Qatar Airways:in lento maan pääkaupungista Dohasta naapurimaan Omanin pääkaupunkiin Muscat:iin on juuri laskeutumassa. Katse kiinnittyy edessä olevalle ruudulle, jossa näkyy lennon kulku kartalla. Hämmästyn. Ollaanko lentokoneessa tai laivalla? Lentorata ei suinkaan muistuta tavanomaista suoraa viiva määränpäiden välillä vaan kiemurtelee Persianlahtea pitkin läpi kapean Hormuzin salmen kohti Muscatia. Juuri tätä reittiä kulkevat päivittäin isot LNG-säiliöalukset toimittaessaan Qatarista nesteytettyä maakaasua maailmalle. Samaa reittiä kulkevat nykyään lentokoneet. Emiraatien ilmatila, mitä kautta suorin reitti kulkisi, on Qatarilaisille lentoyhtiöille suljettu. Kuten myös Saudi-Arabian ja Bahrainin ilmatilat. Ja päinvastoin.

Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) maiden keskinäiset suhteet ovat solmussa ja tämä alkaa näkyä myös maiden talouksissa. Brittivallan poistuessa 1900-luvun puolivälissä muodostui Persianlahden länsirannikolle yleensä yhden heimon hallitsemia itsenäisiä valtioita, mitkä ovat autokraattisesta johtamistavasta huolimatta pysyneet elinvoimaisina nykypäivään asti. Valtavat öljy- ja kaasulöydöt ovat mahdollistaneet maiden kuulumisen maailman rikkaimpien joukkoon, jos mittarina käytetään BKT per capita lukua. Qatar on maailman vaurain ja Emiraatit, Saudi-Arabia, Bahrain sekä Oman yltävät helposti ensimmäisen parinkymmenen joukkoon.

Öljy- ja kaasumyynneistä saadut tulot ovat aikaisemmin yllin kyllin riittäneet kansalaisten elintason huimaan nousuun. Valtiot eivät tarvinneet verotuloja, eikä kustannuksissa ollut tarvetta säästää. Infrahankkeisiin panostettiin huimasti, aina oli rakennettava korkeampi pilvenpiirtäjä tai isompi lentokenttä kuin naapurivaltiossa. Hälytyskellot alkoivat kuitenkin soida vuonna 2016, milloin öljyn hinnan laskiessa valtioiden budjettivaje kasvoi huolestuttavasti: Omanin budjettivaje oli vuonna 2016 noin 20% BKT:sta, Bahrainilla noin 13%. Kun vaihtotaseetkin olivat alijäämäisiä, tarvittiin nopeasti ratkaisuja, velkaantuneisuus kun koko ajan kasvoi ja maiden luottoluokitukset laskivat.

Kaikissa GCC maissa pohdittiin kulujen leikkauksia, arvonlisäveron käyttöönottoa ja öljyteollisuuden lisäksi muiden teollisuussektoreiden kehittämistä. Uudistusten toimenpanemisessa on maiden välillä kuitenkin isoja eroja. Kun Emiraateissa ja Qatarissa hotellilaskussa näkyy jo arvonlisävero, niin Bahrainissa sellainen ilmestyy ensi vuoden alussa ja Omanissa vasta 2020. Öljyn hinta on kohonnut vuoteen 2016 nähden ja suunnitellut uudistukset ovat alkaneet viivästyä. Öljyn hinta pitäisi silti olla reilusti yli $70, jotta budjettivajeet kutistuisivat nollaan.

Riittävätkö tulevat mahdolliset uudistukset pysäyttämään GCC maiden jatkuvan velkaantumisen? Näin voisi hyvinkin olla, jos maat pystyisivät järkevään yhteistyöhön, hyödyntäisivät mahdollisia synergioita, eivätkä kilpailisi keskenään isoilla hankkeilla. Siltä ei valitettavasti kyllä näytä. Esimerkiksi jokainen maa haaveilee edelleen keskeisestä asemasta Persianlahden lentoliikenteestä, isoja lentokenttiä rakennetaan lähekkäin eri puolille GCC aluetta ja kokonaisuudessa niiden käyttöasteet jäävät vajaaksi. Myös kilpailevia lentoyhtiöitä on jopa enemmän kuin valtioita: Emiraatteihin kuuluvilla Abu Dhabilla ja Dubailla on kummallakin oma lentoyhtiö, Etihad Airways ja Emirates. Pieni Bahrain on heikon taloudellisen tilan takia riippuvainen naapurimaiden rahoitusavusta, sen oma lentoyhtiö Gulf Air on jo vuosia ollut tappiollinen. Kysymykseen ’oletteko harkinneet tappiollisen lentoyhtiön myymistä tai yhdistämistä?’ vastasi Bahrainin valtio-omisteisen sijoitusyhtiön rahoitusjohtaja jyrkän kielteisesti: tämä olisi valtion itsenäisyyden menetys, eikä siitä edes neuvotella.

Välillä tuntuu, että Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenistä on tullut verivihollisia. Saudi-Arabia, Emiraatit ja Bahrain ovat asettaneet Qatarin taloussaartoon. Saarron syyt ovat syvällä historiassa ja politiikassa, mutta on selvä, että tavoitteena on nähdä toinen osapuoli taloudellisesti merkittävästi heikentyneenä. Saudi-Arabian on kerrottu harkitsevan lento-, rajanylitys- ja kaupankäyntikieltojen lisäksi jopa kanavan kaivamista, jotta Qatarin niemimaasta tulisi saari ja se eristäytyisi naapureista vieläkin enemmän.

Sijoittajia maiden keskinäinen nahistelu hermostuttaa, mutta Qatarin rahoitusministeriön tapaamisessa on tunnelma hyvin rauhallinen. Taloussaarto on pakottanut Qatarin erilaisiin toimenpiteisiin turvatakseen tärkeiden elintarvikkeiden saatavuus. Qatar on esimerkiksi muutamassa kuukaudessa rakentanut paikallisen maitoteollisuuden lennättämällä paikan päälle noin 4000 lehmää Yhdysvalloista. Rahalla saa! Rahoitusministeriön alisihteerin mukaan Qatarin talous on nykyään jopa vahvempi, monipuolisempi ja vähemmän riippuvainen tuonnista.

GCC maat ovat velkasijoittajille haastavia. Öljyn ja kaasun viennistä saatavat tulot riittäisivät periaatteessa hyvin kaikenlaisen velan maksuun, mutta talouspäätöksiin vaikuttavat suuresti ulkopuolisille usein epäselväksi jäävät poliittiset ja uskonnolliset sivuseikat. Huolissaan pitäisi olla, jos nämä seikat estäisivät järkevän ja kestävän talouspolitiikan harrastamisen. Pitäisi myös muistaa, ettei öljyä riitä ikuisesti.