Yhdysvallat - Yhdet vaalit, kaksi kansaa

Jussi Hyöty
Jussi Hyöty

Jussi Hyöty toimii strategina OP Varainhoidossa.

Edessä olevat presidentinvaalit ovat Yhdysvaltain nykyhistorian tärkeimmät. Vaaleja on pakko katsoa Trump-ilmiön kautta. Demokraattien Joe Biden edustaa paluuta normaalimpaan, mutta kuten Trumpin yli 40 prosentin kannatus toilailuista huolimatta osoittaa, paluuta normaaliin ei enää ole.

Jussi Hyöty
Jussi Hyöty

Jussi Hyöty toimii strategina OP Varainhoidossa.

Mediassa oli haastattelu, jossa eräs demokraatti kertoi muuttuneesta suhteestaan republikaaniystäviinsä. Heillä ei ole enää kanssakäymistä, koska he elävät erilaisissa todellisuuksissa. Demokraattien ja republikaanien mielipiteet ovat hiljalleen erkaantuneet toisistaan, kunnes presidentti Donald Trumpin aikakaudella kahdesta erilaisesta mielipiteestä on muokkaantunut kaksi vastakkaista todellisuutta.

Kummallakin todellisuudella on omat mediansa, joilla vahvistetaan omia todellisuuskäsityksiä. Yhteiskunnan jakaantuminen on mennyt niin pitkälle, että poliittisten ”seka-avioliittojen” määrä laskee vauhdikkaasti. Tulevaisuudessa synnytään jompaankumpaan todellisuuteen ja pysytään siinä. Yhdysvalloissa on yksi poliittinen järjestelmä, mutta kaksi kansaa.

Trumpin aikakaudella poliittisen polarisaation lisäksi myös taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut ennätykseensä. Sen lisäksi, että tuloerot kasvavat, eriarvoisuus periytyy. Maailman rikkain maa, Yhdys-vallat, kuuluu sekä tuloerojen että eriarvoisuuden periytymisen suhteen samaan joukkoon Latinalaisen Amerikan maiden kanssa. Yhdysvallat mahdollisuuksien maana on tänä päivänä myytti. Jo antiikin aikakaudella Plutarkhos ymmärsi, että yhteiskunnan rapautuminen lähtee eriarvoisuudesta. Yhdysvallat on unohtanut tämän opin.

Eriarvoisuus ei ole selkeä jakolinja puolueiden välillä, koska molempiin puolueisiin mahtuu heikko- ja hyväosaisia. Jakolinja kulkee liberaalin ja konservatiivisen ideologian välillä, joka jakaa myös rannikot keskimaasta ja kaupungit maaseudusta. Maantieteelliset jakolinjat ovat täsmälleen samat Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Kaupunkien ja maaseudun välille on syntynyt viimeisen 30 vuoden aikana fundamentaalinen ideologinen ero. Kaupungit maaseudusta erottaa selkeimmin taloudellinen kasvu, joka perustuu sosiaalisen pääoman kasvuun.

Autoritäärinen järjestelmä on äärimmäinen poliittisen polarisaation muoto, koska siinä vastapuolelle ei anneta edes mahdollisuutta päästä valtaan. Trump on useampaan kertaan sanonut vaaleja vilpilliseksi demokraattien juoneksi. Kun hän on jo ennakkoon päättänyt, ettei vaaleilla ole laillista pätevyyttä, hän tulee kiistämään tuloksen, jolloin vaalien voittajan selvittäminen voi päätyä aina korkeimpaan oikeuteen.

Tätä polkua on rakennettu siten, että Trump on valinnut oman miehensä DeJoyn postin johtoon. DeJoy on käynnistänyt postin saneerauksen ennen vaaleja, vaikka postiäänten tiedetään kuormittavan postin toimintaa. Postiäänien ympärille on luotu epävarmuutta, jolloin vaalitulos on kiistettävissä.

Trump on valitsemassa oman naisensa korkeimpaan oikeuteen nopeutetulla aikataululla, jolloin korkeimman oikeuden voimasuhteet olisivat 6-3 konservatiivien hyväksi. Jos kiistetyn vaalituloksen ratkaisu päätyy korkeimpaan oikeuteen, Trump voittaa vaalit.

Trump voi siis hävitä äänet, mutta voittaa vaalit. Trump on joka tapauksessa aloittanut avoimesti leikin demokratialla ennätyksellisen polarisoituneessa yhteiskunnassa. Jo pelkkä leikin aloittaminen on hälyttävää. Kun Trumpin kannatus on ennusteissa 45 prosenttia, niin siitä saa käsityksen, mitä suuri osa yhdysvaltalaisista ajattelee demokratiasta. Kun poliittinen polarisaatio on edennyt riittävän pitkälle, tarkoitus, eli vallassa pysyminen, pyhittää keinot.

Vaalien suurin vaikutus tulee kohdistumaan yhteiskunnan koheesioon, eli Plutarkhoksen oppiin. Koheesion voi ajatella koostuvan kahdesta osasta: julkisesta taloudesta ja sosiaalisesta pääomasta. Yhdysvaltain koheesio määrää lopulta maailman tärkeimmän rahoitusinstrumentin dollarin arvon.

Julkinen talous vaakalaudalla

Yhdysvallat on dynaaminen talous, koska sen on pakko olla. Yhteiskunnassa ei ole turvaverkkoja, joten se muistuttaa äärimmilleen kiristettyä vieteriä. Vieterin kireyttä kuvastaa lyhyessä ajassa 60 miljoonaa menetettyä työpaikkaa ja 40 miljoonaa ruoka-avun varassa olevaa. Kun turvaverkot ovat lähes olemattomat, niin silloin shokin iskiessä elvytys on suurta. Turvaverkkojen puuttumisesta kertovat tyytymättömyys ja mellakat.

Demokraattien voitto tarkoittaisi julkisen sektorin vahvistamista ja republikaanien voitto heikentämistä. Julkinen velka kasvaa joka tapauksessa. Demokraatit kohdistaisivat elvytyksen julkisiin hankintoihin ja republikaanien veronalennuksiin. Lopullista eroa velkaantumisessa on mahdoton ennakoida, mutta todennäköisesti demokraattien vallassa velkaantuneisuus kasvaisi enemmän vaalikauden aikana.

Samalla tavalla kuin Yhdysvallat aloitti uuden aikakauden rahapolitiikassa, se voi aloittaa uuden aikakauden finanssipolitiikassa. Massiivinen velkaantuminen olisi vaarallinen esimerkki muulle maailmalle avata finanssihanojaan, kun jo muutenkin talousmalli on horjahtanut setelirahoituksen puolelle.

Yhdysvaltain heikko budjettikuri ja sen jälkeen ennätyselvytys

Yhdysvaltain finanssielvytys on hieman alle neljä biljoonaa, kun koko muun maailman elvytys on hieman yli neljä biljoonaa. Lähiaikoina Yhdysvalloista odotetaan hieman yli kahden biljoonan elvytystä ja demokraattien presidenttiehdokas Joe Biden on luvannut lisäksi kahden biljoonan infraelvytyksen. Elvytys voisi siis olla jopa 40 prosenttia BKT:stä vaalikauden aikana.

Todennäköisin lopputulos vaaleissa on se, että demokraatit säilyttävät enemmistön edustajainhuoneessa, voittavat enemmistön senaatissa ja voittavat valkoisen talon. Tällainen sininen värisuora, ”Blue Wave”, takaisi elvytysehdotusten läpi menon.

Yhdysvaltain elvytysodotukset ovat tällä hetkellä tärkein markkinoita ajava voima, koska se voisi olla jopa kymmenen prosenttia maailman BKT:stä. Vaikka republikaanien voiton yleensä ajatellaan olevan hyvä asia markkinoille, näissä vaaleissa demokraattien voitto olisi alun ihmettelyn jälkeen paras lopputulema. Demokraattien voittaessa häviäjiä olisivat toimialoista energia, pankit ja lääketeollisuus.

Missään muualla maailmassa ei suhtauduta yhtä penseästi julkiseen sektoriin kuin Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa ei kerta kaikkiaan luoteta, että julkinen sektori käyttää rahat tehokkaasti. Kun Yhdysvaltain julkinen velka nousee selvästi yli sadan prosentin BKT:stä, niin esimerkiksi turvaverkkoja rakentaneen ja eriarvoisuuden kurissa pitäneen Ruotsin julkinen velka jää selvästi alle 50 prosentin BKT:stä koronakriisin jälkeen.

Voimakas halu laskea veroja on johtanut Yhdysvalloissa paradoksaalisesti suureen, ei pieneen, julkisen sektorin velkaantumiseen. Optimaalinen talous ei löydy verojen leikkaamisesta ja pienestä julkisesta sektorista vaan julkisen ja yksityisen sektorin sopivasta tasapainosta.

Yhdysvallat on indikaattorimaa siitä, miten talous voi joutua kiristyvän vieterin kierteeseen, kun julkista sektoria ruuvataan aina vain pienemmäksi. Lopputuloksena on shokeille herkkä talous. Muu läntien maailma näyttää seuraavan Yhdysvaltoja lähes tulkoon kaikessa, vaikka ennakkoon hyvin tiedetään, että kaikkia polkuja ei kannata seurata.

Sosiaalinen pääoma vaakalaudalla

Sosiaalinen pääoma on laaja käsite, joka sisältää osaamisen ja moraalin. Sosiaalista pääomaa voi pitää kasvun vahvimpana ajurina. Trumpin maailmassa oma etu on tärkeämpi kuin sosiaalinen pääoma. Seuraavat kolme esimerkkiä kuvastavat hyvin sitä populistista ideologiaa, joka sisältyy trumpismiin.

Ilmastokriisi: Vakavin seuraus trumpilaisessa ajattelussa on ilmastonmuutoksen kiistäminen. Trumpin voitto tarkoittaisi ympäristöohjelmien alasajojen jatkamista. Kalifornian metsäpalot ovat Trumpin mukaan huonoa metsänhoitoa. Kun demokraateista suurimman osan mielestä ympäristöasiat ovat ensisijaisen tärkeitä, niin republikaaneista vain noin kymmenes on samaa mieltä.

Koronakriisi: Täsmälleen samanlainen ajattelu kuin ilmastonmuutoksessa näkyy koronakriisin hoidossa. Trumpin mukaan korona on vain tavallinen flunssa, joka häipyy kesän koittaessa. Trump on omasta mielestään hoitanut esimerkillisesti pandemian. Enemmistö ei ole samaa mieltä, mutta noin 40 prosenttia on samaa mieltä, mikä kuvastaa tosikannattajien horjumatonta uskoa Trumpiin.

Kansainvälinen järjestys: Oman etu määrittelee suhteet ulkovaltoihin ja kansainvälisiin instituutioihin. Tässä maailmassa sotilaallinen valta lopulta määrää, miten asiat menevät. Geopoliittisella voimaindeksillä mitattuna puntit ovat nyt tasan Yhdysvaltojen ja Kiina-Venäjä -allianssin välillä. Jos viime aikojen kehitys jatkuu, Yhdysvallat tipahtaa altavastaajaksi. Demokraattien voitto palauttaisi kansainvälisen sopimusperusteisen järjestelmän, mutta suhteet Kiinaan eivät palauttaisi ennalleen. Maailma on jakautunut kiinalaiseen ja yhdysvaltalaiseen blokkiin.

Yhdysvaltain vaaleja on pakko katsoa Trump-ilmiön kautta. Biden edustaa paluuta normaalimpaan, mutta kuten Trumpin yli 40 prosentin kannatus toilailuista huolimatta osoittaa, paluuta normaaliin ei enää ole.

Yhdysvaltalaiset ymmärtävät hyvin, että edessä olevat vaalit ovat Yhdysvaltain nykyhistorian tähän mennessä tärkeimmät. 80 prosenttia sanoo (PEW Research), että vaaleilla on todella merkitystä (”it really matters”). Vastakkain ovat kaksi hyvin erilaista todellisuutta. Trumpin maailma on vaikeasti ennustettava jopa kaoottinen, koska se ei nojaa faktoihin eikä oikeusperiaatteisiin vaan omaan nopeasti saavutettavaan konkreettiseen etuun.

OP sosiaalisessa mediassa