Senioripari ei halua vaihtaa kotia hoivakotiin: Kotona voimme nukkua pitkään ja nauttia brunssin

Ensi vuonna 90 vuotta täyttävät Annikki ja Kalervo Varsa eivät pärjäisi enää kotona ilman apua. Tuttu hoitaja tulee käymään aina brunssin jälkeen.

Vuonna 1950 ylioppilaskunnan tansseissa toisensa tavanneilla Annikki ja Kalervo Varsalla on ollut yhteisen taipaleensa aikana kaksi tärkeää osoitetta: se, missä vietettiin ruuhkavuodet, ja tämä, johon tultiin kolmekymmentä vuotta sitten, eläkeiän kynnyksellä.

Vantaalla sijaitsevassa rivitalokodissa on paljon valokuvia. Osassa vilisee iso lapsilauma: Annikki ja Kalervo Varsalla on neljä tytärtä ja kahdeksan lastenlasta.

Yhdessä kehystetyistä kuvista Annikki ja Kalervo ovat nuoria ja tyylikkäitä. 1950-luvun alussa pari seurusteli, oltiin lähdössä Kristiinankaupungista Turkuun.

– Minä työskentelin Kristiinankaupungissa opettajana ja Kalervo opiskeli Turussa, 89-vuotias Annikki Varsa kertoo.

Kalervo Varsa on muutaman kuukauden vaimoaan vanhempi. Hänen 90-vuotismerkkipäivänsä on ensi helmikuussa.

– Me emme voisi enää asua kotona kahdestaan, ilman apua, pariskunta sanoo.

Sekä Annikki että Kalervo Varsalla on jalat huonossa kunnossa. Kalervo Varsa on tullut vieraita vastaan rollaattorilla.

Kalervo ja Annikki Varsa haluavat asua kotona niin pitkään kuin mahdollista. - Meillä on täällä kaikki, mitä tarvitsemme, pariskunta korostaa.

Kotitalousvähennys auttaa hoivan hankkimisessa

Alina-ketjuun kuuluva Sari Ruohonen ja Varsat ovat tunteneet jo noin vuoden ajan. Heidän välinsä ovat mutkattomat. Välillä vitsaillaan, välillä puhutaan vakavia.

– Minusta te olette kuin vastarakastuneita, Sari Ruohonen sanoo.

Hän tai joku hänen työntekijänsä tulee parin luo aina keskiviikkoisin. Mutta ei koskaan kovin aikaisin.

– Te varmaan juuri lopettelitte brunssianne, Ruohonen tuumii.

Pian seitsemänkymmentä vuotta yhdessä ollut pari nyökyttelee. Nykyisin, kun työ ja lapset eivät enää sanele aikataulua, Varsojen päivärytmi on melkein kuin teineillä. Iltaisin valvotaan myöhään ja aamulla nukutaan pitkään.

Brunssin pari valmistaa vasta puolen päivän maissa. Muutoin ei juuri kokkailla, sillä Varsat käyttävät Mehiläisen ateriapalvelua.

– Kalervo on kemian diplomi-insinööri ja hän osaa maustaa valmisruoat paremmin, Annikki kehuu.

Hänelle ja Kalervolle tärkeintä on, että he saavat yhä olla yhdessä kotona. Yksityisiin kotityö- ja hoivapalveluihin satsaaminen on siksi itsestään selvä valinta.

– On hyvä, että voimme käyttää meidän molempien kotitalousvähennyksen näihin kustannuksiin, Kalervo sanoo.

Hoitaja voi tuoda arkeen juhlaa

Varsojen luottohoitaja työskenteli ennen HUSin lastensairaanhoitajana, mutta siirtyi Alinan franchise-yrittäjäksi pari vuotta sitten.

– Aika ja laatu ovat ne tekijät, minkä vuoksi minusta tuli yrittäjä, Sari Ruohonen sanoo.

Hänellä ei ole koskaan kiire asiakkaiden luona. Varsat esittelevät Sarille mielellään kotoaan löytyviä muistoja: Kun Kalervo jäi eläkkeelle Tikkurilan maalitehtaan tutkimusjohtajan paikalta, hän sai lahjaksi koko elämänkaarensa kattavan naivistisen taulun.

Sari Ruohonen haluaa nähdä Varsoilla käydessään aina sen valokuvan, jossa Annikki ja Kalervo pitävät toisiaan vyötäröltä kiinni ja katsovat ikkunasta ulos luontoon.

– Minusta myös tämä minun teistä ottama kuva on ihana, Ruohonen sanoo ja näyttää viime vapun alla senioriparista ottamaansa valokuvaa.

Kuvassa Varsat poseeraavat valkolakit päässään.

– Sinä toit meille vapun silloin, Annikki ja Kalervo sanovat.

Ensin Sari Ruohonen kävi ostamassa lähikaupasta simaa ja tippaleivät. Herkut nautittiin kolmisin.

Kiitos tulee välillä kiertoteitse

Ruohosen asiakkaista kaksi kolmasosaa on kuin Kalervo ja Annikki, eli senioreita, jotka tarvitsevat yksityisiä hoivapalveluja kotona pärjätäkseen. Sari Ruohosen tiimi työskentelee Vantaalla, Nurmijärvellä, Helsingissä sekä pian myös Keravalla.

– Kaikki me Alinan yrittäjät olemme sairaanhoitajia, Ruohonen kertoo.

Ikäihmiset arvostavat sitä, että hoivatiimi pystyy ottamaan verikokeet kotona ja toimittamaan ne laboratorioon samoin kuin sitä, että influenssarokotteen takia ei tarvitse lähteä vastaanotolle.

Varsojen luona Sari on kipaissut ensimmäiseksi Kalervolle kuulolaitteen makuuhuoneesta. Seuraavaksi hän petaa Annikin ja Kalervon sängyn.

– Meidän tiimissä ei katsota, kenellä on mikäkin titteli, vaan teemme koko henkilökunta kaikkea tarvittavaa tilanteen mukaan.

Ruohonen löytää vanhuksista ja lapsista paljon samoja piirteitä: jo lapsipotilaiden kanssa vastaan tuli niin elämän suurimpia iloja kuin suruja. Olet vain kahdesti -nuori sanonta pitää paikkaansa Ruohosen nykyisessä työarjessa.

Varsinkin muistisairaiden asiakkaiden kanssa mennään usein ajassa taaksepäin, lapsuusmuistoihinkin.

Kiitos tulee välillä kiertoteitse. Äskettäin rouva, joka ei muista enää edes omien lastensa nimiä, yllätti tutun hoitajan.

– Hän kutsui minua ensimmäistä kertaa nimellä ja sanoi, että hänelle tulee ikävä, kun lähden viikoksi lomalle, Sari Ruohonen kertoo.

Sari Ruohonen kertoo, että välillä senioriasiakkaiden kanssa tehdään kotitöitä yhdessä. Myös muistojen jakaminen on tärkeää.

Kotona käy myös fysioterapeutti ja siivousfirma

Annikki ja Kalervo peseytyvät aina Sarin tai tämän työntekijöiden kanssa.

– Me ollaan jo hitaita. Iltaisinkin pelkästään silmätippojen laittoon menee aikaa, Annikki sanoo.

Hänen ja Kalervon turvaverkkoon kuuluu myös kerran viikossa kotona käyvä fysioterapeutti sekä kahden viikon välein käyvä siivousfirma.

Annikki ja Kalervo ovat kiitollisia omasta tilanteestaan. Aikanaan tanssimista harrastanut pari seuraa televisiosta Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa.

– Ollaanko me jo päätetty meidän suosikkiparia? Ei me mielestäni vielä oikein olla pystytty päättämään, Annikki sanoo.

Samalla käsi koskettaa puolison kättä.

Sari Ruohosen kanssa sovitaan, että ennen joulua lämmitetään sauna. Sinne Varsat eivät enää kahdestaan pääsisi.

Ensi viikonloppuna juhlitaan kolmanneksi vanhinta tytärtään.

– Hän täyttää 60 vuotta, ja meidät haetaan täältä kotoa syntymäpäiville, senioripari kertoo.

OP sosiaalisessa mediassa