Suurperheessä koko porukan yhteiset ravintolareissut ovat harvinaista herkkua, mutta pienimmille lapsille löytyy aina hoitaja läheltä

Hanna Wahlsten tiesi aina, että halusi suuren perheen. Se merkitsee taloudellisia kompromisseja mutta antaa paljon muuta.

Hanna Wahlstenin kotona Vantaan Vallinojassa pyörii huomattavasti enemmän lapsia kuin suomalaisessa keskivertoperheessä. 16-vuotias Julianna, 13-vuotias Skye, 12-vuotias Joonatan, 10-vuotias Jadeline ja pian kaksi vuotta täyttävä Kaspian pitävät huolen siitä, ettei rivitaloasunnossa tule liian hiljaista.

Usein mukana menossa ovat myös jo omillaan asuva 18-vuotias Jeremias ja Wahlstenin seurustelukumppanin Henna sekä tämän 2-vuotias lapsi Onni.

Wahlstenilla on tila-auto mutta jos koko uusperhe liikkuu yhdessä samaan paikkaan, se tapahtuu yleensä kahdella autolla. Vanhimmat lapset liikkuvat jo itsenäisesti bussilla.

– Harvoin me enää käymme koko poppoona yhdessä missään, kun isoimmilla lapsilla on jo omat menot. Mutta jos liikumme yhdessä, onhan se aina melkoista sähläämistä, Wahlsten sanoo ja nauraa.

Hän kasvoi itse perheessä, jossa ainut sisarus oli Wahlstenia 17 vuotta vanhempi, jo omilleen muuttanut veli. Käytännössä ainoana lapsena varttuminen ei jäänyt mieleen erityisen positiivisena kokemuksena.

– Siksi minulle oli aina selvää, että haluaisin ison perheen. Taloudellisesti se tarkoittaa tietenkin kompromisseja, mutta haluan kasvattaa lapseni arvostamaan muutakin kuin rahalla saatavaa materiaa.

Koko perheen ravintolakäynnit minimiin

Kahteen kerrokseen jakautuvassa 112 neliön asunnossa yöpyy usein kahdeksan henkilöä. Se vaatii kaikilta hieman joustavuutta. Tilaa säästyy parvisängyillä ja pienimmillä lapsilla on taittopatjat, joita voi helposti siirrellä huoneesta toiseen. Juliannalla ja Skyella on kuitenkin omat huoneensa.

– Minäkin olen toistaiseksi saanut pitää oman makuuhuoneeni mutta katsotaan, miten tilanne elää seuraavien vuosien aikana, Wahlsten sanoo.

Suurperheessä on selvää, että esimerkiksi ruokaan uppoaa helposti paljon rahaa. Pienet niksit ovat helppo tapa nipistää ruokakuluista – Wahlsten esimerkiksi ostaa mielellään tarjouksessa olevia tuotteita kerralla isomman erän pakkaseen.

Ravintolassa perheenä käyminen on erikoisjuttu, jota harrastetaan korkeintaan pari kertaa vuodessa.

– Siihen kun menee aina minimissään se parisataa euroa, Wahlsten kertoo.

Myös lasten harrastuksiin varattu budjetti on yleensä 100–200 euroa. Tähän mennessä kompromisseja on pitänyt tehdä ainoastaan Joonatanin jääkiekkoharrastuksen suhteen. Kun lätkäseuran kuukausittainen pelimaksu kohosi yli sataseen, pelaamisesta oli luovuttava.

18-vuotias Jere maksaa kamppailulajiharrastuksensa itse, Skye käy ilmaiseksi järjestettävillä tanssitunneilla.

Yllätykset horjuttavat taloutta

Vaatteita lastenhoitajana työskentelevä Wahlsten kertoo ostavansa lähinnä kirpputoreilta ja kierrätysryhmistä. Usein se sopii myös lapsille paremmin kuin hyvin.

– Yritin juuri ostaa Skyelle toppatakkia uutena. Hän kuitenkin totesi, että on maapallonkin kannalta paljon parempi, jos mennään katsomaan sitä UFF:lta.

Arjen taloudellinen pyörittäminen sujuu yleensä ilman suurempia ongelmia mutta Wahlsten myöntää, että suurempiin hankintoihin säästäminen on haastavaa.

– Jos esimerkiksi auto hajoaa yllättäen, sen korjaamiseen ei välttämättä heti riitä rahaa.

Kaikki osallistuvat kotitöihin

Wahlsten sanoo olevansa vanhempana monessa asiassa melko rento ja salliva. Perheessä on kuitenkin selvää, että kaikki lapset osallistuvat kasvaessaan kodin yhteisiin töihin ja pienempien sisarusten hoitamiseen.

Jade ja Joonatan hoitavat esimerkiksi roskien viemisen, vanhimmat lapset vastaavat usein koko perheen ruoasta.

– Töissä olen välillä ihmetellyt, kun joku kertoo yhä hoitavansa 20-vuotiaan lapsensa pyykkejä. Meillä kaikki ovat pesseet omat vaatteensa siitä asti, kun ovat täyttäneet 12 vuotta, Wahlsten sanoo.

Wahlsten herää usein töihin hyvin aikaisin, ja aamut ovat hänen omaa aikaansa. Silloin Henna, joku vanhemmista lapsista tai lasten isoäiti vie Kaspianin hoitoon. Yksi suuren ja läheisen perheen eduista on, että pienille lapsille löytyy yleensä lähipiiristä aina hoitaja. Vuoroista sovitaan joustavasti perheen yleisessä Whatsapp-ryhmässä.

– Jere on erityisen tärkeä pienimmille lapsille, koska ei enää asu kanssamme vakituisesti. Hänen seurastaan tapellaan joka vierailulla, Wahlsten kertoo.

Jere asuu nykyään omassa vuokra-asunnossaan. Miltä yksinasuminen tuntuu vilkkaassa suurperheessä kasvamisen jälkeen?

– Ihan hyvin viihdyn yksin. Mutta kyllä sellaista pientä hälinää tulee aika helposti ikävä, hän sanoo.

OP sosiaalisessa mediassa