Suomalaisessa jääkiekossa liikkuvat isot rahat, mutta liiketoimintana se on usein huonoa bisnestä

Suomalaisessa jääkiekossa liikkuvat isot rahat, mutta liiketoimintana se on usein huonoa bisnestä – ”Se on järjetöntä”

Satojentuhansien ja jopa miljoonien eurojen tappioita. Talousahdinkoja sekä konkursseja. Yleisökatoja ja yhteistyökumppanien kaikkoamisia.

Nuo ovat tuttuja otsikoita suomalaisessa ammattiurheilussa viime vuosikymmeninä – lajiin ja sarjaan katsomatta.

Urheiluseuran pyörittäminen ei ole Suomessa tunnetusti tuloksellisesti kannattavaa liiketoimintaa. Sitä se ei ole edes Suomen merkittävämmissä urheilubrändissä, jääkiekon SM-liigassa. Pelkästään 2010-luvulla joukkueiden taustalla olevat seurayhtiöt ovat tehneet tappiota kymmeniä miljoonia euroja. Yhtä vaikea ja usein jopa hankalampi tilanne on pienemmissä palloilusarjoissa kuten jalkapallon Veikkausliigassa, missä iso osa seuroista on pystyssä vain, koska niiden omistajat ja taustatahot tukevat toimintaa taloudellisesti.

Mikä tekee suomalaisesta ammattiurheilusta tuloksellisesti heikkoa liiketoimintaa?

– Ajattelemme urheilua liian kilpailullisesti. Seurat perustavat taloudellisen onnistumisensa liian usein urheilulliseen menestykseen. Se on järjetöntä, koska urheilussa voittaa mestaruuden vuosittain vain yksi joukkue. Joukkueen tehtävä on toki tavoitella voittoa ja urheilullista menestystä, mutta seuran toimitusjohtajilla ajatusmaailma pitäisi olla erilainen, avaa Jaakko Haltia.

Mahdollisuuksien maailma

Haltia tunnetaan suomalaisen urheilumarkkinoinnin ja -liiketoiminnan konkarina. Turun ammattikorkeakoulun lehtorina työskentelevä Haltia on viime vuosikymmenten aikana tutustunut aihealueeseen paitsi tutkijana, mutta myös toiminut urheiluorganisaatioiden kehittämisessä liitto- ja seuratasolla.

Haltia on nähnyt alalla siis paljon – sekä onnistumisia että takaiskuja.

Seuraavanlainen esimerkki on valitettavan tuttu suomalaisilla urheilukentillä. Liigaseura hakee vimmatusti nousua pudotuspeleihin, mutta budjetti on jo ylittynyt. Seurajohto kuitenkin näkee joukkueen pelissä potentiaalia, heltyy valmennuksen pelaajatoiveisiin ja hankkii hyökkäykseen vahvistuksen 100 000 eurolla. Hyökkääjä kuitenkin loukkaantuu heti ensimmäisessä ottelussaan ja on sivussa loppukauden. Lohtua ei tuo sekään, että koko joukkueen kausi päättyy jo runkosarjaan.

Uhkapeli tulee kalliiksi, eikä tuo seuran kassaan euron euroa, vaan vie tilikauden tuloksen miinukselle.

– Sillä samalla rahalla seura olisi voinut palkata myynti- ja markkinointimiehen, joiden työpanos näkyisi takuuvarmasti taloudellisessa tuloksessa. Mutta silti se raha laitetaan vahvistukseen, koska kilpailun ja menestyksen vaade on vuodesta toiseen niin vahva.

Konkurssien ja talousahdinkojen maailmassa urheilulla olisi kuitenkin valtava määrä mahdollisuuksia. Urheilu herättää tunteita, luo tarinoita ja koskettaa isoja ihmisjoukkoja. Urheiluseurat ovatkin huomattavasti kokoaan suurempia: Vaikka niiden liikevaihdot saatetaan mitata vain muutamissa miljoonissa, niin seurojen voima vaikuttaa on valtava. Suomen tunnetuimmat urheiluseurat ovat samaan aikaan Suomen tunnetuimpia brändejä.

– Jos miettii urheiluseurojen saamaa medianäkyvyyttä tai niiden viestinnällistä voimaa, niin onhan se hyvin suurta. Huomattavasti isomman kokoluokan yritykset eri toimialoilta voivat vain haaveilla vastaavanlaisesta medianäkyvyydestä, mistä pienetkin urheiluseurat nauttivat, Haltia kertoo.

Seurojen vahvoissa brändeissä on se voima, jolla miinusmerkkiset tilinpäätökset voitaisiin kääntää plussan puolelle. Sitä vain ei ole Suomessa vielä täysin ymmärretty.

Maailmalla urheiluseurat ovat paljon muutakin kuin urheiluseuroja. Ne voivat olla isoja yhteiskunnallisia vaikuttajia omassa yhteisössään: Joku seura huolehtii alueen lastensa liikunnasta, toinen auttaa oman kaupunkinsa työttömiä ja kolmas tekee näitä kaikkea.

Suomessakin urheiluseurat ovat yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, mutta silti ne ovat usein vain urheiluseuroja, mikä luo rajoja kasvulle. Kaikkia ei kaukalossa tai kentällä nähtävä urheilu kiinnosta tai yhdistä, eikä kaupunkiin mahdu kuin tietty määrä lentopallo-, koripallo-, jääkiekko- tai jalkapallofaneja.

Uutta yleisöä ja uudenlaisia kumppanuuksia pitäisi löytää, jotta jatkuva tasapainottelu talouden ja kilpailullisuuden välillä olisi turvattua, eikä yksi huono kausi tyhjennä seuran kassaa euroista.

– Se vaatisi sitä, että kaupallisia periaatteita ajateltaisiin hyvin eri tavalla kuin moni seura Suomessa tällä hetkellä tekee.

Kärpät takoo voittoa

Syksyllä 2019 suomalainen urheiluväki sai ihmeteltävää, kun suomalaisen urheiluliiketoiminnan mallioppilas Oulun Kärpät julkaisi tuloksensa.

Se oli jälleen kerran komeaa katseltavaa: Oulun Kärpät -konsernin liikevaihto kasvoi 18 prosenttia 18,6 miljoonaan euroon. Liiketulos puolestaan kasvoi peräti 37 prosenttia 1,65 miljoonaan euroon. Huipputulosta ei kuitenkaan tehty pelkällä jääkiekolla, sillä urheilutoiminnan osuus niin liikevaihdosta kuin -tuloksestakin oli noin kaksi kolmasosaa: Esimerkiksi Kärppien henkilöstövuokraukseen ja rekrytointipalveluihin keskittynyt tytäryhtiö Työtahti Oy pyöritti kolmen miljoonan liikevaihdolla voittoa parisataatuhatta euroa. Oululaisseuran heinäkuisin järjestettävän Qstock-festivaalin liikevaihto oli puolestaan 4,1 miljoonaa euroa, jolla tuli 0,7 miljoonan euron liiketulos.

– Pitää muistaa, että urheilua ei voi aina ajatella perinteisenä liiketoimintana, jossa tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon voittoa. Urheilu voi usein olla myös alusta muulle liiketoiminnalle, jolloin esimerkiksi nollatulos voi olla riittävä tulos, Haltia huomauttaa.

– Mutta onhan Kärpät malliesimerkki siitä, että voittoakin voi suomalaisessa urheilussa tehdä, mutta silti se vaatii usein myös muuta toimintaa.

Tulevaisuudessa yhä useampi seura ottanee Kärppien suunnan, ja hakee uusia tulovirtoja, asiakkaita sekä yleisöä kokonaan uusilta toimialoilta. Vastaavia esimerkkejä on suomalaisella urheilukentillä yhä enemmän: Esimerkiksi HIFK on astunut rohkeasti elektronisen urheilun maailmaan, kun taas hyvää taloudellista tulosta takova jalkapalloseura HJK on nykyisin myös Helsingin suurin lasten liikuttaja iltapäiväkerhotoiminnallaan.

– Pikavoittoja ei tällä tavalla saada, mutta 15 vuoden päästä Helsingissä on aika monta nuorta aikuista, jotka ovat kasvaneet HJK:n parissa. Siinä on melkoinen määrä myös potentiaalisia katsojia.

Yksi yhteinen tekijä kotimaisen urheilun harvoille taloudellisille menestystarinoille onkin. Se on rohkeus kurkistaa perinteisen huippu-urheilukuplan ulkopuolelle.

– Urheiluseurojen pitää tulevaisuudessa tarjota yleisölle ja yhteistyökumppaneilleen myös muuta kuin urheilua ollakseen mielenkiintoisia, Haltia päättää.

OP sosiaalisessa mediassa