Miia menetti työnsä, mutta oppi paljon: ”Pelkäsin olisinko enää mitään, kun työminuus loppui”

Työttömäksi jääminen voi tuntua maailmanlopulta, mutta Miia Oinolle se tarjosi tien syvällisempään itsetuntemukseen.

Tamperelainen Miia Oino, 42, on aloittanut päivänsä istumalla kahvimuki kädessään auringossa. Tänään on tehtävälistalla ei mitään. Meneillään ei ole mikään lyhyt paussi arkiruljanssin keskellä, vaan uusi normaali, josta Oino nauttii täysin palkein. Entisestä perfektionistista ja kireästä tehosuorittajasta on tullut tyytyväinen tyhjäntoimittaja.

Oino ehti työskennellä 15 vuotta liikunnanohjaajana ja pari vuotta kriisisijoitettujen lasten sijaisvanhempana, kunnes tuli halu syventää osaamista ja opiskella uusi ammatti. Muutaman mutkan jälkeen hän hakeutui lapsi- ja perhetyön ohjaajan opintoihin, ja opinnot tuntuivat ihanilta. Aihe tarjosi valtavasti innostavia näkymiä. Siinä yhdistyivät Oinon intohimot. Hän halusi kohdata lapsia, antaa heille aikaansa turvallisessa ja huomioivassa ympäristössä, sekä erityisesti ottaa huomioon lasten tunteet ja ohjata tunnetaitoja.

Koulun jälkeen todellisuus iski täysillä kasvoille. Työarki tuntui olevan täydessä ristiriidassa opintojen kanssa.

-Päiväkodeissa, joissa työskentelin, oli lähes poikkeuksetta alimiehitys ja hoitajat siirtyivät paikasta toiseen. Koin, etten alkuunkaan kyennyt keskittymään oikeisiin asioihin enkä toteuttamaan oikeanlaisia arvoja, Oino muistelee.

Oino yritti löytää tasapainoa arkirealiteettien ja omien arvojensa välillä, mutta se tuntui täysin mahdottomalta. Pettymys ja ristiriitaiset tunteet uuvuttivat. Oino huomasi tukeutuvansa yhä useammin vanhoihin, haitallisiin tunteidenhallintakeinoihinsa ja sukeltavansa yhä syvemmälle syömishäiriöön.

-Se oli ainut osaamani keino hallita tunteitani. Olen lapsesta asti ollut perfektionisti, ja nyt ajatukseni siitä, miten työ olisi pitänyt hoitaa ja mihin päivien aikana oli mahdollisuus, olivat niin kaukana toisistaan, etten kyennyt sietämään sitä.

Paha olo puski pintaan kiukkuisuutena ja kireytenä. Nostaessaan parannusehdotuksiaan töissä puheeksi, Oino koki tulevansa sivuutetuksi.

-Kuulin, että olen liian herkkä, haihattelen kauniilla kuvillani työelämästä ja minun tulisi kovettaa itseäni. Minun oli mahdoton sulattaa sitä, miten suuressa ristiriidassa omat ajatukseni ja lakisääteisetkin velvoitteet olivat arkipäivän todellisuuden kanssa. Aika- ja resurssipulasta johtuvia joustoja sovitusta pidettiin hetkellisinä häiriötiloina, vaikka todellisuudessa ne jatkuivat päiviä ja viikkoja.

Lopulta Oino jäi sairaslomalle. Sitten työsuhde lopetettiin. Se tuntui aluksi valtavan pelottavalta.

-Minulla, joka olin tottunut tekemään valtavasti kaikenlaista koko ajan, ei yhtäkkiä ollutkaan mitään tietoa tulevasta. Se oli iso shokki. Ensin tulivat valtava raivo, pelko ja viha. Pelkäsin, olisinko enää mitään, kun työminuus loppui. Säikähdin isoja tunteitani, Oino kertoo.

Tilaa tuntea kaikki tunteet

Työttömällä oli aikaa olla tunteidensa kanssa. Nyt niitä ei tarvinnutkaan pyrkiä kontrolloimaan, jotta selviäisi kiireisestä päivästä, vaan olojen äärellä oli mahdollisuus viipyä. Oino uskaltautui käsittelemään esiin nousevia, uudenlaisia tunteitaan terapiassa, ja jatkoi niiden työstämistä itsekseenkin. Vähitellen vihan tunteet alkoivatkin tuntua käsiteltävän kokoisilta. Oino ymmärsi, että vaikka tunteet olivat pelottavia, ne olivat samalla tuiki tarpeellisia.

-Vasta, kun huomasin, että selviän kaikkien pelottavienkin tunteitteni kanssa, toipumiseni alkoi. Syömishäiriökäyttäytyminen jäi pois ja löysin terveellisempiä työkaluja tunteitteni käsittelyyn. Maailma aukeni, kun tajusin, ettei minun tarvitse enää keskittyä miellyttämään muita ja täyttää yhteiskunnan vaatimuksia, vaan saan olla rauhassa ja antaa itselleni aikaa toipua.

Nyt Oino on ollut työttömänä puoli vuotta, eikä enää edes kaipaa entiseen työrytmiin. Aikaisemmalle tehosuorittajalle on ollut mullistavaa huomata, miten vähäinen määrä tekemistä päivässä riittää. Paras oppi työttömäksi jäämisessä onkin ollut se, että hän ei tarvitse työtä ollakseen onnellinen.

-Nyt teen koko ajan vähemmän ja vähemmän, ja aikaisempi suorituskeskeisyys on väistynyt. Osaan olla vain, ilman, että riippuvuuskäyttäytyminen nostaa päätään. Aiemmin tunteet puskivat toimettomina hetkinä aina päälle, enkä tiennyt miten niiden kanssa pitäisi toimia. Siksi täytin päiviäni työn lisäksi harrastuksilla ja maanisella ystävien tapaamisella.

Työtä oman maun mukaan

Omat oivallukset tunnetaidoista ovat olleet Oinolle niin käänteentekeviä, että hän on alkanut harrastuksekseen vetää erilaisia itsetuntemusryhmiä muillekin. Ehkäpä niistä riittäisi joskus työksi asti.

-Voisin tulevaisuudessa ajatella ainakin sivutoimista yrittäjyyttä, mutta menee todennäköisesti vielä pitkään ennen kuin se on taloudellisesti mahdollista.

Lapsia rakastava Oino voisi mielellään työskennellä myös lastenhoitajana tai perhepäivähoitajana, mutta aiempaa tarkemmin kriteerein. Enää hän ei suostu liian koviin kompromisseihin.

-Uskon, että sellainenkin on ihan mahdollista, kunhan sopiva paikka ja tapa löytyy.

Juuri nyt Oinolle riittää mainiosti elämä näin: auringossa kahvikupin kanssa fiilistellen. Työttömyys oli juuri se tarvittava nitkahdus normaalista, joka auttoi murtamaan vanhan kuoren ja avasi elämään uusia näkymiä.

-Työttömäksi jäämisestä puhutaan aina hyvin negatiivisesti. Se voi kuitenkin olla kaikkea muuta kuin kaiken pilaava kokemus. Omalle kehittymiselleni ihmisenä tämä on ollut paras mahdollinen kokemus, Oino iloitsee.

Lue seuraavaksi:

Miten omalle taloudelle käy, jos elämässä tapahtuu yllättävä muutos? Luoton takaisinmaksuturva auttaa selviämään lainan kuukausierien maksamisesta, kun jotain yllättävää sattuu. Tutustu Talouden turviin.

OP sosiaalisessa mediassa