Kehittyvien maiden velkakirjat: tuottoa tai turbulenssia?

Rego Ostonen
Rego Ostonen

Kirjoittaja Rego Ostonen toimii salkunhoitajana OP Varallisuudenhoidossa ja on vastuullinen salkunhoitaja OP EMD HC Sovereign ja OP EMD HC Corporate IG -rahastoissa.

Rego Ostonen
Rego Ostonen

Kirjoittaja Rego Ostonen toimii salkunhoitajana OP Varallisuudenhoidossa ja on vastuullinen salkunhoitaja OP EMD HC Sovereign ja OP EMD HC Corporate IG -rahastoissa.

Noin vuosi sitten erään investointipankin kehittyvien maiden sijoittajaseminaarissa järjestettiin yleisöäänestys: minkä maan velkakirjat tarjoavat parhaan tuoton seuraavaksi 12 kuukaudeksi? Yleisö oli hyvin asiantunteva koostuen ekonomisteista, salkunhoitajista ja talousanalyytikoista. Kaksi maata nousi vastauksissa kirkkaasti esille: Turkki ja Argentiina.

Viime viikolla sama yleisö kokoontui uudestaan ja edellisvuoden vastaus nauratti monia. Turkin ja Argentiinan velkakirjat olivat kirkkaasti huonommin tuottavia edellisen 12kk aikana! Asiantuntijat olivat olleet yksimielisesti täysin väärässä.

Sijoittajien laumamaisella asemoinnilla on tapana kostautua näyttävästi, eikä elokuun turbulenssi säästänyt tälläkään kerta Turkin ja Argentiinan valtioiden velkakirjoja. Sijoittajat hermostuivat maiden huonosti hoidetusta talouspolitiikasta, vaihtotaseen alijäämästä ja dollarimääräisen velan jatkuvasta kasvusta. Tilannetta pahensi sijoittajien halu päästä eroon vääräksi osoittautuvasta näkemyksestä. Vuoden alkuun verrattuna Turkin dollarimääräiset velkakirjat menettivät 20% arvosta, Argentiinassa jopa 25%. Negatiivinen sentimentti levisi muuallekin, seuraavaksi jonossa olivat Etelä-Afrikka, Indonesia ja Intia.

Negatiivisuus heijastui myös yrityslainoihin, mutta vaikutus tuottoon oli maltillisempi. Kun valtiolainatuottoja kuvaava indeksi oli menettänyt elokuun loppuun mennessä noin 4.5% arvosta, niin vastaava yrityslainaindeksi vain 2.5%. Tarjoavatko kehittyvien maiden yrityslainat sijoittajille paremman tuotto-riski suhteen kuin valtiolainat?

15 vuoden aikahorisontilla tarkasteltuna ovat molemmat omaisuusluokat sijoitusten tuotto-riski suhdetta mittaavalta Sharpe-mittarilta kuitenkin lähes identtisiä, valtiolainojen volatiliteetti on sen sijaan noin hieman korkeampi. Yrityslainojen alhaisempi volatiliteetti kertoo omaisuusluokan selvästi laajemmasta hajautuksesta. Yksittäiset nimipainot pysyvät yrityslainaindeksissä pääosin alle 2% tason. Valtiolainoissa taas noin parinkymmenen maan paino ylittää indeksissä 2% tason, isoimmat painot ovat jopa yli 5% (Meksiko). Jos tämän lisäksi otetaan huomioon myös toimialoista johtuva hajautus, niin sijoitukset kehittyvien maiden yrityslainoihin näyttävät hyvin houkuttelevilta.

Voisi jopa väittää, että kehittyvien maiden yrityslainat muistuttavat luottoriskin mielessä enemmän länsimaiden yrityslainoja kuin EM maiden valtiolainoja. Kehittyvien maiden isompien yritysten liiketoiminta on usein maantieteellisesti laaja ja kattaa kotimaan lisäksi myös länsimaita. Samalla länsimaiden isommilla yrityksillä on nykyään usein tuotanto kehittyvissä maissa. Yrityksen kotivaltiolla on nykyään yhä pienempi merkitys luottoriskille.

Kotivaltio kuitenkin asettaa edelleen katon luottoluokitukselle, eikä vakavarainen ja hyvää tulosta tekevä yritys vaikkapa Brasiliassa pysty nauttimaan yhtä korkeasta luottoluokituksesta kuin sen kaksoisveli Yhdysvalloissa. Tämä heijastuu riskipreemioihin. Verratessa länsimaiden ja kehittyvien maiden yrityslainojen Sharpe-mittareita käykin ilmi, että EM maihin sijoittaessa Sharpe-luku on hieman korkeampi.

Kehittyvien maiden yrityslainat tarjoavat jo aikaisemmin länsimaiden yrityslainoihin sijoittaville mainion hajautusmahdollisuuden. Jos otetaan huomioon myös korkeampi tuotto-odotus, on sijoitussalkun täydentäminen EM yrityslainoilla tai vieläkin paremmin tuottavilla valtiolainoilla lähes vastustamaton ehdotus.

OP sosiaalisessa mediassa