Varastosta voi löytyä aarre – älä konmarita keräilytavaraa

Toisen roska voi todellakin olla toisen aarre. Keräilijöitä on joka lähtöön, ja joku saattaa hyvinkin ostaa vanhat Pokemon-korttisi.

Mitä tehdä vintillä pölyyntyvälle postimerkkikokoelmalle tai varastosta kaivetuille lapsen vanhoille Pokemon-korteille, miettii moni vimmoissaan nurkkia raivaava konmarittaja. Käsissä voi olla arvokaskin keräilykohde, joten suoraa päätä roskikseen ei kannata löytöjään heittää.

-Sanonta toisen roska on toisen aarre pitää täysin paikkaansa. Kaikkea kerätään, vakuuttaa keräilyasiantuntija Hannu Vetola Postimerkkipalvelusta.

Jos kotona vain on tilaa, ei kannata heittää mahdollisia keräilyharvinaisuuksia pois.

-Postimerkit ovat olleet keräilysuosikkeja 1800-luvulta lähtien, ja niiden keräily oli jokapojan ja -tytön harrastus aina 1980-luvulle asti. Sittemmin keräilykenttä on laajentunut paljon. Esimerkiksi antiikkia on alettu kerätä Suomessa aivan eri tavalla kuin vielä 30 vuotta sitten.

Niin ikään kunniamerkkejä, rahoja ja karttoja kerätään.

-Myös kirjoja on kerätty paljon, enää ei niinkään, sillä kirjojen asema on muuttunut muutenkin. Militaria, eli esimerkiksi vanhat sodanajan esineet, myy Suomessa tosi hyvin, Vetola listaa.

Keräilytrendit muuttuvat jatkuvasti. Muumi-mukista maksettiin hiljattain 9000 euroa, mutta jossakin vaiheessa hinnat tulevat väistämättä alas.

-Keräilykohde saattaa olla 10-15 vuotta pinnalla. Sitten kun Muumi-innostus hiipuu, keräilykin vähenee ja hinnat tulevat alas. Tämä pätee muihinkin kohteisiin: kun joku on julkisuudessa esillä, sen kiinnostus nousee hetkellisesti.

Pokemon-kortit ovat hyvä esimerkki keräilyn aaltoliikkeestä.

-15-20 vuotta sitten tulivat ensimmäiset kortit. Viitisen vuotta sitten innostus alkoi uudelleen.

Mitä seuraavaksi?

Vetolalta kysytään usein, mikä on seuraava keräilytrendi. Mitä kannattaisi alkaa kerätä, jos haluaisi netota kokoelmallaan?

-Jos minulla olisi kristallipallo, olisin rikastunut itsekin. Sanoisin, että keräily lähtee aina peruskäytöstä. Esimerkiksi postimerkit olivat ensin tavallisessa käytössä, ja sitten niitä alettiin keräillä. Kun tulee jokin uusi juttu, joka liittyy tavalliseen elämään, siitä voi tulla keräilykohde 10-20 vuoden päästä.

Vetola vinkkaa, että keräilysarjojen ensimmäiset kappaleet ovat yleensä arvokkaimpia.

-Esimerkiksi Arabian vuosilautasissa ensimmäisen vuoden kappaleet 70-luvulta ovat kalleimpia. Niitä kannattaa etsiä, jos haluaa alkaa jotakin keräillä.

Missä myydä?

Niillä lapsen vanhoilla Pokemon-korteilla saattaa hyvinkin olla jonkin verran arvoa. Vetola kehottaa myymään yksittäisiä keräilyesineitä esimerkiksi nettihuutokaupassa.

-Sieltä ne löytää keräilijä, joka osaa niitä arvostaa.

Kaikilla esineillä ei välttämättä ole arvoa Suomessa, mutta muualla maailmassa kylläkin. Esimerkiksi jääkiekkokorteilla on Suomessa vähemmän kysyntää kuin Yhdysvalloissa.

-Jenkeissä huippupelaajien tulokaskauden korteista maksetaan paljonkin. Esineiden hintataso ja haluttuus vaihtelee paljonkin eri maissa.

Ulkomaille myytäessä hyvä kauppapaikka on Vetolan mukaan nettihuutokauppa Ebay.

-Verkkoa kannattaa hyödyntää, se on tuonut asiakaskunnan kaikkien lähelle. Keräilyesineiden myynti siirtyy perinteisistä kivijalkaliikkeistä nettiin.

Toisaalta suurempia ja arvokkaampia keräilykokoelmia ei välttämättä kannata alkaa myydä netissä omin päin.

-Ne kannattaa viedä huutokauppataloihin, joilla asiakaskunta on huomattavasti kohdistuneempi. Varsinaiset keräilijät seuraavat huutokauppojen tarjontaa ja hinnat voivat nousta moninkertaisiksi.

Asiantuntijat neuvovat

Keräilyesineiden arvoa voi tiedustella alan liikkeistä. Esimerkiksi postimerkkiliikkeitä on Suomessa vielä jonkin verran, samoin alan kerhoja. Liikkeissä osataan kertoa tavaran mahdollinen markkinahinta.

-Halvimmillaan esimerkiksi postimerkkejä myydään nettihuutokaupassa kymmenellä sentillä kappale. Skaala on kuitenkin hirveän laaja. Kun puhutaan hyvin harvinaisista merkeistä, hinnat voivat nousta kymmeniin tuhansiin, maailmalla jopa miljooniin.

Vetola pitää harmillisena tämän hetken villitystä, joka vaatii hankkiutumaan eroon kaikesta tavarasta. Hän uskoo, että konmarituskin on trendi-ilmiö, joka tulee ja menee.

-Keräily ilmentää yhteiskunnan historiaa ja identiteettiä. Esimerkiksi taulujen myynti on vähentynyt, kun ihmiset eivät enää halua mitään seinilleen. Se on sääli. Toivon, että kehitys kääntyy siihen, että uskalletaan taas keräillä ja asettaa esineitä näytille.

OP sosiaalisessa mediassa