Rahala-blogi – Ala puhua lastesi kanssa rahasta

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Perheessämme on viimeisen vuoden aikana puhuttu erityisen paljon rahasta. Minulla on neljä lasta, joista kaksi ovat erityisen kiinnostuneita siitä, mistä rahaa tulee ja mihin sitä menee. Kaksi on puolestaan ulkoistanut rahalliset asiat pitkälti vanhemmille.

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Rahaihmisiä ovat 8-vuotias kakkosluokkalainen ja viimeistä ala-asteen luokkaa käyvä 13-vuotias. On kiinnostavaa, kuinka paljon 13-vuotiaan ja 8-vuotiaan kanssa puhuminen rahasta poikkeavat toisistaan. Tai oikeastaan puhuminen on hyvin samankaltaista, mutta käytännön tasolla erot ovat suuria.

Kun kahdeksanvuotiaan kanssa mietimme rahankäyttöä, ovat asiat yksinkertaisia: emme voi jokaisella kauppareissulla hankkia uutta lelua tai pyörää, sillä meillä ei ole sellaiseen varaa. Tai suurempi syy on se, että hän ei tarvitse uusia leluja tai fillaria.

Toisaalta keskustelemme perheemme taloudesta makrotasolla. Kuinka paljon perheellemme tulee kuukaudessa rahaa ja kuinka paljon sitä kuluu kaiken ylläpitämiseen. Keskustelemme välillä myös veroista ja valtiontaloudesta. Lapsellani on luontainen kiinnostus suuria kokonaisuuksia kohtaan, sillä hän on kiinnostunut siitä, mitä kätkeytyy plus- ja miinuslaskujen taakse.

Olemme puhuneet myös siitä, kuinka säästämme lapsille kuukausittain rahaa sekä tilille, että rahastoihin. Olen kertonut, kuinka kätevä säästöautomaatti korkoa korolle oikein onkaan, kunhan säästäminen aloitetaan riittävän ajoissa. Kakkosluokkalainen kiinnostui sijoittamisesta jo alle kouluikäisenä.

13-vuotiaan kanssa olemme tilanteessa, jossa annan hänen tehdä mahdollisimman paljon valintoja omien rahojensa suhteen. Poikani sai joululahjaksi mukavan tukon rahaa. Kyse oli useammasta satasesta, sillä hän toivoi käteistä lahjaksi niin sukulaisilta kuin vanhemmilta.

Kun jo valmiiksi säästössä olleet rahat ja lahjamassit yhdistettiin, kertyi kasaan 570 euroa. Nämä rahat lapseni aikoi käyttää uuden puhelimen hankkimiseen. Kyseenalaistin hankinnan, sillä hänellä oli käytössään minulta vanhaksi jäänyt iPhone 6, joka on omalla mittapuullani varsin hyvä ja arvokas puhelin.

Keskustelimme siitä, mitä hän oikeastaan saavuttaisi hankkimalla itselleen uudemman puhelimen. Ymmärrän hyvin, että uuden laitteen hankkimisesta tulee hyvä mieli. Mutta sen ei pitäisi riittää perusteeksi hankkia jotain. Hän perusteli ostostaan sillä, että uudessa puhelimessa oli aiempaa parempi kamera. Ominaisuus, jota hän käyttää iästään huolimatta yllättävän harvoin.

Lopulta selvisi, että ainoa oikea syy hankkia uusi puhelin oli se, että kaveriporukassa hieman alle 300 euron puhelin ei ole kummoinen kapistus. Ja uutta on aina mukavaa hankkia. Ymmärrän tavaroiden hankkimisen tuoman hyvänolontunteen hyvin, sillä jaan vastaavan ajatuksen 13-vuotiaani kanssa.

Haastoin kuitenkin perusteet uuden puhelimen hankinnalle ja kerroin, että tulevaisuudessa siintävä mopoautohaave vaatii pitkäjänteistä säästämistä. Sovimme, että lahjoitan poikani mopoautohankintaan saman summan rahaa, mitä hän onnistuu säästämään siihen mennessä, kun täyttää 15 vuotta. Puhelin jäi hankkimatta, sillä hän koki, että mopoauto on puhelinta tärkeämpi hankinta. Ainakin hetkeksi.

Pari kuukautta pohdittuaan poikani päätyi kuitenkin ostamaan itselleen uuden puhelimen. Tai ei oikeastaan uutta, vaan käytetyn iPhone 8:n. Rahaa kului lähes 400 euroa, joten säästöön jäi hieman alle 200 euroa.

Olin tietyllä tapaa pettynyt, mutta toisaalta koen, että tämän keskustelumme jälkeen hän ymmärsi paremmin omien rahankäytöllisten tekojensa seuraukset. Nyt mopoauto tai mopo siintävät kauempana tulevaisuudessa ja saattaa hyvinkin olla, että lapseni ei saa parin vuoden aikana juuri säästettyä kulkupeliä varten. Mutta se on tietoinen valinta.

Omassa lapsuudenkodissani säästämisestä, sijoittamisesta ja raha-asioiden hoitamisesta ei juuri puhuttu. Ainoa mistä olin kiusallisen tietoinen oli se, että perheellämme oli vähemmän rahaa kuin monella muulla. Suoranaisesta rahanpuutteesta ei puhuttu, mutta sen kyllä aisti rivien välistä.

Itse haluan puhua rahasta lasteni kanssa ja yrittää samalla tartuttaa säästämisen ja sijoittamisen kärpäsen jo pienestä lähtien. Mitä enemmän lapset otetaan mukaan taloudenpitoon, sitä parempia heistä rahan kanssa tulee. Kahdeksanvuotiaan kanssa olemme jo nyt puhuneet siitä, mitä hänelle säästetyille rahoille tapahtuu, kun tämä täyttää 18 vuotta.

Istutin lapseeni ajatuksen siitä, että jos tämä ei koskisi rahastoihinsa ja jatkaisi kuukausittaista säästämistä, voisi hän olla eläkkeelle jäädessään miljonääri. Saa nähdä miltä ajatus tuntuu, kun säästöt tulevat kymmenen vuoden päästä omaan hallintaan. Voi olla, että houkutus käyttää rahat makeaan elämään saattaa olla liian suuri.

OP sosiaalisessa mediassa