Korona muutti kevään suunnitelmat – keksin muuta tilalle

Opiskelemaan töiden sijaan

1 Rosa Hemming, 31, Lahti

”Työni loppuivat kuin seinään. Olin juuri saanut kasattua kevääksi hyvän paletin tuntiohjaajana fysioterapian, äiti-vauva-ryhmien ja pilateksen parissa. Vaikka tämä vuosi oli se vuosi, kun minun piti kunnolla palata työelämään, olen nyt pian 6- ja 2,5-vuotiaiden lasteni kanssa kotona. Pitääkseni yllä ammattitaitoani jaan ulkoliikunta-, hyvinvointi- ja treenivinkkejä Instagramissa @hyvinvointihaaveita-nimellä.

Olin aiemmin ajatellut, että haluaisin alkaa opiskella ylempää amk-tutkintoa vähän myöhemmin, kunhan olen ehtinyt olla töissä ensin. Koska hakuaika oli sopivasti meneillään, kun tunnit loppuivat, päätin hakea opiskelemaan. Jos saisin syksyksi opiskelupaikan, olisi se parempi kuin ei mitään. Opintoja on lisäksi mahdollista suorittaa työnteon ohella, mikä olisi minulle mieleisin yhdistelmä.

Hain opiskelemaan hyvinvointiteknologiaa ja digitaalisten palvelujen kehittämistä sosiaali- ja terveysalalla. Koronankin takia nämä ovat pompahtaneet ajankohtaisiksi aiheiksi. Viimeiset viikot olen käyttänyt aikaani lasten kanssa touhuamiseen ja opiskelupaikkojen ennakkotehtävien tekemiseen. Yhteen hakemaani koulutukseen on pääsykoe, mutta saa nähdä, miten se järjestetään.

Aluksi oli vaikeaa nähdä hyvää tässä tilanteessa. Olen sitä tyyppiä, joka tekee ja touhuaa kaiken aikaa, ja kyllästyn nopeasti, jos itselläni ei ole merkityksellistä tekemistä. Mutta nyt kun tahti arjessa on rauhoittunut, huomaan, että olen rauhoittunut itsekin. On myös hyvä asia, että ohjaustöideni päättymisen vuoksi pystyin ottamaan lapset kotihoitoon tänä poikkeusaikana.”

Pyöräleirillä omassa kodissa

2 Jarmo Kuusisto, 50, Pori

”Juuri nyt olisin ollut Mallorcalla viikon pyöräilyleirillä. Koronan takia järjestän nyt oman treenileirini omakotitalomme yläkerrassa. Myös kauden päätavoitteeni vaihtui – Saksan Rothin triathlonin täysmatkan sijaan osallistun Turun puolimatkan SM-kisoihin lokuussa. Rothiin pääsee vain 10–20 suomalaista vuodessa. Osallistumiseni siirtyy nyt vuodella.

Tänä vuonna siirryin 50–54-vuotiaiden ikäsarjaan, ja ikäryhmän alkuvuosina on paremmat mahdollisuudet menestyä. Vaikka leiri- ja kisasuunnitelmat muuttuivat, se ei haittaa treenejä.

Treenaan Porin Tarmon Pyöräily & triathlon -seurassa. Sosiaalinen puoli, jonka seurassa harjoittelu mahdollistaa, on kisoja tärkeämpi. Harjoittelemme tavoitteellisesti, ja kannustamme toisiamme. Juoksemme viikoittain yhteislenkkejä porukalla, mutta nyt koronan takia vain 2 tai 3 ihmisen ryhmissä. Jaamme WhatsApp-ryhmässä harjoituksia, videoita ja tuntemuksia. Se ei korvaa isolla porukalla tekemistä, mutta auttaa jaksamaan henkisesti myös kovia treenejä.

Tällä hetkellä myös pyöräilykaverit ovat tavoitettavissa lähinnä virtuaalisesti. Tosin saatan ajaa 30 kilometriä kaverin luokse ja polkea hänen kanssaan hänen autotallissaan kolme tuntia. Kotona käytän globaalia tietokoneohjelmaa, jossa tätä haastattelua tehdessä polkee 6 000 ihmistä samaan aikaan – tavallaan treenaamme yhdessä, vaikka erikseen. Moikkailemme toisiamme ja vaihdamme kuulumisia. Olen luonut ohjelmaan hahmon ja nautiskelen virtuaalimaisemista ajellessa. Eihän kodin yläkerta Mallorcan maisemia korvaa, mutta on parempi kuin ei leiriä ollenkaan. Vaimo käy välillä naureskellen ottamassa kuvia ja tuo evästä. Rauhassa saan treenata. Perheen tuki on tässä lajissa tärkeää, ja paitsi että he kannustavat kotioloissa harjoittelua, he reissaavat kanssani kisamatkoilla.”

Oravanpyörä pysähtyi

3 Iiris Sipi, 29, Lahti

”Tein fysioterapeutin opintojeni ohessa opettajan sijaisuuksia, opetin pääasiassa alakouluikäisille liikuntaa ja muitakin aineita. Se on mukavaa ja hyväpalkkaista työtä, jota tein sellaisina päivinä, kun minulla ei ollut koulua tai työharjoittelua. Koronan myötä työt loppuivat, työharjoitteluni keskussairaalassa katkesi ja mahdollisuus palkalliseen kesäharjoitteluun katosi. Se harmittaa paljon, sillä tämän hetkinen työharjoittelu olisi edistänyt opintojani. Palkallinen kesäharjoittelu taas olisi ollut hyvä startti työelämään ja olisin saanut jalkaa oven väliin. Nyt vaikuttaa siltä, että pidän kesäloman nyt, ja sitten kun tilanne muuttuu, paiskin hommia.

Taloudellisesti tilanne ei ole mahdoton, sillä puolisoni työt jatkuivat kuten ennenkin, ja voin käydä hänen lompakollaan. Se harmittaa, että olin suunnitellut kevään ohjelman ja tarkoitus oli valmistua lähikuukausina. Minulla on hevonen, joka vie ison siivun tuloistani. Korona edisti aikeitani myydä hevonen, sillä sillä pelkällä opintotuella ei hevosurheilua harrasteta.

Opinnäytetyön tekemiselle vapautui nyt paljon aikaa – teen nuorille pesäpalloilijoille fysiikkavalmennussuunnitelman. Olen myös edistänyt mökin pihatöitä, siivonnut parveketta ja vaatekaappia ja järjestellyt tavaroita. Nyt saa tehtyä niitäkin asioita, jotka ovat olleet jääkaapin ovessa tehtävälistalla. Olen huoleton ihminen, enkä ala murehtia helposti. Ajattelen, että muutos on hyvästä. Nytkin tuntuu siltä, että moni on alkanut pysähtyä ja miettiä sitä, mikä elämässä on tärkeää. On hyvä tunnustella sitä, miltä tuntuu, kun yhtäkkiä ei olekaan kiire. Oravanpyörät ovat pysähtyneet.”

Koruja ja keramiikkaa

4 Jutta Janhonen, 47, Helsinki

”Työskentelen joogaopettajana ja kuvausjärjestäjänä. Hoidan puvustuksen ja rekvisiitan, teen castingia ja etsin kuvauspaikkoja esimerkiksi mainoksiin. Kaikki työt loppuivat parissa päivässä. Joogaoppilaani ovat pyytäneet livetunteja, mutta minulla ei ole toistaiseksi kanavaa, jossa niitä toteuttaisin. Lisäksi liikunnasta on netissä juuri nyt ylitarjontaa. Osa ohjaa ilmaiseksi, osa maksusta, mikä hankaloittaa kuvioita.

Olen luonteeltani yltiöpositiivinen, mutta koronan iskiessä lamaannuin pariksi päiväksi. Olen kokenut kovia aikoja ennenkin, ja ajattelen, että asioilla on tapana järjestyä. Saatan siis upota hetkeksi suruun ja huoleen, mutta pääsen sieltä myös nopeasti pois. Nyt makasin sängyssä, selailin somekanavia, luin uutisia ja ahdistuin. Ymmärsin, että minun pitää alkaa tehdä jotain muuta.

Olen tykännyt näpertää ja valmistanut jo jonkin aikaa koruja ja keramiikkaa. Aloin neuloa myös ihanan pehmoisia myssyjä. Vaikka ennen olin ujo myymään itsevalmistamiani asioita, ymmärsin, että tässä tilanteessa minun on vain rohkaistuttava. Laitoin keramiikkaa ja myssyjä myyntiin sosiaaliseen mediaan ja ne alkoivat mennä kaupaksi.

Käsillä tekeminen on oiva tapa olla pois somesta ja liiasta uutistulvasta. Ei voi istua kännykkä kädessä, kun neuloo tauotta. Hankin myös möhkäleen posliinisavea. Vaikka tilanne on haastava, minulla on kaikenlaisia ideoita. Huomaan, että myös monet muut ihmiset pohtivat asioita nyt uusista kulmista. Olimme kangistuneita tapoihin ja rutiineihin. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten korona vaikuttaa, kun ihmisiä pakotetaan miettimään uusia vaihtoehtoja esimerkiksi toimeentuloa ajatellen.”

Mount Everest odottaa

5 Anni Penttilä, 26, Helsinki

”Viimeiset 7 vuotta olen valmistautunut siihen, että tänä keväänä kiipeän Mount Everestille. Viime syksystä lähtien olen noudattanut tarkkaa treeniohjelmaa, ja arkeni on pitkälti pyörinyt kiipeilyn ympärillä. Minun piti kiivetä brittiläisessä retkikunnassa Tiibetin puolelta Mount Everestin huipulle. Matkan piti kestää 7 viikkoa. Joulukuussa tuli ensimmäisiä aavistuksia siitä, että matka ei ehkä toteudu. Helmikuussa kuulin, ettei Tiibetiin pääse. Sen jälkeen päätimme kiivetä Nepalin puolelta, mikä oli jo pettymys ja arvojani vastaan. Mutta koska kiinalaisilla oli tuolloin jo matkailukielto, olisi se vähentänyt ruuhkia, joista on paljon uutisoitukin. Sitten Nepalkin sulki rajansa ja unelma kariutui. Tilanne sisälsi juuri sitä, mitä vuorikiipeily itsessäänkin – epävarmuustekijöitä. Suunnitelmat voivat muuttua viime hetkillä tai eivät toteudu, se on vain kestettävä.

En ollut niin pahoillani itseni puolesta, mutta nepalilaisten pärjääminen huolestuttaa. He ovat yksi köyhimpiä kansoja, turismi on siellä iso elinkeino ja nyt koko vuoden suurin sesonki on peruttu. En myöskään hävinnyt itse rahallisesti koronan takia. Sain operaattoriltani tiedon, että joko rahat palautetaan tai sitten voin käyttää ne myöhemmin. Amerikkalaisen kaverini, jonka kanssa kiipeilin Alaskassa, budjetti oli tuplasti omani. Hänen operaattorinsa ilmoitti, että rahoja ei palauteta, mutta hän voi kiivetä ensi vuonna. On riski ”säilyttää” kymmeniä tuhansia firmassa, josta ei varmasti tiedä, onko se ensi vuonna pystyssä.

Viime syksynä alkanut treenijaksoni oli intensiivinen. Nyt aion harjoitella rennommin, ja luoda itselleni rautaisen peruskestävyyden. Ehkä kiipeän jonkun toisen vuoren syksymmällä. Everest ei katoa mihinkään ja tavoitteeni säilyy, vaikka nyt siirtyykin eteenpäin.”