Opas tulevalle isälle vauva-arjen tältä puolen

Santeri Saarikoski
Santeri Saarikoski

Mitä neuvoja minä, puolivuotiaan vauvan isä, antaisin tulevalle isälle, joka vasta odottelee vauva-arjen ja uuden elämänvaiheen alkamista?

Santeri Saarikoski
Santeri Saarikoski

Kuusi kuukautta vauva-arkea takana. Kuusi varmastikin elämäni unohtumattominta kuukautta täynnä uuden oppimista, uuden sisäistämistä ja uuden mahdollistamista.

Siinä missä puolen vuoden iän kynnyksen vastikään ylittänyt esikoisemme Daniel tapailee tällä hetkellä keittiön lattialla jalat vimmatusti vispaten konttaamisen alkeita, kuluneet kuusi kuukautta ovat edustaneet puolestaan minulle horjuvia ensiaskeleitani isänä.

On hetkellisen pysähtymisen ja reflektoinnin paikka. Miltä isyys on näin ensipuraisulta maistunut, miten taannoin, reilu vuosi takaperin, alkanut valmistautumiseni isyyteen on onnistunut, ja millä sanoin minä, jos niin kykenisin, valmistelisin toista tulevaa isää horisontissa siintävään vanhemmuuteen?

Mieleen juolahtavien ajatusten lista on auttamatta pitkä, mutta toivottavasti myös merkityksellinen.

Näin valmistauduin lapseni syntymään

Daniel syntyi elokuun viimeisenä päivänä 2018, klo 13:48. Olin kuullut raskausuutisista ja tulevasta isyydestäni jo samaisen vuoden alkupuolella, jolloin minulla, ja puolisollani Jonnalla, oli reilusti aikaa valmistautua tulevaan elämänmuutokseen.

Ja valmistautumistahan oli. Vaikkakin merkittävin muutos matkalla kohti isyyttä oli varmastikin läpikäymäni henkinen kasvu uuden elämänvaiheen äärellä, liittyi tulevan arjen ja elämän muutokseen samalla kuitenkin myös monta hyvinkin konkreettista askelta.

Aloitin säästämisen vauvalle

Tunnistin jo entuudestaan, ennen siis jo isyysuutisia, että vauva-arki tulisi vääjäämättä tarkoittamaan uusien hankintojen tulvaa. Heti raskausuutisten jälkeen käynnistimmekin Jonnan kanssa säästämisen, ja perustimme tätä jännittävää säästökohdetta varten jopa ihka oman tilinkin. Tilitiedoissamme välkkyvän uuden tilin nimi: Tulevaisuus.

Tälle tilille me raskauden edetessä sitten kerrytimme pienen pientä pesämunaa vauva-arjen tulevia hankintoja varten ja seurasimme, kuinka tilin saldo kuukausi kuukaudelta karttui. Näiden säästöjemme mahdollistamana kuittasimme sitten ajan myötä mm. lastenvaunuihin, vauvansänkyyn, vauvan sitteriin, leikkimattoon, hoitopöytään ja auton vauvaistuimeen liittyvät suuremmat menoerät.

Säästämisen aloittamista suosittelisinkin oman kokemukseni pohjalta juuri siitä syystä, että se on ainakin meidän kohdalla mahdollistanut stressittömän suhtautumisen vauva-arjen edellyttämiin uusiin hankintoihin. Etenkin esikoisen kohdalla uusia hankintoja tulee aivan varmasti. Säästöjen karttuessa ensimmäisten raskauskuukausien aikana hyvää tahtia, pakollisiin kuluihin on helpompi suhtautua niiden muodostuessa loppuraskaudesta maksettavaksi.

Huomioi siis ainakin tämä: Säännöllinen säästäminen mahdollistaa vauva-arjen moninaiset hankinnat. Mitä aikaisemmin aloitat, sitä enemmän ehdit säästää vauvalle.

Hankin vauvalle ja vanhemmille vakuutukset

Toinen hyvin konkreettinen valmistautumisen virstanpylväämme liittyi turvallisuuden tunteeseen; asiaan, mistä säästämisen tarpeemmekin osittain kumpusi. Huomasin nimittäin uuden elämänvaiheen kynnyksellä kartoittavani korostuvassa määrin keinoja, joilla varmistaisin esikoiselleni huolettoman ja turvallisen kodin ja kasvuympäristön.

Kaltaiselleni vakuutusalalla työskentelevälle tulevalle isälle vastaus tähän turvallisuuden tarpeeseen oli vaivattomasti löydettävissä ja niin sanotusti nenän edessä. Turvasimme Danielin jo ennen syntymää vauvavakuutuksella, ja meille vanhemmille hankimme – syntymän jälkeen tosin – NewLife-henkivakuutukset.

Perustelut molemmille hankinnoille olivat varsin selkeät. Vauvavakuutuksella varmistimme, että Danielin terveys on nyt turvattu mahdollisimman kattavasti sairauksien ja tapaturmien varalta (ilman siis mitään syntymän jälkeen mahdollisesti tulevia turvien rajauksia), ja meidän vanhempien henkivakuutus suojaa puolestaan pienoisen perheemme talouden, jos minulle tai Jonnalle sattuu jotain. Niin ja, melkeinpä mainosmielessä todettuna, eihän se vuoden ilmainen vanhempien NewLife-henkivakuutus kukkaroakaan ole kuormittanut.

Huomioi siis ainakin tämä: Lapsen terveyden turvaaminen sairauden ja tapaturman varalta jo ennen syntymää on ainut ajankohta, jolloin lapsen oma terveydentila ei muodosta rajoituksia turvan laajuudelle. Tästä syystä vakuutus kannattaa hankkia jo ennen syntymää.

Luotin neuvolan ohjeistuksiin ja tukeen

Kyllä sitä isäkin voi tuntea olonsa neuvottomaksi vauva-arjen äärellä. Raskauden tuomat arjen muutokset, vauvan kehittyminen, raskausajan muuttuva ruokavalio, synnytystapahtuman eteneminen ja arjen kokonaisvaltainen muuttuminen syntymän jälkeen. Kaikki asioita, jotka ainakin minulle muodostivat vauvan saapumista odotellessa kysymyksiä ja aika-ajoin myös ahdistuksen tunteita.

Raskausajan ensimmäisten viikkojen jälkeen huolet kuitenkin suurelta osin hälvenivät huomatessani, että saimme neuvolasta avun kaikkiin kysymyksiimme. En lopulta missään vaiheessa raskausaikaa kokenut perheemme olevan yksin uuden äärellä, vaan yhdessä tuumin neuvolan opastamana seurasimme raskauden edistymistä ja arvioimme muutoksia. Nyt, vauva-arjen tällä puolen, sama meno ja mentaliteetti on jatkunut, ja neuvokäynneistä on muodostunut mukava yhteinen tapahtuma. Niin…kävimmehän me neuvolassa kertomassa taannoin tuleville vanhemmillekin vauva-arjestamme. Mukavaa puuhaa!

Huomioi ainakin tämä: Neuvola opastaa ja ohjaa. Se, mikä itselle saattaa vaikuttaa täysin ainutlaatuiselta ja ajoittain pelottavaltakin hetkeltä elämässä, on neuvolan ammattitaitoiselle henkilökunnalle hyvinkin rutiininomaista tekemistä.

Olin puolisolleni tukena sen minkä kykenin

Onhan se ehkä niin, että raskaus ei välttämättä tuonut omalle kohdalle kuitenkaan niin merkittäviä muutoksia kuin Jonnalle. On se myönnettävä. Osuudekseni jäikin pitkälti Jonnan tukeminen ja tukena oleminen läpi raskausajan. Konkreettisella tasolla tämä tarkoitti käytännössä kahta asiaa: ymmärtämistä ja apua.

Ymmärtämistä sen suhteen, että arjen rutiineja oli muokattava raskauden etenemisen mukaan. Pitkät juoksulenkit ja seinäkiipeilyt kun eivät välttämättä sovellu parhaalla mahdollisella tavalla vauvavatsan elinympäristöön. Apua taas puolestaan annoin arjen pyörittämisessä, kun arkisen asiat kuten ruoanlaitto, siivous ja kauppareissut kääntyivät yhä kasvavissa määrin omalle vastuualueelle. Hyvinkin luonnollinen kehityssuunta, voisin veikata.

Miten valmistautuisin toisin, jos voisin?

Näin jälkikäteen koen, että valmistautumisemme uuteen arkeen saavuttaa kiitettävän arvosanan. Mikään vauva-arjen elementti ei ole tullut totaalisena yllätyksenä, ja suurimmilta paniikin hetkiltäkin ollaan vältytty. Tästä huolimatta yksi asia valmistautumisessa on jäänyt kummittelemaan.

Pieni perheemme asuu nimittäin vuokra-asunnossa, ja etsii edelleen ensimmäistä omaa kotia. Jos voisin matkata ajassa taaksepäin, varmistaisin pysyvämmän kodin perheellemme jo ennen Danielin syntymää. Olisin aktiivisempi ja aggressiivisempi, jotta meidän ei tarvitsisi keskellä vauva-arkea käydä asuntonäytöissä ja pähkäillä päiväkotien sijainteja ynnä muita muuttamisen yksityiskohtia. Tämän olen kokenut näin jälkikäteen hyvinkin kuormittavaksi.

Olisin hyvinkin mielelläni tilanteessa, jossa meillä – perheelläni – olisi pysyvä, vakituinen ja ennen kaikkea oma koti. Daniel voisi rauhassa kasvaa ja meidän vanhempien ei tarvitsisi stressata uuden asunnon etsimistä, muuttoa ja vauva-arjen sovittamista mahdollisiin uusiin ympyröihin.

Vauva-arki – tällaista se sitten on!

No millaista se vauvan kanssa elely sitten on? Aihe, mistä ei valitettavasti voi kirjoittaa sortumatta klisheisiin :D

Onhan se elelyä uuden äärellä ja jatkuvassa muutoksessa. Mikä vielä viime viikolla vaikutti rutiinilta, paljastuu seuraavalla viikolla vain ohimenneeksi vaiheeksi. Daniel kehittyy jatkuvasti, ja kenties hienointa vauva-arjessa on ollutkin se, kuinka jokainen päivä voi tuoda pöydälle jotain uutta ja hienoa. Ensimmäiset katseet, ensimmäinen nukahtaminen syliin, ensimmäiset naurut, ensimmäinen yhteinen leikki, ensimmäinen käpertyminen kainaloon itkun osuessa kohdalle. Kaikki isällekin merkittäviä ja – tohtisin jopa väittää – herkistäviä asioita. Upeimmat kokemukset kuuden kuukauden taipaleelta liittyvät juurikin näihin Danielin kanssa jaettuihin uusiin kokemuksiin. Kauniisiin kokemuksiin, jotka ovat kerran jos toisenkin nostattaneet palaa kurkkuun ja valuttaneet kyyneltä poskelle.

Onhan vauva-arjessa myös raskaita elementtejä. Olen ollut huomaavinani, että raskaimmalta arki pienen vauvan kanssa tuntuu uupumuksen äärellä. Hetkinä, jolloin kumpikaan vanhemmista ei ole saanut kunnolla nukuttua. Tällöin muutoin hallittavissa olevat pienet asiat saattavat tuntua suuremmilta ja vaikeammilta.

Vauvan kanssa unirytmi vääjäämättä muuttuu, ja tulee olemaan päiviä, jolloin vanhempana et yksinkertaisesti jaksa innostua ja olla läsnä sillä tasolla, millä ideaalitilanteissa haluaisit. Näinä hetkinä on ollut ensiarvoisen tärkeää, että toinen vanhempi on pystynyt kantamaan vastuuta ja tukemaan arjen pyörittämisessä.

Huonoimmat hetkemme kuuden kuukauden aikana ovatkin olleet juuri niitä – näkisin epätyypillisiä – hetkiä, jolloin molempien väsymyksestä johtuen arjen pienet ärsyttävät seikat ovat nousseet kärpäsestä härkäsen mittoihin.

Lopuksi: Muista nauttia ainutlaatuisesta ajasta!

Kun taannoin totesin töissä jääväni kesän jälkeen isyyslomalle, minulle toitotettiin toistuvasti, että nyt minun pitää muistaa nauttia tästä ainutlaatuisesta ajasta. Nyt olen itse – kuuden kuukauden kokemukseni perusteella – liittymässä tähän toitottajien suurkuoroon.

Seuratessani vauva-Danielin kasvua ja kehitystä tiedostan yhä kasvavissa määrin, kuinka lyhyt tämä hetki hänen kanssaan lopulta on. Vuoden iässä hän on varmasti oppinut jo paljon uutta ja muuttunut matkan varrella moneen otteeseen. Ei hän tälläkään hetkellä ole enää se aivan pienen pieni tuhiseva paketti, jonka kannoimme taannoin kotiimme kompaktissa käärössä Naistenklinikalta. Paketti, joka vielä silloin mahtui sohvannurkkaamme koristetyynyn päälle köllöttelemään ja joka herkisti tuoreen isän ja äidin kyyneliin kohottaessaan ensimmäistä kertaa katseensa kohti hymyilevien vanhempien kasvoja.

Muista siis tulevana isänä nauttia ajastasi pienoisen lapsesi kanssa. Kyse on ainutlaatuisesta ja lopulta niin nopeasti ohikiitävästä hetkestä, älä anna sen ajaa ohi.

Voit seurata Santerin ja Jonnan vauva-arkea ja polkua Polulla-blogissa tai Instassa @polullablogi

OP sosiaalisessa mediassa