Unohda uudenvuoden dieettilupaukset ja tee talouslupaus

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Päätin karsia vuodenvaihteen kunniaksi oman elämäni kuluja. Pienellä muutoksella saan säästettyä lähes viisi tonnia vuodessa, enkä usko jääväni paitsi juuri mistään.

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

”Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot”. Ensimmäistä kertaa kuulin tuon lauseen yhteiskuntaopin tunnilla yläasteella. Silloin tokaisu tuntui hyvin epäolennaiselta, sillä tulot ovat 13-vuotiaalla mitättömät. Väitän, että tuolloin tärkeämpää olivat ne suuret tulot.

Näin myöhemmin ajateltuna lause on alkanut merkitä enemmän ja osoittanut toimintaperiaatteensa käytännössä. Olen saanut mahdollisuuden keskustella useamman euromiljonäärin kanssa rahasta. Heillä jokaisella on ollut oma tapansa kartuttaa omaisuuttaan, mutta yksi yhtäläisyys kaikilla on ollut. Pihiys.

He kaikki ovat olleet säästeliäitä ja tarkkoja rahasta. Jokaisella varakkaalla ihmisellä on tapana suhtautua tavaran hankintaan erittäin järkiperäisesti. He syövät harvoin ulkona, liikkuvat pääosin julkisilla ja asuvat vuokra-asunnossa tai muuten edullisesti. Heille talous on aina matematiikkaa. Ja yksinkertaista sellaista: plus- ja miinuslaskuja – korkeimmillaankin prosenttilaskuja.

Heräsin suuriin menoihini joulun jälkeen. Kun useimmat tekevät muutoksen elintapoihin ja ruokailutottumuksiin, minä tarkastelin talouttani kriittisesti. Reiluun vuosikymmeneen en ole juuri ajatellut sitä mitä hankin ruokakaupasta. Ja jos olen halunnut jotain, olen sen usein hankkinut sen kummemmin kyseenalaistamatta tuon asian tarpeellisuutta.

Järkytyin kun katsoin Pivostani sitä mihin perheemme kuukausittaisen budjettinsa käyttää. Suurin menoerä on luonnollisesti asuminen, mutta hyvänä kakkosena tuli ruoka- ja taloustavarat. Kuusihenkinen uusperheemme oli käyttänyt joulukuussa ruokakauppaan 1274 euroa.

Joulukuu ei luonnollisesti ole paras mahdollinen kuukausi tarkastella ruokakauppalaskuja, sillä jouluna ruokaa menee normaalia enemmän. Ja kyllä hypermarketista on mukaan tarttunut myös muutamia leluja, talvivaatteita ja kenkiä.

Aloin tarkastella joulukuun ruokalaskujärkytyksen seurauksena myös aiempia kuukausia. Ruokakauppaan oli mennyt pienimmillään 870 euroa ja suurimmillaan tuo 1274 euroa. Keskimäärin ruokalasku näytti reipasta tonnia. Se on 4-6 henkiselle perheelle karmea lukema. Siitä huomaa, että kauppalaskua ei juuri tule ajateltua.

Suuri järkytys oli se, että käymme ruokakaupassa vähintään neljä kertaa viikossa. Pahimmillaan 10 kertaa, eli useamman kerran päivässä. Joka kerta kauppalaskun loppusumma on vähintään 30 euroa. Tuosta kertyy helposti reilun tonnin ruokalaskut kuukaudessa.

Säästökuuri kohdistuu siis pitkälti ruokaostoksiin. Päätin alkaa hoitamaan ruokaostokset samaan tapaan kuin sijoittamisen. Tein ostossuunnitelman. Kun menen ruokakauppaan, teen tarkan listan siitä, mitä aion ostaa ja pysyttelen siinä. Enää en hanki impulssiostoksena kivalta vaikuttavia asioita. Pysyttelen ostossuunnitelmassani ja kävelen kaupasta ulos ilman ylimääräistä.

Olen myös laatinut viikoittaisen budjetin ruokaostoksille: 120 euroa. Se voidaan ylittää vain hyvällä syyllä ja perustellusti. Kuukauden aikana ruokaan ei saa kulua yli 600 euroa. Mikäli pysyttelisimme orjallisesti 120 euron viikkobudjetissa, tulisi summaksi 480 euroa. Siihen en kuitenkaan usko, sillä yllätyksiä tulee aina. Mutta tuo 600 euroa on silti lähes puolet vähemmän kuin aiemmin.

Ruoan lisäksi henkilökohtainen kompastuskiveni on uusien tavaroiden hankkiminen. Viimeisen vuosikymmenen aikana olen niin ikään hankkinut järkyttävän määrän tavaraa. Useimmiten sen liittyy harrastuksiin: maastopyöräily, prätkät, rumpujen soitto ja viihde-elektroniikka ovat asioita, joihin saa upotettua loputtomasti rahaa. En edes kehtaa sanoa millä summalla olen hankkinut uutta tavaraa pelkästään vuonna 2018.

Tein päätöksen, että en aio ostaa mitään uutta tavaraa, ellei se oikeasti ole tarpeellista. Syyksi ei enää riitä se, että haluan. Ole toki loistava keksimään itselleni syitä uuden tavaran hankkimiselle, mutta aion pysytellä kovana itseäni kohtaan.

Tein myös muita konkreettisia valintoja paremman taloudellisen tilanteen saavuttamiseksi. Pienensin kuluja autosta, moottoripyörästä ja viihteestä. Vaihdoin paljon kuluttavan dieselauton pihimpään bensa-autoon, jossa on edeltäjäänsä pienemmät verot ja vakuusmaksut. Säästöä syntyy vuositasolla arvion mukaan 900 euroa.

Prätkän vaihdoin puolet halvempaan, sillä se oli suhteessa käyttöön aivan liian hyvä. Koska ajan kesäisin paljon prätkäkoeajoja, seisoo oma pyöräni usein maahantuojan pihassa keräämässä pölyä. Vuositasolla halvempi pyörä, pienemmät huoltokustannukset ja alhaisemmat vakuutusmaksut säästävät noin 800 euroa. Lisäksi kalliimmasta pyörästä vapautui pääomaa 7000 euron arvosta.

Kun talouttaan lähtee rukkaamaan, kannattaa se tehdä kunnolla. Siksi kävin läpi verkkopankin tiliotteen ja Visa-laskun ja selvitin mihin rahat tililtä ja kortilta hupenevat. Kaikkia kuluja ei muuten huomaa tarkastelemalla pelkästään pankkikortin tilinauhaa, vaan ne löytyvät monien palveluiden laskutuksen luonteen vuoksi Visa-laskun puolelta. Siellä saattaa piillä useita yllätyksiä.

Itselleni melkoinen yllätys oli se, että erilaisiin suoratoistopalveluihin upposi rahaa viime vuonna 702 euroa. Nämä muodostuivat Netflixistä, Spotifysta, Bookbeatista, HBO:sta ja muista vastaavista palveluista.

Pienennettyäni lisenssit minimiin, säästyi rahaa vuositasolla 429 euroa. Poistin palvelut joita en käytä aktiivisesti ja pienensin erään suoratoistopalvelun laatuvaatimuksia UHD-tasolta HD-laadulle. Säästöä kuukaudessa 3 euroa ja vuodessa 36 euroa. Kuulostaa pieneltä, mutta kokonaisuuden kannalta sillä on merkitystä.

Vuositasolla saan pienennettyä kiinteitä kulujani kuukaudessa 177 euroa. Vuodessa säästöä tulee 2129 euroa, joka vapautuu näin ollen muuhun käyttöön tai tässä tapauksessa säästöön. Näiden lisäksi maksoin prätkän myynnistä vapautuneilla varoilla pois luottoa, jota minulla oli sen hankkimisesta jäljellä. 170 euron suuruinen kuukausierä poistui sekin häiritsemästä.

Ylimääräisten kulujen karsimisen jälkeen minulla jää vuodessa 4146 euroa enemmän käyttövaraa. Käytännössä se tarkoittaa nelihenkisen perheen lomamatkaa aurinkoiseen matkakohteeseen, sijoitussalkun tukevoittamista tai jonkin unelman toteuttamista. Kaikki tämä pelkästään sillä, että tarkastelee kriittisesti omaa talouttaan.

Tässä kohtaa täytyy toki muistaa, että olen keskituloinen ja keskiluokkainen palkansaaja, joten säästettävä summa on suurehko. Toisaalta vastaavat säästötemppu onnistuu tarkastelemassa omaa talouttaan kriittisesti, oli tulotaso millainen tahansa. Lausahdus – Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot – taitaa sittenkin pitää kutinsa.

OP sosiaalisessa mediassa