Koiraharrastus vaatii aikaa ja rahaa: ”En halua edes laskea, kuinka paljon”

Anne Liimataisen elämä pyörii pitkälti koirien ympärillä. Hän harrastaa koiransa kanssa kolmea eri lajia ja tekee myös töitä koirien parissa.

Isompi auto, satoja ajokilometrejä, lukemattomia tunteja ja laskemattomia rahasummia, kärsivällisyyttä ja asiantuntemusta - kaikkea tätä koiraharrastukselle omistautuminen voi vaatia.

Äänekoskella asuvan Anne Liimataisen elämää määrittävät pitkälti koirat. Ne ovat mukana niin harrastuksissa kun työssäkin.

Rakkaus koiriin roihahti jo lapsuudessa. Mummolan metsästyskoira oli ensimmäinen, jolle Liimatainen alkoi opettaa temppuja, ja mummolan pihapiirissä kokeiltiin agilityakin. Lopulta perheeseen tuli oma koira, pitkäkarvainen collie, jonka kanssa Liimatainen puuhasteli kotona.

Vuosi oli 2007, kun Liimatainen hankki ensimmäisen oman koiransa. Hän oli asettunut aloilleen ja koki ajan olevan kypsä.

-Koira oli innokas tekemään kaikkea ja innostuin itsekin monesta lajista, Liimatainen kertaa harrastuksensa alkuaikoja.

Eniten Liimatainen on vuosien varrella viihtynyt tokon parissa ja agilityradoilla, mutta kokeillut kaikkia muitakin koiraharrastuksia, kuten viestiä ja jälkeä, noseworkia sekä koiratanssia.

Tällä hetkellä Liimataisen perheeseen kuuluu aviomiehen ja neljävuotiaan tyttären lisäksi australianpaimenkoirat Jato ja Taisto. Jato on kymmenvuotias ja Taisto kolme. Nyt harrastuksiin kuuluu toko, rally-toko ja paimennus.

Toko opettaa yhteistyötä

Toko eli tottelevaisuuskoulutus on Liimataisen ja koirien päälaji. Siinä koiralle opetetaan hallittua käyttäytymistä, kuten paikallaan makaamista, seuraamista, maahanmenoa ja luoksetuloa. Ohjaaja taas opettelee oikeanlaista koirankäsittelytaitoa. Kokeissa koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä testataan eri kilpailuluokissa.

-Tokoa on niin helppo treenata itsekseenkin ja yhdessä siskon kanssa. Koulutukseen liittyviä tavaroita olen hankkinut pitkin vuosia. Treenaamme ulkona, paitsi talvisin halleissa. Kuulumme myös Keski-Suomen nuorten koirien tokorinkiin. Nuoremman koiran kanssa olemme osallistuneet tokossa kolmeen kisaan, joista kaikista saimme ykköstuloksen.

Rally-tokon kaksikko aloitti Liimataisen mukaan extempore-lajina, kun häiriöherkkä Taisto ei soveltunutkaan agilityyn. Kyseessä on tokon tyyppinen laji, mutta se tehdään radalla. Tehtävät suoritetaan radalla olevien kylttien perusteella. Tehtävät voivat olla esimerkiksi erilaisia käännöksiä, pujottelua, pyörähdyksiä, peruuttamista tai agility-esteitä.

Tottelevaisuuden lisäksi Liimataisen paimenkoirat pääsevät säännöllisin väliajoin opettelemaan sitä, mihin ne on alun perin jalostettu. Liimatainen ajaa toisinaan tutuille maatiloille Kuopion ja Viitasaaren liepeille paimentamaan lampaita.

Käytännössä paimennustreenit alkavat niin, että ohjaaja, koira ja lampaat menevät erilliseen aitaukseen. Sitten koira hakee lampaat ohjaajalle, ja niitä kuljetetaan yhdessä eri paikkoihin.

-Taistolle ei ole tarvinnut opettaa perusasioita kovin paljon, kun ne ovat sillä geeneissä. Se kaipaa toki hienosäätöä ja pitää aina muistuttaa koiraa, että sen pitää työskennellä meidän ihmisten kanssa eikä pelkästään yksin, Liimatainen selittää.

-Tämän harrastuksen parissa todella rentoudun, kun saan ajella pidemmän matkaa ja tarjota sitten koiralle rodunomaista tekemistä. Se on tärkeä juttu. Haaveilen myös paimennuksessa kisaamisesta.

Koiraharrastus vie aikaa

Kolme eri koiraharrastusta. Voisi kuvitella, että ne vaativat kaiken vapaa-ajan uhraamista koirille.

-Se vaihtelee. Yleensä treenaan useamman kerran viikossa. Toko mahdollistaa sen, että sisällä kotonakin voi harjoitella pienempiä juttuja. Kerran viikossa käymme sellaisissa treeneissä, missä on muitakin koiria ja ihmisiä. Nuorten koirien tokorinki on kerran kuussa ja rally-tokossa käymme joka toinen viikko.

Koiraharrastus on Liimataisen oma, autoja harrastava mies ei siihen osallistu. Lapsi sen sijaan kulkee välillä mukana – varsinkin jos hoitajaa ei kotipuolesta ole sillä kerralla löytynyt.

-Onneksi siskoni on myös mukana treeneissä ja pystyy katsomaan lapsen perään, kun olen itse koiran kanssa. Taisto on niin herkkä, etten voi kiinnittää huomiota mihinkään muuhun koulutuksen aikana, tai sekään ei pysty keskittymään.

Yksi treenikerta koiran kanssa on helposti monen tunnin projekti. Talviaikaan on harjoiteltava hallissa ja lähimpään sellaiseen on puolen tunnin matka. Itse harjoituksissa ensin lämmitellään, sitten treenataan ja lopuksi vielä verrytellään.

-Nuorten koirien tokoringin treeneissä menee vielä kauemmin. Se on matkoineen yleensä viiden tunnin juttu.

Muihin kuin koiriin liittyviin harrastuksiin Liimataisella ei ole jäänyt aikaa.

-Välillä olen yrittänyt harrastaa jotain omaa, kuten käynyt salilla ja joogassa. Aika on kuitenkin aina pois perheeltä ja koirilta, joten se ei ole tuntunut hyvältä. Mieheltä onkin tullut vähän sanomista, että voisin olla enemmänkin kotona.

Liimatainen kuitenkin kiittelee miestään, joka tukee ja ymmärtää harrastusta. Vanhat ystävät ja omat vanhemmat sen sijaan eivät aina ole sisäistäneet Liimataisen intohimoista suhtautumista koiriin.

-Kyllähän se vähän ihmetystä aiheuttaa, varsinkin sellaisilla, jotka eivät ole koiraihmisiä. Että miten jaksan ajella viikosta toiseen pitkiäkin matkoja treeneihin ja kisoihin. Vanhempani ihmettelevät, miten minusta ja siskostani on tullut tällaisia koirahulluja, Liimatainen nauraa.

Mitä harrastus vaatii?

Liimatainen sanoo, ettei koiraharrastus välttämättä vaadi tietynlaista luonnetta tai tietyn rotuista koiraa.

-Ei siihen tarvita muuta kuin intoa ja motivaatiota. Riippuu niin paljon koirasta, mitä sen kanssa voi tehdä. Minulla on ollut kolme täysin erilaista koiraa. Tämä nuorimmainen vaatii selvästi eniten kärsivällisyyttä minulta. On ihanaa nähdä erilaisia koiraharrastajia: nuoria ja vanhoja, kaikkia samassa porukassa.

Sen kummempaa ruokavaliotakaan ei Liimataisen mukaan tarvitse harrastavalla koiralla noudattaa.

-Tietysti olisi hyvä osata katsoa, että koira voi hyvin, sen turkki, iho ja silmät olisivat kunnossa. Olen itse joutunut siirtämään koirat raakaruokintaan, sillä teollinen ruoka ei sopinut Taistolle.

Sen sijaan rahaa koiraharrastukseen väistämättä kuluu.

-En ole laskenut kuinka paljon, enkä halua! Paljon kuitenkin. Jouduin muun muassa vaihtamaan isompaan autoon harrastuksen vuoksi. Sen lisäksi olen hankkinut erilaisia häkkejä, veräjän autoon, kaikenlaisia pantoja, hihnoja, valjaita ja treenikamoja. Niitä on autossa niin paljon, ettei takapenkille mahdu istumaan.

Työ koirien parissa

Liimatainen työskentelee päivisin perheensä omistamassa tilitoimistossa. Toiselta ammatiltaan hän on koirahieroja, ja tulevakin ammatti liittyy koiriin. Hän opiskelee parhaillaan ammattimaista koira-avusteista toimintaa ja toivoo jatkossa tekevänsä enemmänkin töitä koirien kanssa.

-Haaveissa on työskennellä koiran kanssa erityisesti päiväkodeissa, kouluissa sekä päihde- ja mielenterveystyön parissa. Huomenna menemme Taiston kanssa päiväkotiin, missä lapset saavat koskea koiraa ja nähdä, mitä sen kanssa voi tehdä. Teemme erilaisia näytöksiä ja temppuja ja lopuksi koiraa saa halailla ja rapsutella.

Uusi pentukin on Liimataisella harkinnassa.

-Olen pitänyt silmällä muutamia eri paimenkoirarotuja. Sitten kun on sopiva aika ja eteen tulee sopiva kasvattaja ja pentue, voisin ottaa uuden koiran. Ennen lasta tuntui, että kaksi koiraa on minimi ja siinä sivussa oli aikaa treenata ja kisata vielä muidenkin koirat. Tällä hetkellä yksi harrastuskoira riittää useampaan lajiin. Taisto on herkkä koira, enkä siksi odota että pääsemme hirveän pitkälle. Toivomukseni olisi, että se valioituisi päälajistaan tokosta ja että pääsisimme kisaamaan paimennuksessa. Siinä se on omimmillaan.

OP sosiaalisessa mediassa