Moni herää säästämään keski-iän kynnyksellä – millaisen potin nelikymppinen ehtii kasata eläkevuosia varten?

Nelikymppisenä tulotaso on monesti vakiintunut ja säästämiseen on hyvät mahdollisuudet. Paljon riippuu myös siitä, onko esimerkiksi asuntolainaa merkittäviä summia.

Kaikki tietävät, että säästäminen kannattaa. Käytännössä moni kuitenkin elää nuoren aikuisuutensa ilman sen kummempia säästötavoitteita – tai edes realistisia mahdollisuuksia saada merkittäviä summia säästöön.

Melko tyypillistä onkin, että oman varallisuuden kerryttäminen alkaa kiinnostaa keski-iän kynnyksellä.

53-vuotias Eija heräsi omien sanojensa mukaan säästämään ”tosi myöhään”, noin 10 vuotta sitten erotessaan silloisesta aviomiehestään. Kahdestaan omistusasunnossa eläessä rahaa oli tarvinnut miettiä vain harvoin, ja parempipalkkainen puoliso oli kattanut elinkustannuksista hieman Eijaa suuremman osan.

– Kun muutin yksin asumaan, ymmärsin ihan eri tavalla, että nyt pitää alkaa laittaa vähän sivuun. Ei voi aina vetää palkkaa nollille.

Eron myötä pariskunnan asunto myytiin, ja Eija muutti väliaikaisesti vuokralle. Hän halusi kuitenkin hankkia oman asunnon mahdollisimman pian. Vanhemmilta saatu pieni perintö mahdollisti maltillisen asuntolainasumman ja kodin, johon Eija on tyytyväinen.

– Ajattelen niin, että omistusasunto on pidemmän päälle turvallinen vaihtoehto ja myös sijoitus siinä mielessä, että tarvittaessa sen voi muuttaa rahaksi.

Pahan ja hyvän päivän varalle

Toimistosihteerinä työskentelevän Eijan bruttopalkka on noin 3 000 euroa. Kun elämä tasaantui eroon liittyvien mullistusten jäljiltä, hän alkoi säästää itselleen pientä puskurirahastoa.

Kuukausittain Eija siirtää sivuun vähintään 150 euroa. Kaikki, mikä menee säästöön sen yli, on plussaa.

– Aluksi tuntui siltä, että rahat eivät meinanneet millään riittää.

Oman kulutuksen tarkastelulla ja hieman kaikesta nipistämällä Eija on kuitenkin saanut talouspalettinsa pyörimään hyvin. Tosin esimerkiksi oma auto on yhä iso menoerä, josta hän on harkinnut luopuvansa.

Eija kertoo säästävänsä ”niin hyvän kuin pahankin päivän varalle”. Hän pyrkii siihen, että tilillä on aina muutama ylimääräinen tonni esimerkiksi yllättäviä menoeriä ja korjauksia varten, mutta käyttää säästettyjä summia huoletta myös matkusteluun.

– Haluan nauttia elämästä enkä vain istua rahojen päällä. Mielestäni on myös turha jäädä miettimään, että olisi pitänyt aloittaa säästäminen 20 vuotta sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Pitkän aikavälin tuotot

Myös OP Länsi-Suomen asiakkuusjohtaja Hanna Vähä-Pesola on sitä mieltä, että nelikymppisenä ehtii vielä hyvin aloittamaan säästämisen.

– Monella on silloin vielä 20–25 vuotta hyvää aikaa säästää ennen eläköitymistä, joten ei tarvitse panikoitua.

Vähä-Pesolan yleinen neuvo on käydä vaikkapa ruutupaperilla läpi tulot ja menot ja miettiä sen perusteella, millaisia summia olisi realistista saada säästöön. Nelikymppisenä tulotaso on monesti vakiintunut ja säästämiseen on hyvät mahdollisuudet, mutta paljon riippuu myös siitä, onko esimerkiksi asuntolainaa merkittäviä summia.

– Erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella keski-ikäisillä jäljellä oleva asuntolainamäärä saattaa olla jo melko pieni. Silloin voi miettiä, kannattaisiko sen lyhennysmäärää pienentää ja laittaa enemmän säästöön.

Jos säästöjen sijoittaminen on täysin uutta asiaa, Vähä-Pesola suosittelee lähtemään liikkeelle rahastoista, jotka sopivat automaattiseen kuukausisäästämiseen. Kun omat rahat laittaa töihin, niille ehtii saada mukavasti pitkän aikavälin tuottoja.

– Pitkän ajan säännöllinen säästäminen laskee riskiä ajallisen hajautuksen myötä, joten osakepainon voi nostaa melko ylös. Toisaalta kun eläkevuodet lähestyvät, voi säästöjä turvat riskiä pienentämällä.

Millainen potti mahdollista?

Jos säästämisen aloittaa 45-vuotiaana ja eläköityy 65-vuotiaana, millaisen potin 20 vuodessa ehtii saada kasaan? Lopulliseen summaan vaikuttavat paljon korkoa korolle -ilmiö ja se, miten paljon riskiä on valmis ottamaan.

Esimerkki 1: Maltilliselle säästäjälle: yhdistelmä osake- ja korkosijoituksia, joissa pitkän aikavälin tuotto-odotus on 4,1 prosenttia:

A. 100 €/kk: 65-vuotiaana kasassa voi olla 36 904 euroa, josta säästetty pääoma on 24 000 euroa ja tuotto 12 904 euroa.

B. 200 €/kk: 65-vuotiaana kasassa voi olla 73 807 euroa, josta säästetty pääoma on 48 000 euroa ja tuotto 25 807 euroa.

C. 400 €/kk: 65-vuotiaana kasassa voi olla 147 615 euroa, josta säästetty pääoma on 96 000 euroa ja tuotto 51 615 euroa.

Esimerkki 2: Tuottohakuiselle säästäjälle: hajautettuja osakesijoituksia, joihin liittyy voimakasta arvonvaihtelua ja mahdollisuus pääoman menetyksiin. Pitkän aikavälin tuotto-odotus on 6,1 prosenttia.

A. 100 €/kk: 65-vuotiaana kasassa voi olla 46 081 euroa, josta säästetty pääoma on 24 000 euroa ja tuotto 22 081 euroa.

B. 200€/kk: 65-vuotiaana kasassa voi olla 92 162 euroa, josta säästetty pääoma on 48 000 euroa ja tuotto 44 162 euroa.

C. 400 €/kk: 65-vuotiaana kasassa voi olla 184 325 euroa, josta säästetty pääoma on 96 000 euroa ja tuotto 88 325 euroa.

OP sosiaalisessa mediassa