Tullaanko talousvuosi 2019 muistamaan?

Reijo Heiskanen
Reijo Heiskanen

OPn pääekonomisti

Olen jo muutamana vuonna pohtinut, kuinka muistorikas talousvuosi on kulloinkin edessämme. Suurin osa vuosistahan on aika tavallisia. Ei niistä hirveästi jää historian kirjoihin. Miten on vuoden 2019 osalta?

Reijo Heiskanen
Reijo Heiskanen

OPn pääekonomisti

En odottanut viime vuoden lopulla vuodesta 2018 erityisen historiallista. Näin vuosi jälkikäteen arviot kuluvasta vuodesta olivat verrattain kohdallaan. Viimeisessä kappaleessa tulin kuitenkin alkaneeksi veikkailla myös soten kohtaloa. Sen voi katsoa osuneen kohdalleen ainoastaan joulun alun hyvällä tahdolla.

Viime vuoden osalta olennaisempaa on, mitä tuosta jutusta puuttui. Jos talousvuosi 2018 jostain muistetaan, niin kauppasodan puhkeamisesta. Kyse on toki pitkälti siitä, kuinka neuvottelut etenevät. Jos Kiina ja Yhdysvallat pääsevät ensi vuonna sopuun, kyseessä voi katsoa olleen ainoastaan rajakahakan.

Miten sitten käy vuonna 2019?

Vuoteen 2019 lähdetään tavallaan päinvastaisissa tunnelmissa kuin päättyvään vuoteen. Vuosi sitten sentimentti oli taivaissa, johon talouden vauhti ei lopulta koskaan yltänyt. Nyt tunnelma ja monet indikaattorit antavat taloudesta reaalitalouden todellista vauhtia vaisumman kuvan.

En odota vuoden 2019 talouskasvusta suomalaisittain mitenkään erityistä. Vuodesta on tulossa ihan hyvä talousvuosi, vaikka talouskasvu jääkin päättyvää vuotta vaisummaksi. Työllisyys kohenee yhä, kotitalouksien tulot kasvavat mukavasti ja talouden yleiskuva on tasapainoinen. Ehkä tässä on kuitenkin syytä mainita asuinrakentamisen selvä väheneminen. Senkin taso säilyy silti hyvänä.

Ei siis erityistä draamaa luvassa Suomen talouden osalta.

Viime vuonna veikkasin, että tänä vuonna volatiliteetti kasvaa rahoitusmarkkinoilla ja keskuspankit lopettelevat epätavanomaisia toimiaan. Jälkeenpäin ajatellen tässä oli helppo olla oikeassa, jos kohta esimerkiksi markkinoiden volatiliteetin muutos oli edellisestä vuodesta erittäin selkeä.

Heiluntaa riittää epäilemättä myös vuonna 2019, mutta euroalueen korkopolitiikan suhteen jännitysmomentti kytkeytyy lähinnä siihen, tuleeko Mario Draghi jäämään historiaan keskuspankkijohtajana, joka ei nostanut korkoa laisinkaan. Tässäpä hyvä veikkauksen kohde ”uuden vuoden tinojen valajille”.

Itse veikkaan yhä, että myös Super-Mario pääsee korkoa nostamaan, vaikka monella taitaa juuri nyt usko horjua. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että euroalueen rahapolitiikasta ei ole tulossa mitään kovin pitkää muistijälkeä jättävää.

Onko siis jotain josta vuosi 2019 saatettaisiin muistaa pidemmänkin ajan päästä?

Palataan tuohon kauppasotaan. Itse veikkaan, että sota ei enää olennaisesti ylly. Kiinan kanssa päästään sopuun, samoin EU:n kanssa. Kauppasota ehkä aloitti uudenlaisen ajan kansainvälisissä suhteissa, mutta ensi vuosi jää kuitenkin pieneksi viitteeksi vuotena, jolloin sodan laajeneminen saatiin talttumaan.

Entä Brexit? Sain synttärilahjaksi taannoin Financial Timesin etusivun vuodelta 1963. Etusivulla käytiin läpi Britannian suhteita silloiseen EU:n versioon. Ei ollut helppoa silloin, eikä ole nyt. Ja kävi miten kävi, niin vielä vuosikymmenien päästäkin britit kipuilevat Eurooppa-suhteensa kanssa. Kauppaa haluavat kuitenkin kaikki käydä.

Brexit on silti kauppasodan kärjistymisen ohella se potentiaalisin tapahtuma, josta vuosi 2019 voisi jäädä historian kirjoihin. Jotenkin olen niin pinttynyt optimisti, että uskon, että myös Brexit voidaan hoitaa ilman laajempia eurooppalaisia vaikutuksia.

Ennen kaikkea tuon Brexitin vuoksi on ehkä vähän uhkarohkeaa veikata, että vuosi 2019 ei jää historiaan erityisen merkittävänä talousvuotena. Brexitistä tulee kyllä muhkea alaviite. Luulen kuitenkin, että se ei kuitenkaan järkytä talouslukuja siten, että Brexitin merkitykseen viitattaisiin vielä vuosikymmenien päästä.

Ihan kohtalaisen tavallista talousvuotta 2019 siis itse kullekin. Ai, nyt meinasi se sote unohtua, parempi niin.

OP sosiaalisessa mediassa