Raha puhuttaa myös koululaisia – Kuinka opettaa lapselle, että merkkilenkkarit eivät määritä kivaa kaveria?

Asiantuntijoiden mukaan lapselle kannattaa puhua rahasta avoimesti ja rehellisesti, mutta koulumenestyksestä euroilla palkitsemista kannattaa harkita tarkoin.

Koulujen pihat ovat taas täyttyneet pienistä ja hieman isommista lapsista, ja vanhemmat saavat pohtia monia kimurantteja kysymyksiä. Jotkut niistä liittyvät rahaan – välituntikeskusteluissa saatetaan esimerkiksi vertailla merkkilenkkareita tai perheen kanssa tehtyjä lomamatkoja.

Lapset ovat herkkiä havainnoimaan ja omaksumaan käsityksiä varallisuuteen liittyvästä erilaisuudesta, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Liisa Partio.

– Lapset ovat hyvin hoksaavaisia. Jos jollakulla on paljon hienoja leluja tai käyttörahaa, se voi vaikuttaa esimerkiksi kaverisuhteisiin.

Vastaavasti se, jonka perheen koti on vaatimaton, saattaa arkailla kavereiden kylään pyytämistä.

Kuinka lasta voi kasvattaa ymmärtämään ja arvostamaan perheiden erilaisia taloudellisia lähtökohtia? Kannattaako lapselle esimerkiksi kertoa suoraan, jos rahat eivät riitä johonkin uutuusleluun?

Kerro säästämisestä avoimesti

Partion mukaan vanhemmat voivat vaikuttaa lapsen käsityksiin rahasta merkittävästi.

– Jokainen voi esimerkiksi kannustaa lastaan leikkimään kaikkien kanssa ja muistuttaa, että vaikkapa merkkivaatteet eivät määritä sitä, onko joku kiva kaveri.

Myös Marttaliiton hankekoordinaattori Erkki Ukkola pitää avoimuutta ja rehellisyyttä hyvänä lähtökohtana lapselle rahasta puhuttaessa.

Rahasta puhumisessa ei pitäisi olla mitään kummallista tai hävettävää, eikä taloudellinen tilanne tee kenestäkään huonompaa tai parempaa ihmistä.

– Mutta jos perheen rahat ovat vähissä, ei tietenkään ole lapsen tehtävä murehtia siitä, hän korostaa.

Ala-asteikäiselle lapselle voi kuitenkin Ukkolan mukaan hyvin kertoa, että jotain ei voida hankkia, koska rahat pitää säästää johonkin vielä tärkeämpään. Konreettinen tapa havainnollistaa rahaan liittyvää keskustelua on ottaa lapsi mukaan esimerkiksi ruokabudjetin suunnitteluun.

– Voi näyttää, että tämä summa on käytettävissä ruokaostoksiin, ostetaanko sillä esimerkiksi herkuksi jäätelöä vai keksejä.

Rahan kerääminen yhteiseen kassaan toimii

Myös kouluissa on Partion arvion mukaan herätty siihen, että esimerkiksi luokkaretkiin liittyvät maksut saattavat olla monelle perheelle liikaa.

– Eihän voi olla niin, että joku ei pääse mukaan, jos ei ole varaa maksaa. Parempi käytäntö on se, että rahaa kerätään yhteiseen kassaan esimerkiksi myyjäisillä tai muulla sellaisella toiminnalla, johon kaikki voivat osallistua omalla työpanoksellaan.

Lisäksi asiantuntija toivoo, ettei kouluissa lomien jälkeen keskityttäisi niin kovasti siihen, mitä kukin on lomallaan tehnyt ja missä käynyt.

– Kun luokassa on kuitenkin aina myös niitä, jotka eivät ole lomalla päässeet matkoille tai reissuille perheen taloudellisen tilanteen takia.

Tarkastele omia asenteitasi

Taloudellinen eriarvoisuus saattaa heijastua monella tavalla lapsen elämään ja koulunkäyntiin.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi vanhempien koulutus- ja tulotaso periytyy Suomessakin helposti. Myös Partio tunnistaa ilmiön.

– Vanhempien tausta vaikuttaa lasten koulumenestykseen. Akateemisten vanhempien lapsista tulee usein myös akateemisesti koulutettuja, ja samaan tapaan myös matalampi koulutustaso periytyy herkästi, hän kuvailee.

Ilmiötä selittävät monet seikat, mutta yksi tärkeä tärkeä tekijä on se, kuinka kuormittavaa pitkäaikainen pienituloisuus voi olla.

– Jos kaikki ajatukset menevät siihen, mitä tänään ja huomenna syödään, ei välttämättä jää hirveästi energiaa lasten kanssa lukemiseen, Partio kuvailee.

Vanhemmat myös siirtävät asenteitaan lapselle – tahtomattaankin. Jos oma koulukokemus on ollut negatiivinen, sama toistuu helposti lapsen asenteissa.

Partio kehottaakin vanhempia kiinnittämään huomiota siihen, kuinka lapselle ja lapsen kuullen puhuu kouluun ja oppimiseen liittyvistä asioista.

– Jokaisen vanhemman kannattaisi miettiä, kuinka luoda lapselle innostava ja rohkaiseva mielikuva koulunkäynnistä.

Palkitse yrittämisestä, ei numeroista

Joissain perheissä lapsia palkitaan hyvästä koulumenestyksestä pienin rahasummin. Asiantuntijat kuitenkin kannustavat miettimään, josko omaa lasta voisi motivoida ilman rahaa.

– Jokainen perhe toki harkitsee itse, miten lapsia kannustetaan, mutta kaikissa perheissähän ei ole mahdollisuutta antaa rahaa, Partio toteaa.

Samoilla linjoilla on Ukkola.

– En lähtisi itse palkitsemaan koulusta rahalla, kun esimerkiksi monella oppimisvaikeudet vaikuttavat paljon. Siitä syntyy helposti turhaa vertailua.

Partio lisää, että lapsen pitäisi tuntea olevansa riittävän hyvä ilman tiettyjä suorituksia. Jos koulunkäynnistä haluaa palkita, olisi hyvä keskittyä enemmän yrittämiseen kuin tiettyihin numeroihin.

– Joskus se todistuksen kasi voi olla paljon suuremman työn takana kuin kymppi.

OP sosiaalisessa mediassa