Rahankäyttö opintojen alussa vs. valmistumisen kynnyksellä

Cia Meskus
Cia Meskus

Olen 23-vuotias oululainen opiskelija. Rakastan hyvää musiikkia, kirjoittamista ja uusien asioiden oivaltamista. Vapaa-ajallani urheilen, vietän aikaa läheisteni kanssa, kirjoitan omaa blogiani ja yritän opetella ottamaan välillä rennosti. Postaukseni käsittelevät opiskelijaelämää, rahankäyttöä ja säästämistä.

Miten rahankäyttö ja opiskelija rahankäyttäjänä muuttuvat opintojen aikana? Lue tästä postauksesta yhden opiskelijan muutos.

Cia Meskus
Cia Meskus

Olen 23-vuotias oululainen opiskelija. Rakastan hyvää musiikkia, kirjoittamista ja uusien asioiden oivaltamista. Vapaa-ajallani urheilen, vietän aikaa läheisteni kanssa, kirjoitan omaa blogiani ja yritän opetella ottamaan välillä rennosti. Postaukseni käsittelevät opiskelijaelämää, rahankäyttöä ja säästämistä.

Opiskelijaelämän alkaminen on varmasti kaikille opiskelijoille totuttelua uudenlaiseen vaiheeseen elämässä. Korkeakouluopintojen alkaessa monet muuttavat ensimmäisen kerran omaan asuntoonsa, mahdollisesti kokonaan uudelle paikkakunnalle ja samalla opettelevat selviytymään arjesta ilman vanhempien jatkuvaa läsnäoloa ja tukea.

Minä aloitin korkeakouluopintoni syksyllä 2015 ja nyt vuoden 2020 alussa opintoni alkavat olla loppusuoralla. Matkalle on mahtunut muun muassa kaksi opiskelualan vaihtoa ja muutto paikkakunnalta toiselle, mutta vihdoin olen siinä pisteessä, että valmistuminen alkaa häämöttää. Muistan kuitenkin edelleen erittäin hyvin kaiken sen jännityksen ja stressin, mitä syksy 2015 ja korkeakouluopintojen aloittaminen uudella paikkakunnalla aiheutti. Omalla kohdallani eniten stressiä aiheutti raha ja sen käyttö.

Olin viettänyt lukion jälkeisen välivuoden tehden töitä. Ensimmäiset kuusi kuukautta välivuodestani olin työkokeilussa, josta maksettava korvaus oli lähinnä nimellinen, toiset kuusi kuukautta tein töitä nollatuntisella sopimuksella ja vain viimeiset kolme kuukautta, eli kesän, olin töissä täysillä tunneilla. Säästöjä oli siis kertynyt jonkin verran, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin uskonut sen riittävän koko ensimmäiseksi opiskeluvuodeksi. Yritin hakea opiskelupaikkakunnaltani töitä opintojen oheen, mutta en niitä onnistunut saamaan, joten päätin opetella tulemaan toimeen opinto- ja asumistuilla sekä pienillä säästöilläni.

Ensimmäisen opiskeluvuoteni ajan asuin edullisessa kimppakämpässä ja suunnittelin kaikki ostokseni ja muut kuluni hyvin tarkkaan. Kävin ruokaostoksilla kerran viikossa ja aina vain isoissa kaupoissa, joissa on edullisempaa. Suunnittelin viikon ruokalistan valmiiksi ennen kauppaan menoa, jotta mukaan ei tarttuisi heräteostoksia. Kävin hyvin harvoin esimerkiksi syömässä ravintolassa tai katsomassa elokuvaa leffateatterissa. Kuljin paikasta toiseen joko pyörällä, kävellen tai julkisia käyttämällä ja pyrin ostamaan esimerkiksi bussiliput kotipaikkakunnalla käymistä varten niin hyvissä ajoin, että sain ne vain muutamalla eurolla. Lopetin kaiken ylimääräisen shoppailun ja ostin vain sen, mitä oikeasti tarvitsin. Elin siis hyvin säästeliäästi ja suunnitelmallisesti, minkä ansiosta pärjäsin opiskelijan tuilla ja omilla säästöilläni. Säästöjeni käyttöä säännöstelin siten, että olin etukäteen määritellyt summan, jonka siirrän kuukausittain säästötililtä käyttötililleni.

Tuon vuoden aikana opin ja ymmärsin sen, että pärjään kohtalaisen hyvin pienilläkin tuloilla, kunhan käytän rahaa suunnitelmallisesti ja maltillisesti. En kuitenkaan sano, etteikö pienillä tuloilla eläminen vaadi uhrauksia, sillä niitä se todellakin vaatii. Tulot riittävät menojen kattamiseen silloin, kun käyttää rahaa vain pakollisiin menoihin ja välttyy yllättäviltä menoeriltä, kuten lääkärimaksuilta.

Nyt viisi vuotta myöhemmin, valmistumisen ja työelämään täysipainoisesti siirtymisen lähestyessä, rahankäyttöni on hyvin erilaista kuin opintojen alkuvaiheessa. Suurin syy rahankäytön muutokseen on se, että opintojen loppuvaiheessa pystyy tekemään oman alan töitä koulun ohessa ja luonnollisesti sen myötä myös tulot ovat suuremmat kuin opinto- ja asumistukea nostaessa. Nykyään voin käyttää rahaa vapaammin, käydä esimerkiksi ulkona syömässä tai lähteä spontaanimmin esimerkiksi muutaman päivän lomareissulle Helsinkiin. Näin viisi vuotta myöhemmin tilanne on myös siltä kannalta eri, että säästöjen käyttämisen sijaan pystyn laittamaan rahaa säästöön säännöllisesti. Edelleenkin suunnittelen rahankäyttöäni esimerkiksi miettimällä tarkkaan isompien hankintojen tarpeellisuutta, tekemällä ostoslistan ennen ruokaostoksille menoa ja pyrkimällä säästämään kaikessa mahdollisessa esimerkiksi etsimällä tarjouksia. Ajattelen kuitenkin niin, että olen opiskellut pian viisi vuotta ja elänyt suurimman osan siitä ajasta käyttäen rahaa hyvinkin suunnitelmallisesti ja maltillisesti, joten olen nyt ansainnut sen tietyllä tavalla vapaamman elämän, jonka tekemälläni työllä tienaamani rahat minulle mahdollistavat.

Koen, että olen näiden viiden opiskeluvuoteni aikana kehittynyt huimasti oman talouteni hallinnassa ja ylläpidossa. Syksyllä 2015 olin juuri 20 ikävuoden portilla oleva uusi yliopisto-opiskelija, joka muutti ensimmäiseen omaan asuntoonsa ja opetteli hoitamaan omaa talouttaan ymmärtämättä yhtään mitään mistään. Nyt vajaat viisi vuotta myöhemmin olen 24-vuotias opinnoissaan loppusuoralla oleva AMK-opiskelija, joka ymmärtää jo ainakin sen, miksi sähkölaskuja tulee kaksi erää, ja että rahaa voi laittaa säästöön muuallekin kuin tavalliselle käyttötilille. Aika hyvä suoritus, eikö?

Seuraa Cian blogia: ciames.fi

OP sosiaalisessa mediassa