Ratsastuksenopettajan ura vaihtui matkaoppaan töihin: ”Alanvaihdon myötä aloin elää uudestaan”

Kolmetoista vuotta ratsastuskoululla työskennellyt Anna-Liisa Komulainen sai esimieheltään palkkioksi matkalahjakortin. Reissukärpänen puraisi, ja nyt entinen ratsastuksenopettaja kiertää lomakohteita matkaoppaana.

Matkaoppaana työskentelevän Anna-Liisa Komulaisen lähtö seuraavaan kohteeseen on koronatilanteen takia viivästynyt. Siksi entinen ratsastuksenopettaja on kuluneen kevään aikana avustanut vanhaa esimiestään tallihommissa Joensuussa. Vaikka hevosmiestaitojen kertaaminen on maistunut, Komulainen toivoo pääsevänsä pian takaisin etelän lämpöön.

– Aloin tietyllä tavalla elää uudestaan, kun lähdin aivan toisiin hommiin.

Kesälahdelta kotoisin oleva Komulainen on harrastanut hevosia 9-vuotiaasta. Yläasteella hänen ensimmäinen kesätyöpaikkansa oli tallilla.

– Hevoshomma on ollut minulle aina tuttua ja luontevaa, koska siinä voi kehittyä jatkuvasti.

Nuorena Komulainen opiskeli parturi-kampaajaksi, mutta jo valmistuessa tuntui, ettei se ollut hänen juttunsa. Ura hiusalalla vaihtui pian maatilatalouden opintoihin Joensuussa. Työharjoittelun kautta hän päätyi töihin paikalliselle hevoskauppiaalle, jonka tilalla Komulainen teki kaikkea tallin siivoamisesta ja kunnossapidosta hevosten kouluttamiseen.

Pestin aikana hän tutustui Joensuun Ratsastusopiston omistajiin, joista tuli myöhemmin hänen pitkäaikaiset työnantajansa.

Täyttä hevoselämää

Ratsastusopistolla Komulainen aloitti työt 2000-luvun alussa. Päivät täyttyivät tallihommista, ja töiden lomassa Komulainen opiskeli ratsastuksenopettajaksi Virojoella sijaitsevassa Harjun oppimiskeskuksessa.

Talliarki jatkui ja hevoset veivät mukanaan; Komulainen saattoi saman päivän aikana siivota tallin, ratsastaa valmennuksissa kolmella eri hevosella ja pitää ratsastustunnit.

– Elämäni alkoi olla aika yksipuolista. Kaikki muu lakkasi, koska olin aina hevosten kanssa. Jossain vaiheessa tallille ajaessa tuntui, etten enää nähnyt ympärilleni.

Eräänä päivänä esimies lahjoitti yllättäen Komulaiselle matkalahjakortin kiitoksena kovasta työnteosta. Viikon pakettimatka Kyprokselle avasi tallilla sumentuneet silmät.

– Reissussa tuntui, että heräsin henkiin ja aloin yhtäkkiä aistia kaiken. Eräällä päiväretkellä juttelin oppaan kanssa. Silloin ajattelin ensimmäistä kertaa, että tätä voisi olla kiva tehdä.

Siitä lähtien Komulainen matkusti ulkomaille aina, kun tallityöt antoivat myöten. Jos kukaan ei sattunut pääsemään mukaan, hän lähti reissuun vaikka yksin.

Tallilta kohteeseen

Kun Joensuussa alkoi vuonna 2012 restonomilinjan kaikille avoin Matkailun perusteet -kurssi, Komulaisen kiinnostus heräsi. Hän keräsi rohkeutensa ja neuvotteli esimiehensä kanssa, josko voisi käydä kurssin ja jatkaa tallilla osa-aikaisesti.

Luennot olivat mukavia, ja jo kurssin aikana Komulainen pohti jatkoa opinnoille. Päivölän kansanopistossa Valkeakoskella oli tulossa ulkomaan matkaopas -linjan pääsykokeet, joihin hän ilmoittautui.

– Haastattelussa kerroin tulevalle kouluttajallemme, että tulen todennäköisesti tekemään tätä ehkä kaksi vuotta. Ajattelin, että matkaoppaan työ on uutta ja mielenkiintoista ja että saisin paljon asiakaspalvelukokemusta.

Parin viikon päästä Komulainen sai kuulla, että koulupaikka odottaa. Maaliskuussa 2013 hän pakkasi tavaransa ja jätti Joensuun taakseen.

Opiskelu oli intensiivistä ja monipuolista, ja kouluttaja oli kannustava. Puolen vuoden koulutuksen jälkeen Komulainen päätyi oppaaksi kotimaiselle Lomamatkat-yhtiölle, josta tuli myöhemmin Matkavekka. Sillä tiellä hän on edelleen.

Opasuran alkuaikojen esimies, hevosihminen hänkin, sanoi jo alussa Komulaiselle, että hän tulee pärjäämään alalla.

– Hevoshommissa pitää olla johdonmukainen ja sietää myös epämukavuutta. Tallilla opin hyvän työmoraalin ja sen, että asiat pitää hoitaa loppuun asti. Näistä on ollut hyötyä matkaoppaana.

Yhtä suurta perhettä

Komulaisen ensimmäinen kohde oli Turkin Marmaris, jossa tuore opas joutui heti tulikasteeseen.

– Kohdetta ei oltu käytetty moneen vuoteen, joten avasimme sen. Se oli aika rankka kokemus ja teimme tiimin kanssa pitkää päivää.

Oppaat tekevät läpi sesongin tiiviisti töitä yhdessä, ja työkaverit ovat toisilleen kuin perhettä.

– En ole tavannut missään yhtä samanhenkisiä ihmisiä. Kaikki ovat kannustavia ja ystävällisiä.

Anna-Liisa Komulainen oppaana Petran rauniokaupungissa Jordaniassa.

Sittemmin Komulainen on työskennellyt noin kymmenessä eri kohteessa. Esimiehen kannustuksesta hän siirtyi kohdepäälliköksi, jossa opashommien lisäksi vastuulle tulivat muun muassa päivittäinen raportointi ja tiivis vuorovaikutus yritykseen.

Jordaniassa uusi haaste olivat kiertomatkat. Komulainen on yöpynyt ryhmineen beduiinileirissä sekä vieraillut Petralla ja Kuolleellamerellä.

– Kiertomatkaoppaana jouduin poistumaan mukavuusalueeltani, koska tietoa piti hankkia koko ajan lisää. Saatoin vielä edeltävänä yönä opetella faktoja seuraavan päivän kohteesta.

Eväät uuteen elämään

Sekä hevosalalla että matkaoppaana töitä riittää aamusta iltaan, eikä kahta samanlaista työpäivää ole. Myös asiakaspalvelu on tärkeässä osassa molemmilla aloilla. Komulainen kokee, että 13 vuoden kokemus tallityöstä antoi kelpo eväät uudelle uralle.

– Ratsastuksenopettajalla ja matkaoppaalla on oltava hyvät pedagogiset taidot ja positiivinen asenne. On suuri hyöty, kun on sosiaalinen ja tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Vaikka hevoset ovat edelleen lähellä sydäntä, ei Komulainen kaipaa niitä reissussa. Alkuperäinen suunnitelma kahdesta vuodesta matkaoppaana on venynyt jo seitsemään.

– Teemme työsopimuksen aina yhdeksi sesongiksi kerrallaan, enkä ole ikinä ajatellut sitä pidemmälle. Mutta tällä hetkellä Suomeen jääminen ei houkuttele.

OP sosiaalisessa mediassa