Avioehdon laatimisella on perinteisesti ollut negatiivinen kaiku, sillä siihen on saatettu liittää epäilys tulevan avioliiton onnistumisesta. Jokainen liitto kuitenkin päättyy aikanaan – joko avioeroon tai puolison kuolemaan.

Avioliiton päättyessä katse suunnataan molempien puolisoiden omaisuuteen. Jos pari ei ole laatinut avioehtoa, laki määrää, kuinka omaisuus jaetaan. Osituksessa molempien puolisoiden nimissä oleva avio-oikeuden alainen omaisuus, josta on vähennetty mahdolliset velat, lasketaan yhteen ja puolitetaan tasan molemmille. Käytännössä enemmän varallisuutta omistavan puolison on maksettava tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle siten, että puolisot omistavat yhtä paljon omaisuutta.

Täydellinen tasajako ei välttämättä tunnu reilulta tilanteessa, jossa toisella osapuolella on huomattavasti enemmän varallisuutta. Varallisuutta voi olla monenlaista; koti irtaimistoineen, pihaan parkkeerattu auto, sijoituksia tai vaikkapa vanhempien aikanaan perustama ja heiltä sittemmin peritty yritys.

Avioehdon laatimista kannattaa aina harkita

Tukalassa tilanteessa avioehto nousee arvoon arvaamattomaan. Kun puolisot ovat keskustelleet sovussa sekä sopineet omaisuuteen liittyvistä asioista ennalta, sujuu kipeä avioeroprosessi ilman ylimääräisiä omaisuuteen liittyviä kiistoja. Avioehtosopimuksia laadittaisiin todennäköisesti enemmän, jos kaikilla aviopareilla olisi tiedossa, miten avioliitto ja sen mukanaan tuoma avio-oikeus vaikuttavat avioerotilanteessa tai puolison kuolemantapauksessa. Avioehtosopimus itsessään ei avioliiton aikana arjessa juuri näyttäydy.

Mutta kuinka paljon omaisuutta pitää olla, että avioehto kannattaa tehdä? Vaikka omaisuutta ei esimerkiksi avioliiton alkuvaiheessa juuri olisikaan, kannattaa avioehto tehdä tulevaisuuden varalle. Jokaisen avioparin olisi hyvä keskustella tulevaisuudesta ja sopia omaisuuteen liittyvistä pelisäännöistä. Huomioon kannattaa ottaa myös mahdollisesti perintönä myöhemmin saatava omaisuus, kuten vanhempien omistama kesämökki – haluaahan moni säilyttää sen suvun omistuksessa. On myös hyvä muistaa, että avioehtosopimusta voi tarvittaessa myöhemmin muuttaa laatimalla ja rekisteröimällä yhdessä uusi sopimus.

Avioehdon laatimiseen liittyvät omaisuudenjakokysymykset ovat tärkeitä etenkin uusperheille. Jos esimerkiksi uusperheen molemmilla osapuolilla on lapsia, olisi hyvä pohtia, haluaako kuolemantapauksessa perittävän omaisuuden menevän edes osaksi uudelle puolisolle, vai ainoastaan omille lapsille. Jos omaisuuden haluaa ohjata vain lapsilleen, tulee avioehtosopimus laatia.

Kuin vakuutus

Viime vuosikymmeninä avioparit ovat aktivoituneet avioehtosopimusten laatimisessa ja rekisteröimisessä. Vuonna 2019 avioehtoja rekisteröitiin reilut 8 400 kappaletta, kun vuonna 2000 määrä oli reilut 6 000 kappaletta. Avioehtosopimus tulee voimaan, kun se rekisteröidään Digi- ja väestötietovirastossa.

Avioehtosopimuksen laatiminen ei useimmiten ole erityisen vaativa prosessi, mutta sen tekemiseen kannattaa pyytää lakimiehen apua, jotta sopimus täyttää lain edellyttämät muotovaatimukset ja mahdollisilta tulevilta epäselvyyksiltä ja riidoilta vältytään. Lakimiehen kanssa laadittu avioehto toki kustantaa hieman, mutta tukalassa tilanteessa ammattilaisen avulla laadittu sopimus voi olla suuri helpotus. Avioehtosopimuksen rekisteröinti Digi- ja väestötietovirastossa maksaa tällä hetkellä 49 euroa.

Avioehdon voi laatia jo kihlautumisen jälkeen, mutta sen voi tehdä myös missä tahansa avioliiton vaiheessa – paitsi silloin, kun avioero on jo laitettu vireille. Avioehtosopimusta voi hyvin verrata esimerkiksi kodin vakuutukseen: kukaan ei halua, että koti syttyy palamaan, mutta pahimpaan tilanteeseen on silti tärkeää varautua.

Asiantuntija jutussa toimi OP lakiasioiden seniorilakimies Marju Lamminen__.

Lue myös:

Avioehto tekee meistä tasa-arvoisia‍

”Se oli taloudellisesti elämäni turhin virhe” – Avioehdon puuttuminen söi eron hetkellä suuren osan Noora Westerlundin säästöistä‍

​