Rahala-blogi – Takana vuosi sijoittamista, mitä on jäänyt käteen?

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Aloitin ”sijoittamisurani” melko tarkkaan vuosi sitten. Aika on historiallisesti sellainen, jolloin pörssikurssit olivat korkeimmillaan ja nousukausi oli jatkunut lähes muuttumattomana pitkään. Melko pian aloittamiseni jälkeen se tapahtui: pörssinotkahdus.

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Pakko sanoa, että säikähdin tämän vuoden helmikuussa kun kaikkien sijoitusteni arvo laski tuntuvasti yhdessä yössä. Puhuttiin yhteisvaikutukseltaan noin kymmenestä prosentista. Se tuntui romahdukselta, vaikka asiantuntijoiden mukaan kyse oli lähinnä markkinoiden korjausliikkeestä. Piensijoittajan näkökulmasta summat olivat kuitenkin suuria. Olivathan ne vaivalla säästettyjä rahoja.

Aloitin sijoittamisen tavalla, joka ei kannata. Lähdin mukaan vailla sen kummempaa sijoitussuunnitelmaa. Ajallinen hajauttaminen oli mielessäni vain ohuena yläpilvenä. Sittemmin olen saanut tuta sen mistä tuossa sanaparissa on oikeasti kyse.

Yksinkertaistettuna ajallinen hajauttaminen tarkoittaa sitä, että kaikkea ei kannata sijoittaa osakkeisiin, rahastoihin tai ETF:iin yhden viikon tai kuukauden aikana. Tuo kuukausi saattaa olla huonoin mahdollinen ja kurssit voivat hyvinkin olla korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Juuri niin kävi minulle.

Summat eivät toki ole suuria, sillä vaikka tuloni ovat hyvät, ei perheellisenä ole mahdollisuutta säästää satoja tai tuhatta euroa kuukaudessa. Olin kuitenkin kerryttänyt pienen pesämunan, jonka halusin sijoittaa osakemarkkinoille. Kyse oli vajaasta kolmesta tuhannesta, joka on itselleni suurehko summa.

Laitoin rahat kiinni yhteensä viiteen osakkeeseen. Siinä tapahtui ensimmäinen ajattelematon tekoni. Ostin osakkeita liian pienellä summalla osaketta kohti. Olin kuitenkin valtavan innokas ja halusin äkkiä mukaan vaurastumisen kelkkaan. Tulevaisuudessa siinsi ripeä ja reipas vaurastuminen.

Kolme osaketta valitsin asiantuntijoiden suositusten perusteella. Niiden oletettiin nousevan pitkällä aikatähtäimellä nykyarvoaan korkeammalle. Osakkeiden hinnat olivat muutamia euroja kappaleelta ja oletetut nousut pitkällä aikavälillä potentiaalisesti noin kuuden prosentin luokkaa.

Nuo minulle suositellut osakkeet ovat suoriutuneet kohtalaisesti. Pian oston jälkeen tullut pörssin lasku tuntui karmealta, mutta ne ovat hiljalleen toenneet mittapuullani radikaalista laskusta. Tällä hetkellä ne ovat plussalla, mutta eivät toki niin paljon kuin villeimmissä kuvitelmissani.

Kaksi omaa osakepoimintaani sitten osoittautuivatkin hieman kinkkisemmiksi. Toinen niistä on kotimainen kansanosake Nokia. Sen kurssi on vuodessa kivunnut mukavasti plussalle. Toki osakkeiden määrä ei ole suuren suuri, joten lisäarvoa ei ole kertynyt euromääräisesti kovinkaan montaa kymppiä. Silti nousu tuntuu hyvältä.

Kaikkein kamalin rojahdus on tapahtunut toisessa itse poimimassani osakkeessa. Sen taustat olivat mielestäni kunnossa. Kyseessä on pitkäaikainen metalliteollisuuden yritys, jonka liikevaihdosta tulee suuri osa viennistä. Ajattelin, että ruostumattomalla teräksellä on aina menekkiä maailmalla.

Lisäksi ruostumaton teräs on maailman parhaiten kierrätettävissä oleva materiaali, mikä noudattelee supertrendejä. Sellaiset osakkeet voisivat hyvinkin menestyä tulevaisuudessa. Osaketta ei kuitenkaan ole kohdeltu silkkihansikkain.

Vaikka Yhdysvaltain teräksentuontirajoitukset eivät juuri ole koetelleet yhtiötä, on kannattavuus ollut muuten vähän niin ja näin. Tällä hetkellä kurssi on ostohetkestä miinuksella lähes 30%. Toki tappioni ovat spekulatiivisia, sillä voitot ja tappiot tulevat lihaksi vasta kun osakkeet myydään. Outokumpu on tätä nykyä sana, joka ei enää koskaan ole korvissani neutraali. Olen nimittäin yksi yrityksen omistajista.

Nyt olen Outokummun kanssa tilanteessa, jossa pitäisi miettiä mitä omistuksilleni teen. Myydäkö kaikki ja niellä tappiot, ostaa lisää vai pitää ennallaan? OP:n tuoreimman suosituksen mukaan painoa kannattaisi lisätä, sillä yritys on edelleen yksi maailman suurimpia ruostumattoman teräksen valmistajia ja markkinajohtaja Euroopassa. Kurssilaskun seurauksena osakkeen arvostus on maltillinen ja tankkaus voisi olla hyvä idea. Saa nähdä mihin kelkkani kääntyy.

Outokumpu on kuitenkin oppitunti hajauttamisen tärkeydestä. Minulla on salkussani viittä osaketta ja kolmea rahastoa. Rahastot ovat indeksejä ja sijoittuvat maantieteellisesti eri alueille. Ne ovat suoriutuneet hyvin, mutta silti salkkuni kokonaistulos on muutaman prosentin pakkasella. Suoraan sanoen se johtuu Outokummusta. Hyvät rahastot ovat onneksi pelastaneet salkkuni turmiolta.

Tämänhetkinen tilanne ei ole lainkaan huono, etenkin kun ajatellaan, että aloitin sijoittamiseni juuri ennen ”pörssinotkahdusta”. Ruusuinen kuva useiden prosenttien tuotosta on jäänyt toteutumatta.

Vuosi sijoittajana on ollut ennen kaikkea mielenkiintoinen ja jännittävä. Alun maaninen kurssien kyttäily on vaihtunut pariin kuukausittaiseen käyntikertaan mobiililaitteen verkkopankissa. Seuraan edelleen kurssien kehitystä ja käyn aika-ajoin katsomassa mitä Helsingin Pörssissä tapahtuu. Jotain rinnassani läikähtää nähdessäni rajuja nousuja ja laskuja pörssissä.

Suurin oppi vuoden sijoittamisestani on se, että kyseessä on maraton. Luvassa ei ole pikavoittoja, eikä äkkirikastumista. Itse asiassa rikastuminen sijoittamalla on kovan työn takana. Se vaatisi entistä suurempia panostuksia siihen ja säätämistä normaalista kuluttamisesta. Uskon kuitenkin siihen, että pitkän ajan kuluessa sijoitukseni tuottavat.

Olen onnellinen siitä, että uskalsin ja tajusin aloittaa sijoittamisen. Vuosi on ollut opettavainen ja olen oppinut paljon markkinoiden toimintaperiaatteista. Enää sijoittaminen ei ole minulle mystiikkaa huokuvaa salatiedettä, vaan yhtä arkinen asia kuin säästöpossuun säästäminen. Sijoittamisessa vain on sellainen mahdollisuus, että rahat poikivat lisää rahaa. Sellaista ei patjan sisällä tapahdu.

OP sosiaalisessa mediassa