Saako rahaa kerätä kuka tahansa? Selvitimme, miten rahankeräyksen voi järjestää

Koululuokan kevätretki, onnettomuuteen joutuneen perheen auttaminen, lopetusuhan alla olevan kyläkaupan pelastaminen – mikä kaikki on sallittua rahankeräyksen puitteissa ja kuinka keräys hoidetaan oikein?

Rahankeräys voi edistää tieteen tekemistä, luonnonsuojelua tai vaikka lasten hyvinvointia. Se on myös yksi keino toteuttaa esimerkiksi koululuokkien tai harrastusryhmien retkiä.

Samalla se on hyvin tarkkaan säädeltyä, eikä rahankeräykseen tule ryhtyä alkuinnostuksesta huolimatta suin päin, sanoo Arpajaishallinnon ryhmäpäällikkö Henna Salmi. Lainsäädäntöön, omiin velvollisuuksiin ja rahankeräysluvan ehtoihin tutustumiseen kannattaa käyttää aikaa.

Salmi kertoo, että Suomessa rahankeräykset on tarkoitettu yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden varainhankinnan muodoksi, jolla rahoitetaan yleishyödyllistä toimintaa.

Tällaisia yleishyödyllistä toimintaa harjoittavia yhdistyksiä ja säätiöitä toimii esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorilla sekä kulttuurin, liikunnan, taiteen ja tieteen alueilla.

Rahankeräyslupa vai ei?

Ennen rahankeräyksen aloittamista on selvitettävä, vaatiiko se luvan.

– Rahankeräyslupa tarvitaan lähtökohtaisesti aina silloin, kun kyse on rahankeräyksestä eli kun pyydetään vastikkeettomia rahalahjoituksia yleisöltä, Salmi sanoo.

Lupaa haetaan joko poliisilaitokselta tai Poliisihallitukselta sen mukaisesti, mille alueelle rahankeräyslupaa haetaan. Keräysalue määräytyy luvan hakijan oman toiminta-alueen mukaisesti, eli lupaa tulee hakea sille alueelle, jolla hakijalla on toimintaa. Hakemuksen käsittelyaika Poliisihallituksessa on 2-4 kuukautta, poliisilaitosten käsittelyajat vaihtelevat.

Salmi kertoo, että luvan saajan on käytettävä varat luvassa määrättyyn yleishyödylliseen tarkoitukseen, joka on kerrottava myös lahjoituksia pyydettäessä. Luvan saajan on toimitettava rahankeräyksestä lupaviranomaiselle tilitys rahankeräyksen toimeenpanoajan päätyttyä.

Rahankeräyslaissa on myös säädetty joistain poikkeustapauksista, jotka eivät vaadi lupaa.

Kolme erilaista rahankeräyskohdetta – miten pitäisi toimia?

1. Koululuokan kevätretki

Koululuokan rahankeräys on yksi niistä poikkeustapauksista, jotka eivät välttämättä vaadi rahankeräyslupaa.

– Koululuokan rahankeräys on toteutettavissa ilman rahankeräyslupaa, jos keräyksestä vastaa täysivaltainen henkilö ja keräys järjestetään koulun tai muun tahon järjestämässä tilaisuudessa. Lisäksi kertyneet varat tulee käyttää koululuokan opiskelun edistämiseen, Arpajaishallinnon Salmi kertoo.

Hän jatkaa, että koululuokan kohdalla täysivaltainen henkilö voi olla esimerkiksi luokan opettaja, jonkun oppilaan vanhempi tai muu huoltaja.

– Edellytyksen taustalla on se, että päiväkodin ryhmien ja koululuokkien oppilaat ovat alaikäisiä ja siten vajaavaltaisia.

Laissa määritellyllä tilaisuudella tarkoitetaan puolestaan ajallisesti rajattua tapahtumaa, johon saavutaan paikan päälle.

– Koulun tilaisuus on tyypillisesti esimerkiksi joulu- tai kevätjuhla. Rahankeräyksen tulee tapahtua tilaisuuden aikana ja kohdistua vain tilaisuudessa läsnä olevaan yleisöön.

Kevätretken rahankeräystä ei voi lain mukaan toteuttaa ovelta ovelle -keräyksenä tai internetissä. Ne edellyttäisivät Salmen mukaan rahankeräyslupaa, jota koululuokalle ei voida myöntää.

– Koululuokka ei täytä rahankeräyslain myöntämisen edellytyksiä muun muassa siksi, että se ei ole yleishyödyllistä toimintaa harjoittava rekisteröity yhteisö.

Rahankeräyksen lisäksi kevätretken kassaa on kuitenkin mahdollista kasvattaa kaupankäynnillä.

– Rahankeräyksessä pyydetään vastikkeettomia rahalahjoituksia, kun taas kaupankäynnissä on kyse vaihdannasta eli vastikkeellisesta toiminnasta. Rahan vastikkeeksi saadaan kaupankäynnissä hyödyke, eli tavara tai palvelu.

Rahankeräyslaki ei estä tätä toimintaa, mutta muusta lainsäädännöstä seuraavat mahdolliset edellytykset on kuitenkin Salmen mukaan syytä selvittää ennen toiminnan aloittamista.

2. Perheen auttaminen

Onnettomuuteen joutuneen yksittäisen henkilön tai perheen auttaminen on mahdollista rahankeräyksellä. Toiminta edellyttää rahankeräysluvan.

Rahankeräyksen lisäksi voidaan hyödyntää naapuriapua. Se on Salmen mukaan tyypillisesti tavaran, talkooavun eli työpanoksen tai rahan antamista.

– Naapuriapua voivat antaa vain autettavan lähipiiriin kuuluvat tahot, eli sellaiset tahot, joilla on suora henkilöllinen yhteys, kuten sukulaisilla ja ystävillä, tai maantieteellinen yhteys, kuten naapureilla. Naapuriapu perustuu aina spontaaniin toimintaan, eli toisin sanoen apua annetaan oma-aloitteisesti ilman siihen tähtäävää pyyntöä.

Sosiaalisessa mediassa julkaistavat pyynnöt rahallisesta avusta vaativat aina rahankeräysluvan. Sen sijaan tavaralahjoituksia voi vapaasti pyytää.

3. Lopetusuhan alla olevan kaupan pelastus joukkorahoituksella

Salmi kertoo, että rahankeräyslain säännöksiä sovelletaan myös joukkorahoitukseen aivan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin välineisiin, joilla rahankeräys on mahdollista toimeenpanna.

– Jos joukkorahoituksella on tarkoitus kerätä vastikkeettomia rahalahjoituksia yleisöltä, edellyttää toiminta normaaliin tapaan rahankeräyslupaa. Rahankeräysluvan saaminen edellyttää kaikkien rahankeräyslaissa säädettyjen luvan myöntämisen edellytysten täyttymistä. Esimerkiksi rahankeräyksellä hankittujen varojen käyttötarkoituksen tulee olla yleishyödyllinen, Salmi kertoo.

Hän muistuttaa, ettei liiketoiminnan harjoittaminen ole yleishyödyllistä toimintaa, joten lopetusuhan alla olevan yrityksen toiminnan tukemiseen ei voida myöntää rahankeräyslupaa.

– Sen sijaan, jos joukkorahoituksella toteutetaan vastikkeellista toimintaa varojen hankkimiseksi, ei kyse ole rahankeräyksestä. Vastikkeellisen joukkorahoituksen kautta varainhankinta myös muuhun kuin yleishyödylliseen tarkoitukseen on mahdollista

Lue seuraavaksi:

Tilin avaus koululuokan retken rahankeräystä varten – Ota huomioon nämä kohdat

OP sosiaalisessa mediassa