Ennen ruoka ostettiin irtotavarana, nykyään pakkauksiin hukkuu jopa yksin elävä eläkeläinen

Gunilla Bäck ei ymmärrä, miksi Suomessa mikään ei saa näyttää kuluneelta. Kaikki vanha heitetään heti pois, kun sen voisi hyvin korjata tai kierrättää. Hänelle tavaroiden ja jätteiden kierrätys on luonnollinen osa elämää.

Gunilla Bäckin kodissa Malmilla seisoo keskellä olohuonetta varsinainen katseenvangitsija, ikivanha kiikkutuoli. Se on rampa. Sen toinen jalas on särkynyt kovassa keinunnassa, ja nyt talon emäntä miettii korjaustoimenpiteitä. On ilmiselvää, että käsityön taidonnäyte on korjattava, vaikka sitä on petrailtu jo lukuisat kerrat. Kulumat saavat näkyä, sillä ne kertovat eletystä elämästä.

Bäckin nuoruudessa tavaroita ei heitetty pois noin vain. Kellään ei ollut valtavia tavara- tai vaatemääriä. Kirpputoritkin ilmestyivät katukuvaan Bäckin muistikuvan mukaan vasta 1980-luvulla.

Ruoat ostettiin ennen irtotavarana. Sellaisia kauppoja, joista voisi ostaa tavaroita ilman pakkauksia, Bäck kaipaisi lähelleen tänäkin päivänä. Vanhan ajan kivijalkakaupoista hänellä on yhä eläviä lapsuudenmuistoja.

– Asuimme Rikhardinkadulla Helsingin keskustassa. Samalla kadunpätkällä oli kolme kauppaa. Saimme niistä kaiken. Yhdestä kaupasta ostimme maitoa ja leipää, toisesta lihaa ja kolmannesta, HOK:n siirtomaakaupasta, jauhoja ja sokeria, Bäck kertoo.

Siirtomaakauppa kuulostaa menneeltä vuosisadalta, ja niin asia onkin. 69-vuotiaan Bäckin muistot ovat peräisin 1950- ja -60-luvuilta.

Varhainen ympäristöherätys

Gunilla Bäckin lapsuudessa kaikki kierrätettiin. Pieneksi käyneet vaatteet annettiin eteenpäin. Sukat parsittiin, jos niihin tuli reikiä. Ahkeraa parsijaa nykysukat ärsyttävät: ne on tehty niin ohuesta ja kestämättömästä materiaalista, että kun yhden reiän parsii, viereen syntyy pian toinen reikä.

– Haluan takaisin entisajan paksut sukat!

Ympäristöherätyksen Bäck sai jo parikymppisenä nuorena naisena. Hän luki ekologisuutta käsittelevän kirjan ja kävi kansalaisopiston ekologiakurssilla. Sillä nimellä ympäristöasioista puhuttiin suomenruotsalaisen Bäckin nuoruudessa.

Ekologinen ajattelutapa – ympäristön huomioiminen ja luonnon mahdollisimman vähäinen rasittaminen – on pysynyt Bäckin elämässä tähän päivään asti. Bäck ei ole koskaan omistanut autoa. Hän ajaa polkupyörällä ja matkustele harvoin. Jätteiden kierrätyksestä on tullut arkipäiväinen askare. Muun muassa pakkausten tulva on loppumaton.

Gunilla Bäck on aina ollut kierrättäjä. Hän erottelee muovin, kartongin, lasin, biojätteen, keräyspaperin, lasin ja metallin.

Lajittelua omassa keittiössä

1900-luvun puolivälissä, Bäckin nuoruudessa, pakkauksia ei käytetty juuri lainkaan. Keksejä ostettiin kappaleittain, maitoa haettiin omalla kannulla. Toisin on nyt. Kaikki mahdollinen on paketoitu. Erilaisia rasioita, laatikoita ja pusseja kertyy kasapäin myös yksin elävän eläkeläisen huusholliin. Kestohyödykkeet ovat vaihtuneet kertakäyttöhyödykkeiksi.

Bäck erottelee muovin, kartongin, keräyspaperin, lasin, metallin, biojätteen ja sekajätteen. Jokaiselle löytyy viihtyisässä keittiössä paikkansa. Muovituotteet ovat omassa kassissaan keittiön sivussa seisovan pöydän alla, samoin kartongit ja keräyspaperi. Lasipullot jököttävät vieri vieressä lattialla. Sekajäte- ja bioastia on piilotettu keittiökaapin oven taakse.

Muovi- ja kartonkikassit täyttyvät niin nopeasti, että Bäckin on tyhjennettävä ne kahden kolmen päivän välein. Taloyhtiön jäteastiat sijaitsevat kätevästi omalla pihalla tien reunassa. Samoja astioita käyttävät paitsi taloyhtiön kuuden asunnon ruokakunnat, myös naapuritalon kaksi asukasta.

– Lasit ja metallit vien pyörällä kahdeksansadan metrin päässä olevaan keräyspisteeseen.

Myös bioastia täyttyy nopeaan tahtiin. Senkin Bäck tyhjentää tienreunassa olevaan biojäteastiaan.

– Ennen pihassa oli kompostori, joka toimi kesät talvet, mutta sitä hoitanut perhe muutti pois, emmekä me muut saaneet sitä toimimaan, Bäck harmittelee.

Omassa biojäteastiassaan Bäck käyttää kaupan biohajoavia muovipusseja, joihin hän pakkaa ostamansa hedelmät ja vihannekset. Hän on hankkinut irtotuotteiden ostoon erityisen kestopussinkin, mutta se on hävinnyt teille tietymättömille.

Kompostointia Bäck harjoittaa maalla kesäpaikassaan. Porvoon saaristossa sijaitsevassa mökissä jätehuolto on muutenkin luupin alla. Saareen ei voi jättää mitään, vaan kaikki syntyvä jäte biojätettä lukuun ottamatta on kuljetettava maihin jätepisteeseen. Mökkiläisen on mietittävä tarkkaan, mitä mukanaan kuljettaa.

– Tekee aina pahaa, jos käytän sellaisia aineita, jotka vahingoittavat luontoa. Vältän turhia kemikaaleja.

Astianpesuun Bäck on käyttänyt muun muassa ympäristöystävällistä Ecover-tiskiainetta. Hienoa on ollut se, että tyhjän pullon on pystynyt täyttämään Ruohonjuuri-liikkeessä uuden pullon ostamisen sijaan.

Jätteistä energiaa

Entinen kielenkääntäjä ja nykyinen eläkeläinen on ollut nuoruudestaan saakka kiinnostunut kierrätyksestä, mutta hänellä ei ole tarkkaa käsitystä siitä, mitä hänen muoveilleen ja sekajätteelleen tapahtuu. Mihinhän hänen jätteensä oikein päätyvät?

Netti pursuaa toinen toistaan kiinnostavampia tietoiskuja. Katsomme Youtubesta kierrätyksestä kertovan videon. Päijät-Hämeen Jätehuollon esityksen mukaan jätteistä syntyy sähköä ja maakaasua. Yhden kierrätetyn jätepussin ansiosta voi polttaa energiansäästölamppua yli 800 tuntia. Uskomatonta!

Kaatopaikoille ei kärrätä juuri mitään. Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP:n mukaan yhdyskuntajätteestä yksi prosentti päätyy kaatopaikoille, 58 prosenttia poltetaan ja 41 prosenttia kierrätetään. Sama lähde toteaa, että vuonna 2018 Suomessa kerättiin yli 40 000 tonnia muovipakkauksia, mikä vastaa noin kolmannesta markkinoille tuoduista pakkauksista.

Onneksi taloyhtiöllä on oma lajittelupiste.

Mihinhän loput kaksi kolmasosaa päätyvät?

Ainakin minun on syytä katsoa peiliin. Omat muovipakkaukseni päätyvät nimittäin suurelta osin sekajätteeseen, eivät muovijäteastiaan. Sinne olen palauttanut vain pullot ja suurehkot muovipakkaukset. On terästettävä lajittelua ja vapautettava keittiökaapista yksi astia muovijätteelle.

Gunilla Bäckin ei tarvitse tehdä kotonaan muutoksen muutosta. Tosin yksi asia selvisi hänellekin vasta jutunteon yhteydessä. Hän tiesi, että muovijäteastiaan ei saa panna PVC-muovia, mutta sen tunnistaminen oli hänestä hankalaa. Ohje on tämä: rasiassa lukee PVC, 03 tai 3. Jos merkintää ei ole, muovilaatu on jotain muuta – siis kierrätykseen kelpaavaa.

Näin lajittelet oikein muovia

Muovijäteastiaan saa laittaa:

  • Tyhjät muovipakkaukset, joita ovat muun muassa kääreet, pussit, kauppakassit, jogurttipurkit, voirasiat sekä leikkele-, juusto- ja valmisruokapakkaukset.
  • Tyhjät muovipullot, -kanisterit ja -purkit.
  • Muut muovit ja muoviesineet pannaan sekajäteastiaan.

Ei saa laittaa:

  • PVC-pakkauksia, jotka tunnistat PVC-, 03- tai 3-merkinnästä.
  • Vaarallisten aineiden jäämiä kuten maalia, kemikaaleja, öljyä tai lääkkeitä sisältäviä purkkeja tai tölkkejä.

Lähde: HSY

OP sosiaalisessa mediassa