Onni, 17, halusi ostaa uuteen yksiöönsä maton. Hän kysyi sisustusneuvoa äidiltään. Äiti tiesi sattumalta mattokaupan, jossa oli loppuunmyynti. Belgialainen villamatto löytyi 50 prosentin alennuksella.

– Sanoin, että nyt ei mennä mihinkään halpiskauppaan, sillä mattoa ei osteta joka kuukausi. Onni panosti mattoon ja sanoi vastikään, että on siihen erittäin tyytyväinen, Hellin Saarelainen sanoo ja nauraa.

Äidistä tuntuu selvästi hyvältä, että hänen neuvonsa ja makunsa kelpaavat jälkipolvelle. Esikoisen kanssa on ollut kiva käydä muillakin huonekaluostoksilla ja sisustaa yhdessä lapsen ensimmäistä omaa kotia. Tilanne lienee helpotus molemmille, sillä vain vähän aikaa sitten äidin ja pojan välit olivat kireät.

Se johtui äidin mielestä siitä, että hän taisi ilakoida liiankin näkyvästi kuultuaan, että esikoinen halusi muuttaa omilleen. Ensi hetkellä tieto oli ollut musertava, mutta suru oli yllättävän nopeasti vaihtunut iloon. Vihdoinkin hänellä ja hänen miehellään, Onnin isällä, olisi enemmän aikaa käydä tanssimassa! Poika ehkä luuli, että hän oli oikeasti iloinen tämän päätöksestä.

Nyt kireä tunnelma on muisto vain ja perheenjäsenten välillä vallitsee sopu. Onnilla oli sitä paitsi hyvät perustelut itsenäisen elämän aloittamiseen. Perheen vanhemmat valvoivat tiukasti kahden koululaisensa unen määrää: nukkumaan tuli mennä ajoissa. Se ei tuottanut suurta vaivaa perheen kuopukselle Toivolle, 16, mutta se vaikeutti merkittävästi Onnin elämää. Onni oli perehtynyt jo vuosien ajan Youtube-kanaviin ja luonut oman bisneksen niiden ympärille. Kun hänen asiakkaansa Yhdysvalloissa valvoivat, hänen olisi pitänyt nukkua. Se yhtälö ei toiminut.

Kun Onni sitten alkoi etsiä sopivaa asuntoa, tärkein kriteeri olivat hyvät nettiyhteydet. Sellaiset löytyivät Vantaalta Kivistön uudelta asuinalueelta. Äitiä tietysti kiinnosti, kuka maksaisi vuokran. Onni kertoi tekevänsä sen itse, omilla tuloillaan.

Onni solmi vuokrasopimuksen pari vuotta vanhasta yksiöstä ja muutti siihen tammikuun ensimmäisenä päivänä. Muuttokuorma – tietokonepöytä ja tietokoneet – mahtui perheen omaan autoon. Muihin huonekaluihin Onni oli varannut viisituhatta euroa. Niillä hän osti muun muassa pyykinpesukoneen, sängyn, keittiönpöydän ja tuolit.

Lisää uusia harrastuksia

Vanhimman lähdettyä Hellin Saarelaisen ja hänen miehensä Petrin elämään tuli uudenlaista vapautta. He ilmoittautuivat yhdessä argentiinalaisen tangon kurssille, ja lisäksi Hellin aloitti Vantaan musiikkiopistossa nokkahuiluopinnot.

Musiikkiopisto oli tuttuakin tutumpi, sillä perheen pojat ovat olleet sen kirjoilla jo alaluokilta lähtien. Nyt kun perheen piti maksaa enää Toivon trumpettiharrastuksesta eikä enää Onnin baritonitorviopinnoista, rahaa jäi käyttöön aiempaa enemmän.

– Menoja oli Onnin muuton jälkeen vähemmän mutta niitä myös syntyi äkkiä lisää, Hellin toteaa huvittuneena.

Esikoisesta ei aiheudu enää minkäänlaisia kuluja, sillä poika on taloudellisesti täysin itsenäinen. Kuinkahan moni vanhempi voi sanoa samaa alaikäisestä lapsestaan?

Alaikäisyys rajoittaa toimintaa

Alaikäisyys on Onnin tapauksessa kinkkinen juttu. Se yhdistää hänet vanhempiinsa toistaiseksi yllättävän tiukasti.

– Alaikäiset lapset eivät saa hallinnoida pankkitilejään, vaan ne ovat vanhempien takana täysikäisyyteen saakka. Onni asuu omillaan ja tienaa oman elantonsa, mutta meidän täytyy rahanpesulain vuoksi selvittää pankille, mistä hänen tilillään olevat rahat ovat peräisin, Hellin Saarelainen kertoo.

Alaikäisyys on osoittautunut kompastuskiveksi yrityshenkiselle nuorukaiselle toisessakin yhteydessä. Hän olisi halunnut perustaa osakeyhtiön, mutta luopui aikeestaan kuunneltuaan äitiään.

– Alaikäinen ei voi olla osakeyhtiön hallituksessa eikä päättävässä asemassa. Minä en tekisi asiakkaana kauppaa alaikäisen kanssa, koska tämä ei voi solmia sopimuksia. Tämän kerroin Onnille.

Hellin Saarelaisen neuvoilla oli painoarvoa jopa oman lapsen silmissä, sillä hän on ammatiltaan kirjanpitäjä, tarkan markan nainen siis.

– Meillä on aina puhuttu kaikesta, myös rahasta. Minusta jo peruskoulussa pitäisi käydä läpi palkkalaskelman sisältöä ja työnantajan palkkakustannuksia. Jos vaikkapa lapsilta on mennyt kännykkä rikki ja he ovat halunneet uuden, olen kysynyt, tiedättekö, kuinka monta tuntia työtä on tehtävä, jotta saa uuden puhelimen.

Kuinkahan moni aikuinenkaan sen tietää?

Perheen yhteinen sijoitusharrastus

Oppi vastuullisesta rahan käytöstä on uponnut hedelmälliseen maahan. Isä ja Onni harrastavat muun muassa pienimuotoista rahastosijoittamista; nuorimmaista rahastojen tutkiminen ei järin innosta. Silti hän sijoittaa veljensä tavoin rahastoihin pari kymppiä kuussa.

Enemmän kuopusta kiinnostaa oma huone, jota hänen ei tarvitse enää jakaa isoveljensä kanssa. Vaatekaapista löytyy veljeltä perittyjä hyväkuntoisia vaatteita.

– Itse asiassa Onni auttoi meitä kotona asuessaan taloudellisesti, sillä hän antoi veljelleen vaatteita, jotka oli ostanut omilla rahoillaan mutta joita hän ei enää käyttänyt, Hellin Saarelainen toteaa.

Vaikka taloudellinen ajattelu tuntuu luonnistuvan koko perheeltä, talousvinkkien vastaanottaminen onkin vaikeampaa. Kun vanhemmat kehottivat esikoistaan säästämään vuokramaksuja puolen vuoden varalta, neuvo kaikui kuuroille korville. Vasta kun poika menetti yllättäen tuloja alkuvuonna, säästöpuskurin merkitys kirkastui.

Onnin mielestä hänelle oli käynyt tuuri, kun vastoinkäyminen tuli eteen itsenäisen elämän alkutaipaleella ja hän tajusi, miksi yllätyksiin on hyvä varautua. Nyt hän aikoo säästää pahan päivän varalle niin paljon kuin mahdollista.

Lue lisää:

OP opettaa taloustaitoja ysiluokkalaisille etänä helmi-maaliskuun vaihteessa

Vahvistamme suomalaisten taloustaitoja