Mitä suomalaiset voisivat oppia sijoittamisesta ruotsalaisilta?

Erityisesti rahastosijoittaminen nostaa länsinaapurimme sijoittamisen maailmanmestariksi. Ruotsissa vaurastumisella on pitkät perinteet, ja ihmisiä on rohkaistu sijoittamiseen esimerkiksi verohelpotuksien avulla.

Vanha klisee siitä, että Ruotsissa kaikki on paremmin, näyttää pitävän paikkansa ainakin yhden asian suhteen. Ruotsalaisilla on selvästi enemmän sijoitus- ja rahallisuusvarallisuutta kuin suomalaisilla, toteaa Aalto-yliopiston rahoituksen professori Matti Keloharju.

Ruotsin tilastokeskuksen vuoden 2019 viimeisimpien tietojen mukaan ruotsalaisten kotitalouksien yhteenlaskettu sijoitusrahastovarallisuus oli 814 miljardia Ruotsin kruunua eli noin 76 miljardia euroa. Osakeomistuksia kotitalouksilla oli yhteensä 870 miljardin Ruotsin kruunun eli 81 miljardin euron edestä.

Suomessa vastaavat luvut olivat Suomen Pankin tietojen mukaan osakkeiden suhteen reilut 37 miljardia euroa ja rahastojen suhteen reilut 23 miljardia euroa.

Lukuja vertaillessa huomioon tulee tietenkin ottaa se, että Ruotsin asukasluku on lähes kaksi kertaa isompi kuin Suomen. Lisäksi kokonaisvarallisuuden ja rahoitusvarojen laskentamenetelmät eroavat hieman maittain esimerkiksi eläkejärjestelmien erojen takia, Keloharju huomauttaa. Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa työeläkelaitosten varoja ei lasketa kotitalouksien vaan julkisyhteisöjen säästöiksi.

– Selvää on kuitenkin se, että erityisesti rahastovarallisuudessa keskivertoruotsalainen on suomalaista selvästi edellä.

Sijoittamisesta kaiken kansan asia

Millaiset tekijät selittävät ruotsalaisten ahkeruutta sijoittajina?

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että ruotsalaiset ovat sijoittajina jopa kansainvälisten tilastojen kärjessä, Keloharju sanoo.

– Naapurimaamme voi olla tässä lajissa peräti maailmanmestari.

Keloharjun mukaan monessa maassa sijoittaminen tarkoittaa ennen kaikkea osakkeiden ostamista. Ruotsi kuitenkin kirii tilastoissa kärkeen nimenomaan epäsuoran eli rahastosijoittamisen suursuosion avulla.

Yksi mahdollinen selitys rahastojen suosiolle länsinaapurissamme on Keloharjun mukaan se, että siellä tuettiin jo 1980-luvulla rahastosijoittamista verohelpotuksin. Näin saatiin kansa innostumaan sijoittamisesta, ja vaikutukset näkyvät yhä.

Toinen merkittävä tekijä on Ruotsissa 1990-luvun lopulla tehty eläkeuudistus, Keloharju arvioi. Siitä lähtien tietty osuus ihmiselle kertyvästä eläkkeestä ohjautuu suoraan henkilökohtaiselle eläketilille, jonka varojen kohdentamisesta saa päättää itse.

– Eläketilille on olemassa erilaisia suosituksia, mutta tyypillisesti laitetaan jonkin verran osakkeisiin ja velkakirjoihin.

Ruotsin eläkejärjestelmä lisää jo itsessään kotitalouksien sijoitusvarallisuutta, kun tuleva eläkekertymä näkyy osittain yksityishenkilöiden sijoituksina. Sen välillinen vaikutus voi kuitenkin olla jopa merkittävämpi.

– Lähes kaikki ovat eläkkeiden kautta mukana osakemarkkinoilla. Sitä kautta sijoittaminen saa ihan eri tavalla näkyvyyttä ja tulee osaksi tavallisia arkikeskusteluja.

Rahakeskustelua avoimemmaksi

Voisivatko suomalaiset oppia sijoittajina enemmän ruotsalaisten kaltaisiksi?

Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri toteaa, että Ruotsi on ollut vauras maa huomattavasti pidempään kuin Suomi. Sen vuoksi sijoittamisen perinne on meille uudempi asia.

– Historiaan emme voi vaikuttaa, mutta kaikkeen muuhun oikeastaan voimme. Ruotsissa ja Suomessa on monessa mielessä samanlainen yhteiskunta- ja sosiaalinen järjestelmä, joten muutokset eivät ole mitenkään epärealistisia, Lounasmeri sanoo.

Keloharjun tapaan Lounasmeri nostaa esiin Ruotsin sijoittamiseen kannustavan verotuksen. Vuonna 2012 maassa otettiin käyttöön sijoitussäästötili, jolla kuka tahansa voi pitää käteisen lisäksi osakkeita, rahasto-osuuksia ja muita arvopapereita. Sijoitusten pääomasta maksetaan pientä veroa vuosittain, ja mitään muita veroja ei makseta.

Suomessa sijoittamiseen kannustava osakesäästötili otetaan käyttöön vuonna 2020. Suomessakaan tapahtumista tilin sisällä ei makseta veroja, vaan tuotoista maksetaan pääomatuloveroa vasta, kun tililtä nostetaan varoja.

Ennen kaikkea Lounasmeri kuitenkin toivoo, että Suomessa edistettäisiin avointa keskustelukulttuuria rahasta ja vaurastumisesta.

– Pohdittaisiin enemmän siitä, miten jokainen voisi vaurastua. Meillä korostuu helposti se näkökulma, että kytätään muiden vaurastumista.

Mikä on asuntosijoittamisen rooli?

Yhdeksi syyksi ruotsalaisten suureen sijoitusvarallisuuteen on esitetty myös asuntomarkkinoiden merkitystä: Suomessa on perinteisesti sijoitettu omaan asuntoon, ja asuntolainoja on lyhennetty ripeään tahtiin.

Ruotsalaiset taas maksavat asuntolainaa tyypillisesti hitaasti pois, ja käyttävät asuntoa vipuna sijoittamiseen. Lounasmeren mukaan vielä hetki sitten melko yleistä oli maksaa lainasta pois vain korkoa – nyt lainanmaksuehtoja on tosin hieman kiristetty.

– Tätä ilmiötä ei tietenkään toivoisi Suomeen. Se lisää kuplaa, jos ihmiset matalien korkojen aikana maksavat vain korkoja pois. Mutta se kuvastaa hyvin erilaista asennetta. Suomessa kartetaan riskejä eikä helposti haluta käyttää velkavipuja.

Oman asunnon merkitystä sijoituskohteena olisi hyvä pohtia myös laajemmin Suomessa, Lounasmeri arvioi.

Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, kuinka asuntojen arvot polarisoituvat eri puolilla Suomea. Kasvukeskuksissa hinnat karkaavat monen ulottumattomiin, muualla asuntojen arvo laskee. Kärjistyessään kehitys voisi muuttaa asuntomarkkinoiden rakennetta siihen suuntaan, että ihmiset alkaisivat suosia vuokralla asumista.

– Mitä tapahtuu, jos perinteinen omistusasunnolla vaurastuminen harvinaistuu? Voisiko samat summat siirtää tulevaisuudessa vaikkapa rahasto- tai osakesalkkuun? Lounasmeri kysyy.

Lue myös: Op.median kootut artikkelit ja asiantuntijoiden vinkit sijoittamisen aloittamisesta

Sijoittajakoulu - opiskele sijoittajaksi op.median videoiden ja podcastien avulla

OP sosiaalisessa mediassa