuli erilaisista ja eri kokoisista organisaatioista, joista suurin osa on yrityksiä.

Neljännes tapauksista on alle sadan euron arvoisia, toinen neljännes alle tuhannen euron, kolmas alle 10 000:n ja viimeinen neljännes yli 10 000 euron väärinkäytöksiä. Sekä rivityöntekijät että johtoportaan ihmiset sortuvat taloudellisiin väärinkäytöksiin.

Vastausten perusteella Jokipii uskoo, että tutkimusaineistosta ovat rajautuneet pois suuret kirjanpitorikokset.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan erilaisiin väärinkäytöksiin voi kulua jopa 1–5 prosenttia liikevaihdosta.

Väärinkäytöstapaukset setvitään sisäisesti

Jokipiin keräämän aineiston perusteella 75 prosenttia väärinkäytöstapauksista on havainnut työkaveri tai esimies. Vain neljäsosa työpaikalla ilmenneistä väärinkäytöksistä tuli täysin yllätyksenä.

Työkavereiden tekemiä väärinkäytöksiä ei välttämättä kerrota ääneen työpaikalla.

– Ihmiset eivät halua käräyttää työkaveriaan tai eivät halua itselleen ilmiantajan mainetta, Jokipii arvioi.

Suomessa poliisille ja oikeuteen asti päätyy vain noin kymmenesosa työpaikoilla syntyneistä väärinkäytöstapauksista. Pääosa havaituista tapauksista jää ilmoittamatta ja sisäisesti hoidettavaksi.

Professori Jokipii uskoo, että väärinkäytöstapausten aiheuttama mainehaitta organisaatiolle on suurin syy, miksi niitä ei haluta selvittää ulkopuolisen viranomaisen kanssa.

Toinen syy on käytännöllinen: tutkinta-aika on vaativa ja pitkä prosessi. Monet organisaatiot haluavat hoitaa väärinkäytöstapaukset mahdollisimman nopeasti.

Osa väärinkäytöstapauksista myös käsitellään työpaikoilla pienessä piirissä. Edes kaikki työntekijät eivät ole tietoisia tapahtuneesta.

Tarve, tilaisuus ja perustelu

Jokipiin tutkimusaineiston perusteella noin 20 prosenttia väärinkäytöksiin syyllistyneistä työntekijöistä on saanut niiden seurauksena potkut. Osa on maksanut syntyneet vahingot takaisin ilman varsinaisia seurauksia, ja jotkut ovat itse halunneet vaihtaa työpaikkaa kiinni jäädessään.

Jokipiin mielestä väärinkäytöksiä tehdäkseen ihmisellä täytyy olla siihen tarve. Tarve voi syntyä taloudellisesta tilanteesta, esimerkiksi veloista tai peli- tai päihdeongelmasta.

Lisäksi väärinkäyttäjä tarvitsee tilaisuuden. Tekijällä täytyy myös olla itsensä hyväksymä perustelu väärinkäytökselle.

Jokipiin mukaan tyytymättömyys työhön, palkkaan tai omaan asemaan voi toimia oikeuttavana tekijänä. Väärinkäytöksillä saatetaan hakea jopa jännitystä.

Tapaukset muuttuvat, eivät katoa

Väärinkäytöstapauksia havaitaan nykyisin enemmän kuin aiemmin.

– Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että väärinkäytöstapaukset itsessään olisivat lisääntyneet merkittävästi, Jokipii muistuttaa.

Jokipii pitää hyvänä asiana, että taloudellisista väärinkäytöksistä puhutaan. Hän ei usko, että ne katoavat tulevaisuudessakaan. Väärinkäytöstapaukset vain muuttavat muotoaan: esimerkiksi Pohjoismaissa kyberrikollisuuden määrä on kasvanut viime vuosina.

Väärinkäytöstapauksiin kannattaa suhtautua vakavasti. Työpaikoille Jokipii kannattaa eettisiä periaatteita ja toimintaohjeita väärinkäytösepäilyjen varalle. Olennaista on johdon puuttuminen väärinkäytöksiin.

– Kyselyn perusteella minulle tuli yllätyksenä, miten eritasoisia valmiuksia yrityksillä on puuttua väärinkäytöksiin.

​