Ostosten tekeminen verkossa yleistyy koko ajan. Tilastokeskuksen vuoden 2016 tietojen mukaan 95 prosenttia 25–34-vuotiaista on tehnyt ostoksia verkossa. Samasta ikäryhmästä 60 prosenttia ilmoitti ostaneensa verkosta vähintään sadalla eurolla viimeisen kolmen kuukauden aikana.

Eniten ostetaan vaatteita, toiseksi eniten pääsylippuja tapahtumiin ja kolmanneksi eniten majoituspalveluja. Etenkin vaatteita ja tavaroita ostetaan hyvin kirjavasti erilaisista verkkokaupoista, joiden joukossa on myös vähemmän turvallisia, sekä suorastaan huijausverkkokauppoja. Mistä sitten tietää, voiko ostoksen tehdä verkossa turvallisesti?

Muistilista shoppailijan avuksi

Euroopan kuluttajakeskus on laatinut verkkokauppaostajan muistilistan, jolla voi arvioida myyjän luotettavuutta. Listassa kehotetaan kiinnittämään huomiota esimerkiksi siihen, kertooko myyjä selkeästi sivuillaan nimensä, katuosoitteensa ja puhelinnumeronsa. Pelkkä sähköpostiosoite tai postilokero-osoite yhteystietona ei herätä luottamusta.

Huomiota kannattaa myös kiinnittää tuotetietoihin. Kertooko myyjä selkeästi sivuillaan itse tuotteesta ja sen ominaisuuksista? Entä millainen takuu tuotteella on?

Luotettava myyjä kertoo hintatiedot ja kaikki tilaukseen liittyvät maksut ja esimerkiksi verot selkeästi. Toimitusajan pituus kannattaa myös sopia myyjän kanssa, jos sitä ei kerrota tilauksen yhteydessä. Toimitusehtoihin kannattaa tutustua huolella: selkeät ja kattavat toimitusehdot ovat hyvä merkki. Niistä tulisi käydä ilmi esimerkiksi, millaiset peruutus- ja palautusehdot tuotteella on. Henkilötietojen käytöstä pitäisi myös löytyä selkeä tieto.

EU-alueen ulkopuolelta tilattaessa ostaja joutuu usein itse vastaamaan veroista ja tullimaksuista. Niiden suuruuden voi arvioida Tullin verkkosivuilta löytyvällä laskurilla‍.

Juuri rekisteröityä sivustoa on hyvä varoa. Jos lisäksi hinnat ovat harvinaisen halvat ja kauppahinta on maksettava ennen ostoksen toimitusta, on viisainta etsiä toinen, asiallisempi verkkokauppa.

Etsi tietoa myyjästä

Euroopan kuluttajakeskuksen lakimies Saija Kivimäki vinkkaa, että tietoa myyjästä kannattaa etsiä myös syöttämällä yrityksen nimi ja sana ”kokemuksia” tai ”reviews” hakukoneeseen.

– Esimerkiksi keskustelupalstoilta saattaa löytää muiden ostokokemuksia, jotka antavat osviittaa luotettavuudesta. Toki palstoilla voi liikkua myös verkkokaupan tehtailemia, väärennettyjä positiivisia arvioita, joten täysin sokeasti ei näihinkään voi luottaa, hän muistuttaa.

Erilaiset verkkosivujen luotettavuutta mittaavat hakusivustot voivat niin ikään olla hyödyksi, jos ostoksen tekeminen arveluttaa.

Esimerkiksi Scamadviser‍-sivustolla hakukenttään syötetään myyjän verkko-osoite, jonka jälkeen saa arvion luotettavuudesta sekä tarkemmat tiedot sivustosta, kuten sen, mihin maahan se on todennäköisimmin rekisteröity, kuinka pitkään se on ollut toiminnassa, millaisia arvioita käyttäjät ovat antaneet, sekä millaisia mahdollisia riskejä sivustoon liittyy. Esimerkiksi haettaessa kiinalaisen verkkokauppa Alibaban osoitteella tulokseksi tulee varoitus, että sivustolla on huijareita ja väärennöksiä, ja ostajan kannattaa noudattaa varovaisuutta. Amazon.comista haku taas palauttaa tulokseksi, että sivusto on luotettava.

Toinen hyvä hakusivusto on Trustpilot‍, jonne eri sivustojen käyttäjät voivat jättää arvion ja kommenttinsa. Sokeasti ei tähänkään voi luottaa, sillä tekaistujen arvioiden tehtailu on mahdollista, mikä voi vääristää sivuston todellista arvosanaa.

Luotettavuusmerkeissä on eroja

Osa verkkokaupoista kuuluu järjestelmiin, jotka sitouttavat noudattamaan tiettyjä sääntöjä. Tällaisia niin sanottuja trustmarkeja on monenlaisia ja niiden tarjoama suoja vaihtelee. Jos yrityksellä on sivuillaan trustmark-merkki, kannattaa tarkistaa, millaista etua ja turvaa se antaa ostajalle. Euroopan kuluttajakeskuksen Kivimäki tosin toteaa, että selkeää ohjetta trustmarkien luotettavuudesta ja kattavuudesta voi olla vaikea löytää.

– Trustmarkit eli luotettavuusmerkit ovat varsin sekava viidakko, ja niitä tunnetaan Suomessa melko huonosti. Merkkejä on hyvin erityyppisiä, ja monet niistä perustuvat myyjän yksipuoliseen ilmoitukseen, Kivimäki avaa.

Mikään automaattinen merkki myyjän luotettavuudesta trustmark ei siis ole.

Luottokortilla maksaminen turvallisinta

Verkkokauppaostokset kannattaa maksaa luottokortilla, jolloin maksun palautusta voi hakea luottokorttiyhtiöltä, mikäli ei saa tilaamaansa tavaraa tai se ei vastaa sitä, mitä ostohetkellä on luvattu. Verkkomaksamisessa yleinen maksunvälityspalvelu Paypal tarjoaa käyttäjilleen myös lisäturvaa.

– Kotimaisista verkkokaupoista voi myös usein tilata laskulla, jolloin tavara maksetaan vasta, kun se on vastaanotettu ja tarkistettu. Laskulla ostaminen maksaa yleensä muutaman euron ylimääräistä, mutta sillä saa toisaalta turvaa ostokselleen, Saija Kivimäki sanoo.

Yleisimmin ongelmia ilmenee kansainvälisessä, etenkin EU:n ulkopuolisissa verkkokaupoissa. EU-alueella on yhteinen kuluttajasuoja, ja EU:n sisäisissä verkkokauppaongelmissa neuvontaa antaa esimerkiksi juuri Euroopan kuluttajakeskus. Jos kauppa on rekisteröity vaikkapa Yhdysvaltoihin ja sivusto on englanninkielinen, sovelletaan kauppaan yhdysvaltalaista kuluttajalainsäädäntöä.

Uudenlaisia haasteita on tullut erityisesti kiinalaisten verkkokauppojen myötä, joiden sivustot ovat suomenkieliset eikä ostaja välttämättä tajua tilaavansa ulkomailta.

– Tyypillinen tilanne on sellainen, jossa kuluttaja on ostanut halvalla merkkituotteen suomenkieliseltä sivustolta, ja kun tuote saapuu, käy ilmi, että kyseessä on piraattituote ja ulkomainen myyjä. Siksi myyjän tietojen tarkistaminen ja sivuston arviointi on tärkeää, ennen kuin tilaa mitään, Kivimäki tiivistää.