Rahala-blogi – Kesäloma ohi, uskallanko katsoa tiliotetta?

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Eihän se yllätyksenä tullut, että kesäloma on kuin musta aukko, johon materia katoaa kuin taikaiskusta. Näin kävi jälleen, vaikka vannoin ennen lomaa olevani parempi ihminen rahan kanssa.

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Tänä vuonna tein hyvät suunnitelmat kesäloman rahankäytölle: suunnittelin perheen yhteiset ja omat tekemiseni, laskin päiväkohtaisen budjetin ja siirsin ylimääräiset rahani säätötilille. Olen nimennyt säästötilini säätötiliksi, sillä säästämisen kanssa tuolla tilillä ei ole oikeasti mitään tekemistä.

Koko kesäloman budjetiksi määriteltiin perheessämme normaali kuukausittainen kulutus ja päälle lätkäistiin vuoden aikana kertyneet lomarahat. Kokonaissumma näytti varsin messevältä. Sillä rahalla pärjäisimme kotimaassa pysyessämme kirkkaasti. Vierailu huvipuistossa, Ahvenanmaalla ja pari pienempää reissua katettaisiin helposti. Eläisimme herroiksi.

En ollut huolissani ensimmäisen viikon jälkeen, vaikka rahankäyttö tuntuikin olevan erityisesti itselläni melko leväperäistä. Toisenkaan viikon kerskakulutus ei saanut minua miettimään kesäloman rasitusta taloudelle. Hellyin kerta toisensa jälkeen kun lapset toivoivat tekemistä, johon yllättäen liittyi rahanmenoa. Halusin olla joo-faija enkä ei-faija, jollainen lasten mielestä useimmiten olen.

Kolmaskaan kesälomaviikko ei soittanut kelloja, sillä tilillä tuntui jokaisen oston yhteydessä olevan riittävästi katetta. Koitti loman neljäs viikko. Kävin varmuudeksi katsomassa tilille, jossa oli enää kaksinumeroinen summa. Alle kolmessa viikossa rahoille oli käynyt sama kuin laivoille Bermudan kolmiossa: ne olivat kadonneet mystisesti.

Aloin selaamaan tilitapahtumia. Linnanmäki, trampoliinipuisto, vesipuisto, jäätelökioski, Mäkki, Hese ja niin edelleen. Normaalin arjen lisäksi mukana oli melkoinen lista tavallisuudesta poikkeavia merkintöjä. Kovin suuria summia seassa ei ollut, mutta muutaman kympin menoista kasvaa äkkiä iso könttä.

Olen edelleen hämmästynyt miten olemme kuukauden aikana käyttäneet niin järjettömän paljon rahaa. Kun kokonaisbudjetin ynnää yhteen, sillä olisi varmasti kustantanut ainakin pari viikkoa täysihoidossa laadukkaassa resortissa kaukomailla. Toisaalta tällä tavalla eurot jäivät kotimaahan.

Toki tekemistä olisi voinut keksiä enemmän ilmaiseksi. Kesällä kaupungit ja metsät ovat täynnä tekemistä, joka ei välttämättä maksa juuri mitään: pyöräily, puissa kiipeily, majan rakentaminen, ikkunashoppailu, naapurin trampoliinilla hyppiminen ja järvessä uiminen.

Mitä opin tästä? Ensi kesänä aion olla enemmän ei-faija. Aion kieltäytyä kalliista aktiviteeteista maksullisissa puistoissa ja keksiä tilalle ilmaisia tai ainakin halvempia ohjelmia. Kauniista Suomi-neidosta nimittäin voi nauttia usein edullisesti.

Omalle kohdalleni aion laittaa moottori- ja maastopyörän osia ja tarvikkeita myyville sivustoille eston. Loput säästöni nimittäin näyn käyttäneen prätkän ja fillarin osiin, joita kuriirit kiikuttivat ovelle harva se päivä. Aion myös käyttää nytkin prätkäreissulla mukana ollutta telttaa, enkä viettää öitäni mukavassa hotellissa.

Jos olisin opiskelija, olisi edessä pitkä makaroni-ketsuppi –kuuri. Keskiluokkaisena jatkan elämääni taas hetken kädestä suuhun, sillä säätötilini saldossa ei ole kehumista. Ehkä ehdin kerryttämään sukanvarteen jotain seuraavaa lomaa varten, sillä kuvio tulee luultavasti toistumaan myös ensi vuonna. Ihminen kun ei näköjään opi virheistään.

OP sosiaalisessa mediassa