Koronavirus on herättänyt viimeisten viikkojen aikana sijoittajien mielessä paljon kysymyksiä yleisestä markkinatilanteesta, mutta samaan aikaan moni on pohtinut, miten yksittäiset sijoitustuotteet käyttäytyvät markkinoiden stressitilanteessa. Itse aloin seurata ETF-tuotteita tarkemmin vuonna 2007 juuri finanssikriisin kynnyksellä ja tuosta tulikokeesta ETF-markkina selvisi vielä vallan mainiosti.

Teksti Mikko Aalto, Sales Manager OP Marketsissa
Julkaistu 25.3.2020

Finanssikriisin aikaisista oloista ei pidä vetää suoria johtopäätöksiä tämän hetken markkinamyllerrykseen, kun pohditaan ETF:ien vaikutuksia markkinaan ja niiden käyttäytymistä nykyisessä markkinatilanteessa. ETF:ien AUM (Assets Under Management = sijoitettu varallisuus) on globaalisti kasvanut vuoden 2008 noin 770 miljardista dollarista 6 300 miljardiin dollariin ja erityisesti korko-ETF:ien suosion kasvu on viimeisten vuosien aikana ollut voimakasta. Finanssikriisin myötä myös pankkien merkitys yrityslainamarkkinoiden likviditeetin luojana on vähentynyt ja tätä tilaa ovat tulleet täyttämään esimerkiksi ETF-tuotteisiin erikoistuneet markkinatakaajat, jotka luovat ETF:ille likviditeettiä.

Kriisitilanteessa ETF:ien täysi läpinäkyvyys lienee niiden siunaus ja kirous, sillä kuluneen sanonnan mukaan tieto lisää tuskaa. Mikään omaisuusluokka tai tuoteryhmä ei käyttäydy täydellisesti markkinoiden kriisitilanteessa, eivätkä ETF:t tee poikkeusta.

ETF:t ovat osa Euroopan rahastomarkkinaa

Ensimmäisenä kannattaa pitää mielessä se, että valtaosaa Euroopassa listatuista ETF-tuotteista säätelee yleiseurooppalainen UCITS-sääntely, joka sääntelee myös suurta osaa Euroopassa toimivista ns. tavallisista rahastoista. Perusidealtaan ETF:t muistuttavatkin tavallista rahastoa eli rahastoon sijoittajilta kerätyillä varoilla ostetaan ETF:n säännön mukaisia arvopapereita. Nämä varat ovat asiakasvaroja ja eriytetty liikkeeseenlaskijan varoista. Mikäli liikkeeseenlaskija menisi jostain syytä nurin, äärimmäisessä tilanteessa ETF:n arvopaperit myytäisiin ja asiakasvarat jaettaisiin ETF:n omistajille.

Mikäli taas kyseessä taas olisi johdannaisilla toteutettu ETF, voitaisiin johdannaissopimuksen turvaksi annettu vakuus realisoida ja tämän myötä ETF:n osuudenomistajat saisivat varansa takaisin.

ETF:t heijastelevat kohdemarkkinansa olosuhteita

Peruslähtökohta ETF:ien osalta on luonnollisesti se, että ne heijastelevat alla olevan kohdemarkkinan tilannetta. Tyypillisesti markkinoiden stressitilanteessa likviditeetti heikkenee ja osto- ja myyntilaidan välinen ero (eli spread) levenee. Tämä on nähtävissä niin osake- kuin korkomarkkinoillakin ja ilmiö puskee läpi myös ETF-tuotteissa. Mitä eksoottisempi tai pienempi ETF:n alla oleva kohdemarkkina on, sitä todennäköisemmin myös ETF:n spread pörssissä on leventynyt ja markkinatakaajien tarjoama likviditeetti on pienentynyt.

Euroopassa listattujen ETF:ien osalta on hyvä pitää mielessä, että ETF:ien likviditeetistä ei pidä tehdä johtopäätöksiä toteutuneiden kaupankäyntivolyymien perusteella. Euroopassa suuret instituutiot tekevät kauppansa tyypillisesti suoraan markkinatakaajien kanssa pörssien ulkopuolella ns. OTC-markkinassa (OTC = Over The Counter) ja näin toteutettujen kauppojen volyymi ei näy pörssien luvuissa. Tämä vääristää merkittävästi ETF-tuotteiden todellista päivävaihtoa. Markkinatakaajat tarjoavat likviditeettiä myös pörssissä ja tämä on erittäin merkittävä osa ETF-markkinoiden toimivuutta.

Kun kirjoitan tätä aamupäivällä 24.3., on iShares Core EUR Corporate Bond UCITS ETFn päivävaihto ollut noin 2500 kappaletta. Ottaen huomioon, että yhdeksän miljardin euron AUMilla se on yksi suurimpia euromääräisiin yrityslainoihin sijoittavia ETFiä, kuulostaa vaihto kovin vaatimattomalta. Samaan aikaan markkinatakaajalla on kuitenkin yli 10 000 kappaleen ostotarjous ruudulla, eli voisin muutamalla napin painalluksella viisinkertaistaa päivävaihdon ja tehdä miljoonan euron kaupan. Edellä mainittu tilanne ei tietenkään koske kaikkia ETF:iä, mutta esimerkki antaa osviittaa siitä, minkälainen suhde toteutuneen vaihdon ja kaupankäyntimahdollisuuksien välillä voi vallita.

Mikä on ETF:n oikea hinta?

Toinen asia, mikä varsinkin korko ETF:ien osalta nousee aina esiin markkinoiden stressitilanteessa, on ETF:ien NAV-hinta (Net Asset Value) suhteessa siihen hintaan, millä ETF:llä käydään kauppaa pörssissä.

Käytännössä NAV-hinta on ETF-osuuden ”oikea” hinta ja se määräytyy ETF:ssä olevien arvopapereiden viimeisimmän noteerauksen mukaan. Osake-ETF:issä tämä logiikka on helppo ja useimmiten varsin yksiselitteinen. Jos meillä olisi ETF, joka muodostuisi pelkästään kymmenestä Nordean osakkeesta ja Nordean osakkeen hinta päivän päätteeksi olisi 4,80 euroa, olisi ETF:n NAV-arvo 10 kpl*4,80 = 48 euroa. Helppoa eikö totta?

Entäpä sitten korko-ETF:t, missä alla olevien arvopapereiden kaupankäynti perustuu pörssin sijaan kahdenväliseen kauppaan? Jos pankki A ja pankki B tekevät kaupan yrityslaina C:llä hintaan 100 rahaa, mutta pankit C ja D tekevätkin samassa arvopaperissa kaupat hintaan 99,5 rahaa, kumpi on yrityslainan oikea hinta? Ja kumpaa hintaa pitäisi käyttää ETF:n NAV-arvon määrityksissä? Tai entäpä jos kyseinen arvopaperi kuuluu ETF:n seuraamaan indeksiin, mutta sillä on viimeksi tehty kauppaa viikko sitten? Näihin kysymyksiin ETF:iä hinnoittelevat markkinatakaajat joutuvat joka hetki ottamaan kantaa.

Edellä mainitun johdosta suhtaudun itse aina hieman kriittisesti kirjoituksiin, missä korko ETF:ien taivastellaan ”treidaavan” pörssissä alle niiden NAV-hinnan markkinoiden stressitilanteessa. Asian voi nähdä niin, että ETF:t itse asiassa muuttuvat hinnanseuraajista hinnan asettajiksi ja hintaindikaattoreiksi hinnoitellessaan osana indeksiä myös ne erittäin epälikvidit korkopaperit, joilla on viimeksi käyty kauppaa ehkä viikko sitten.

Jos minun pitäisi valita, olenko kriisitilanteessa täysin jumissa joidenkin arvopapereiden kanssa, vai onko minulla mahdollisuus kuitenkin myydä omistukseni, olkoonkin hinta sitten vähän heikompi, valitsen mikä päivä tahansa jälkimmäisen vaihtoehdon. Ja vaikka markkinoilla joka kriisissä todetaankin, ”but this time it’s different!”, ainakin vielä ETF:t ovat tarjonneet sijoittajille likviditeettiä ja mahdollisuuden muokata sijoitussalkkuaan. Historia sitten aikanaan kertoo, pitääkö minun muuttaa näkemystäni asian suhteen. 

Lue myös: 

Mikä on indeksi ja indeksirahasto? 

Kirjoittaja Mikko Aalto on ETF:iin erikoistunut Sales Manager OP Marketsissa. Mikko on työskennellyt laajasti eri Marketsin tehtävissä vuodesta 2006 lähtien, ja ETF:iä kohtaan kiinnostus heräsi jo vuonna 2008.

Lisää aiheesta

Lisää aiheesta