Lemmikkinä 13 matelijaa: kulut 700–1420 €/vuosi

”Olen käynyt matelijoitteni kanssa lääkärissä vuoden 2013 jälkeen kymmenkunta kertaa.”

Jani Kekkonen ja Johanna Uski omistivat matelijoita, mutta kodissa asustaa myös fretti ja siili.

Johanna Uskin, 30, ja Jani Kekkosen, 32, kodissa asuu 15 henkeä. Perheeseen kuuluvat maakilpikonna Nomi, leopardigekko Aditi, paksuhäntägekko Thelma, Madagaskarin päivägekko Tahmis, afrikkalainen kääpiösiili Fonzie ja fretti nimeltään Vala. Käärmeet ovat Mistress, Wilfred, Porridge, Harkness, Idris, Rassilon ja River. Kahdella myrkkynuolisammakolla ei ole nimiä.

– Ne ovat niin pieniä ja samannäköisiä, että niitä on mahdoton erottaa toisistaan, Johanna nauraa.

Koko sakki mahtuu hyvin 55-neliöiseen espoolaiskaksioon, ja tilaa jää mainiosti ihmisväellekin. Suurin osa asukkaista majailee toistensa ylä- ja alakerrannaapureina olohuoneeseen rakennetussa terraariotornissa. Madagaskarin päivägekolla ja kilpikonnalla on omat, tornista erilliset terraarionsa. Fretille on iso, kaksikerroksinen häkki, ja siili asuu sille rakennetussa kaapissa.

– Fonzie-siili palelee helposti, ja lämpökaapelilla varustettu kaappi pysyy mukavan lämpöisenä, Johanna juttelee.

Maakilpikonna Nomi asustelee espoolaisessa kaksiossa omassa terraariossaan.

Kilpparista käärmeisiin

Johannan lapsuudenkodissa lemmikkinä oli kissa, mutta 12-vuotiaana Johannalle puhkesi allergia ja lemmikistä oli luovuttava. Se oli kurja paikka. Äidin kanssa alkoi heti pohdinta siitä, mikä karvaton lemmikki paikkaisi aukon.

– Aloin kerätä tietoa matelijoista, erityisesti kilpikonnista. Vuonna 1998 ostin ensimmäisen kilpikonnan omilla viikkorahoillani.

Kilppari oli pitkään Johannan ainut lemmikki. Kun hän muutti yhteen miehensä kanssa, eläinten määrä alkoi lisääntyä. Ensin tulivat käärmeet, joihin puolisoa piti vähän suostutella.

– Jani pelkäsi käärmeitä jonkin verran, mutta oppi nopeasti tykkäämään niistä. Käärmeitä on ollut kymmenkunta, mutta olemme pikkuhiljaa vähentäneet määrää. Nyt niitä on seitsemän. Haaveissamme on jossain vaiheessa muuttaa ulkomaille, eikä se tällä kokoonpanolla onnistu.

Fretti tykkää käsittelystä

Matelijat ovat helppohoitoisia lemmikkejä. Niiden viehätys perustuu Johannan mukaan siihen, että matelijoiden touhuja voi päivän aikana seurailla samalla tavalla kuin vaikkapa akvaariokalojen elämää.

– Käsittelyeläimiä ne eivät ole, mutta ruokinnan ja hoidon yhteydessä tulee tietysti oltua lähikontaktissakin.

Liiallinen käsittely stressaa matelijoita, ja esimerkiksi gekot pudottavat häntänsä, jos niitä hermostuttaa. Fretti sen sijaan todellakin on käsittelyeläin. Nytkin Vala on hyörinyt Johannan ympärillä ihmettelemässä, miksi vaan puhutaan eikä yhtään leikitä.

Siili taas viettää oma hauskaa elämäänsä iltapainotteisesti.

– Se heräilee joskus klo 20 aikaan ja viipottelee täällä menemään.

Suurin yksittäinen eläinlääkärikulu kertyi, kun perheen fretille laitettiin hormoni-implantti kiiman estämiseksi.

Lämpölamput suhteessa iso kuluerä

Matelijoiden hankkiminen ja terraarion perustamiskustannukset voivat nousta suuriksi. Etenkin käärmeiden hinnat vaihtelevat esimerkiksi värityksen perusteella. Kallein Johannan kuningaspythoneista maksoi 1000 euroa, mutta viljakäärmeitä saa jo parilla kympillä.

Uutena ostettu terraario maksaa useamman sata euroa, mutta netistä käytettynä sen saa tuntuvasti edullisemmin.

– Lämpölamput voivat maksaa 20 euroa kappale ja uv-valaisimet noin 30 euroa. Lamppuja pitää vaihtaa 3–6 kuukauden välein, joten kustannuksia kertyy kyllä, jos terraarioita on useita. Meillä on tällä hetkellä käytössä kaksi uv- ja kaksi lämpölamppua.

Kilpikonnan ja gekkojen terraarion pohjamateriaalina Johanna käyttää bioaktiivista pohjaa, jolloin pieneliöt, kuten hyppyhäntäiset, pitävät paikat puhtaina eikä pohjamateriaalia tarvitse olla useinkaan vaihtamassa. Käärmeitten pohjikkeena toimii osalla käärmeistä kuusen kaarnasta, osalla haavasta tehty materiaali. Se vaihdetaan osittain joka kuukausi ja kokonaan pari kertaa vuodessa. Kuluja pohjikkeista kertyy noin 60 euroa vuodessa.

Sammakot eivät ole saaneet nimiä, sillä niitä ei erota toisistaan.

Itse kasvatettu ruoka edullista

Kilpikonna syö tuoretta kasvista kuten rucolaa, muita salaatteja tai yrttejä sekä varsinkin talvisaikaan turvotettavaa kuivapellettiä. Käärmeet syövät pakastehiiriä ja -rottaa. Niitä matelijoihin erikoistuneet liikkeet myyvät muutamalla eurolla kappale. Eläviä selkärankaisia ei ravinnoksi saa tarjoilla.

Sammakoille ja gekoille maittavat hyönteiset. Kuussa kuluu keskimäärin viisi sirkkarasiaa ja 2–3 kärpäsfarmia, jotka maksavat 15 euroa kappaleelta.

– Viime aikoina olen ollut laiskempi ja ostanut paljon ruokaa valmiina, joten kuluja on ollut noin 80 euroa kuukaudessa. Jos kasvatan hyönteiset itse, pääsen noin 20 eurolla kuussa, Johanna laskee.

Eläinlääkärille matelijoiden kanssa joutuu harvakseltaan, eivätkä fretti ja siilikään ole juuri vaivoja poteneet. Viimeksi yksi käärmeistä sai lääkäriltä antibioottikuurin suomumätään.

– Yhteensä olen käynyt matelijoitteni kanssa lääkärissä vuoden 2013 jälkeen ehkä kymmenkunta kertaa, Johanna miettii.

Fretti käväisi lääkärillä tammikuussa, kun sille laitettiin hormoni-implantti kiiman estämiseksi. Käynti maksoi 130 euroa. Siilillä puolestaan on ollut vähän nuhaa, johon se tarvitsi antibiootit syksyllä. Johanna laskee, että vuodessa eläinlääkärille on katraan kanssa mennyt noin 300 euroa. Silloin, kun joudutaan tekemään isompia operaatioita tai eläimiä joudutaan lopettamaan, kulut voivat olla hieman isommat.

Hoitaja löytyy harrastajaverkostoista

Juuri nyt pariskunta Uski & Kekkonen on lähdössä viikoksi etelään. Lemmikkien hoitojärjestelyt on aloitettu jo hyvissä ajoin. Karvaiset kaverit lähtevät hoitoon, mutta muuta joukkoa jonkun on käytävä ainakin kerran vuorokaudessa katsomassa – että lämmitystekniikka toimii niin kuin pitääkin ja ruokaa riittää.

– Jos en löytäisi hoitajaa, en lähtisi reissulle. Joskus kuulee puhuttavan, että matelijat pärjäävät kyllä viikon verran itsekseen, mutta jo eläinsuojelulaki velvoittaa olemaan jättämättä eläintä yksin. Jos esimerkiksi lämpölamppu hajoaisi talvella matkan aikana, lämmöstä täysin riippuvainen eläin olisi kylmissään koko viikon. Se olisi eläinrääkkäystä.

Hoitajaa ei ole Johannana mukaan vaikea löytää, sillä matelijaharrastajat ovat kiinteä ja hyvin verkostoitunut joukko. Avuliaita käsiä löytyy esimerkiksi itselle lemmikkejä suunnittelevien joukosta.

– Lomahoitaminen onkin tosi hyvä tapa saada tuntumaa siihen, millaista tällaisten lemmikkien kanssa eläminen on.

Lemmikeistä on paljon iloa myös sosiaalisten suhteiden luomisessa. Johanna toimii aktiivisesti Suomen herppiharrastajien yhdistyksessä, joka edistää matelijoiden, selkärangattomien ja sammakkoeläinten harrastajien ja kasvattajien toimintaa.

– Käyn messuilla, tapahtumissa, harrastuspiireissä ja kouluissa puhumassa harrastuksesta. Se on kiva tapa levittää tietoa ja opettaa kunnioitusta myös näitä elämänmuotoja kohtaan.

Johannan lemmikkien elämää voi seurata Instagramissa käyttäjätilillä uskojo

Lemmikkinä kaksi Rescue-koiraa: kulut 440 €/vuosi

”Kastroiminen ja rokotukset koiratarhalla, Suomeen tuominen, passit, sirutus ja eläinlääkärin tarkastus maksoivat 470 €/koira.”

Kurkipotkujen perheessä asustaa kaksi rescue-koiraa.

Löytökoirien verkkosivustolla podenco manetoa luonnehditaan aluksi ujoksi. Yoda ja Pepi eivät selvästikään ole luonnehdintaa lukeneet. Kumpaisenkin pitkä, suippo kuono työntyy kyläilijän lähituntumaan milloin pöydän alta, milloin sohvan selkämykseltä. Karvakaverukset asustavat Anna, 33 ja Peeta, 34 Kurkipotkun kanssa tamperelaisessa kerrostalossa.

Yoda ja Pepi ovat niin sanottuja rescue-koiria eli koiria, jotka ovat tulomaassaan kodittomana ja joille etsitään koti Suomesta. Kurkipotkujen kaksikko tuli perheeseen Espanjan Katukoirat -yhdistyksen kautta.

Yoda oli syntymäpäivälahja Peetalta kaksi vuotta sitten, ja kun Anna vuosi sitten surffaili katselemassa koirasivustoja ja näki söpön Pepin matkustaneen Suomeen kotihoitoon, tuntui luontevalta hommata Yodalle kaveri.

Koirien ruokaan menee rahaa noin 20 euroa kuussa.

Sekaisin lumesta

Kivointa koirissa on Kurkipotkujen mielestä se, että kotiin tullessa vastassa on hellyydenkipeä ja hyväntuulinen kaksikko. Silloinkin koirista on iloa, kun oma siipi on maassa. Koirien ansioista tulee lähdettyä liikkeelle, vaikka välillä laiskottaisikin.

Arkea on enää vaikea kuvitella ilman näitä tyyppejä. Annan puolesta koiria voisi tulla vaikka miten paljon, mutta Peeta vähän toppuuttelee. Hänkin kyllä miettii, että koiraporukka voisi vielä joskus hyvin kasvaa ainakin yhdellä.

– Toivoisin seuraavaksi vähän isompaa koiraa, jota voisi pitää metsäreissuilla vapaana. Näillä kahdella on niin kova metsästysvietti, ettei niitä voi päästää irti ollenkaan.

Anna ja Peeta eivät käy koirien kanssa maksullisissa harrastuksissa, vaan iloksi riittää yhteinen ulkoilu. Etenkin talvisin nähdään riemukasta menoa: Pepi on lumesta tosi innoissaan. Kaverin perässä myös Yoda on oppinut nauttimaan ulkoleikeistä. Aluksi se ei miellyttänyt aurinkoisen maan kasvattia alkuunkaan.

– Uusi koira on siis opettanut vanhalle temppuja, nauraa Anna.

Sisätiloihin muuttaminen oli Yodalle ensi alkuun pieni haaste. Se ei nimittäin ollut vielä koskaan kokenut moista, koska oli kasvanut pentueen seassa pellolla. Nykyisin harjoiteltavaa on vain portaiden kanssa: koira kulkee nätisti alaspäin, mutta kieltäytyy visusti ottamasta askelia ylöspäin. Aluksi myös hissi oli kauhistus, mutta nyt hissillä ajelu sujuu jo hienosti.

Mummu sponsoroi haalarit

Kurkipotkujen koirakaksikko on otettu lähipiirissä vastaan lämmöllä. Annan Heli-äiti on kaksikolle kuin mummu, jolta on aina odotettavissa namuja ja lahjoja.

– Kun Yoda ja Pepi kuulevat minun puhuvan puhelimessa äidin kanssa, ne alkavat kiihkeästi odottaa hänen ilmaantumistaan näkyville.

Mummu on ollut hyvä sponsori myös isompien hankintojen kanssa. Anna ja Peeta nauravat, ettei heillä ole itselläänkään yhtä kalliita ulkovarusteita kuin lemmikeillä. Lyhytkarvaisten, palelevaisten koirien sade- ja toppavaatteisiin kului noin 200 euroa.

Valjaisiin kului tuplamäärä rahaa, koska Yoda söi ensimmäiset heti tullessaan. Houdinimaisia pakotaitoja omaaville kaveruksille on hommattu myös käsityönä valmistetut stopparit, jotka pitävät valjaat paikallaan pyristelyistä huolimatta.

Pepi on ulkoilusta riemuissaan ja Yodakin on jo alkanut pitää ulkoilusta. Koirien ulkovarusteisiin on käytetty rahaa, mutta osaa on mummu sponsoroinut.

Kohtuulliset ruokakulut

Yoda ja Pepi syövät tavallista laadukasta, viljatonta kuivamuonaa. Ruokaan pienikokoisilla syömäreillä kuluu noin 20 euroa kuussa. Iso säkki riittää kolmisen viikkoa. Lemmikit imuroivat itseensä myös mieluusti ylijäävät ruuantähteet.

– Ja puhdistavat etenkin minun paidalleni usein putoilevat jämät, Peeta nauraa.

Erilaisille namuille kaksikko on perso. Kun herkkulaatikko aukeaa eteisessä, käynnistyy hetkessä hurja suhina. Pepi kaahaa liukkaalla lattialla tiukassa kurvissa kylkimyyryä kohti ääntä. Anna kertoo, että namuvarastoa pitävät täynnä kaverit, jotka tuovat Yodalle ja Pepille herkkuja lahjaksi.

– Ja joululahjaksi saimme äidiltäni niin paljon kakkapusseja, ettei niitäkään tarvitse ostaa aikoihin, Anna nauraa.

Tassutulehdus vei eläinlääkäriin

Eläinlääkäri tarkistaa Rescue-koirat lähtömaassa, eikä Yodalla ja Pepillä ole ollut isoja harmeja terveyden kanssa. Tosin heti maahan tulon jälkeisinä viikkoina Yoda sairasti pahan tassutulehduksen ja joutui pitkälle antibioottikuurille. Sairastuminen tiesi kahta lääkärireissua. Ensimmäinen kerta maksoi 170 euroa haavan puhdistuksen, rauhoittavien lääkkeiden ja antibioottikuurin vuoksi. Jälkitarkastus verotti lompakkoa 77 euron verran.

Viime elokuussa molemmat koirat rokotettiin. Samalla Yoda kävi laboratoriossa, kun etsittiin syitä pissapulmiin. Yhteensä käynnille tuli hintaa 143 euroa. Uuden vuoden seutuvilla Pepille kirjoitettiin rauhoittava lääke, koska raketit ovat sille kova paikka. Pepi on alkujaan ollut metsästäjän koira, mutta sai paukkuarkuutensa vuoksi pestistä lähtöpassit nopeasti.

– Silloin kyllä nauratti, että toisilla on uudenvuodenpullo, mutta me laitamme 30 euroa koiran rauhoittaviin, Anna nauraa.

Rokotuksia ja muita reissuja voisi Yodan ja Pepin omasta mielestä tulla useamminkin, sillä eläinlääkärireissut ovat koirakaksikon mieleen. Kerran kun vastassa oli espanjankielinen lääkäri, koirat olivat erityisen sulaa vahaa, mutta Yoda ja Pepi tykkäävät kaikista muistakin lääkäreistä.

– Viime kerrallakaan ne eivät olisi halunneet ollenkaan poistua vastaanotolta. Meidän piti lopulta kantaa ne ulos, Peeta kertoo.

Aika näyttää, kasvaako Kurkipotkujen koiralauma enemmin vai myöhemmin. Ainoa koiriin liittyvä asia, josta pariskunta on keskenään eri mieltä, on se saavatko Pepi ja Yoda tulla sänkyyn nukkumaan. Anna edustaa jyrkkää kyllä-koulukuntaa, kun taas Peeta ehdottomasti ei halua nukkua koirien kanssa.

– Toistaiseksi olen hävinnyt tämän taistelun, mutta olisi niin ihanaa, kun ne olisivat siinä kyljessä, Anna huokaa.

– Haluan nukkua rauhassa! Sohvalle voi mennä nukkumaan, jos haluaa nukkua niiden kanssa, Peeta nauraa.

Yodan ja Pepin elämää voi seurata Instagramissa tunnisteilla #yodahauhau ja #pepihauhau

Juttua on oikaistu 8.3.2018: Jutussa oli aiemmin laskettu matelijoiden ruokakulut yhden kuukauden perusteella, ei vuosikuluina. Kulut ovat nyt päivitetty juttuun.