Asusteiden kalleutta korostava trendi näkyy kouluissa – "Hintoja valehdellaan ylöspäin"

Kouluilla pukeutumiseen käytettävä raha puhuttaa viikoittain nuoria. Jenny Vu, 16, ja Elo Umukoro, 14, pyrkivät pukeutumaan oman tyylinsä mukaisesti, mutta silti monet muotivillitykset ovat löytäneet tiensä heidänkin vaatekaappiin.

Paljon sun outfit maksaa? Tällä kysymyksellä alkoi ilmestymään viime vuonna lukuisia videoita Youtubeen. Näillä nuorten esikuvien ja tubettajien julkaisemilla videoilla kysellään, että kuinka paljon rahaa kunkin asusteet olivat maksaneet.

Ensivaikutelma videoista näyttää olevan, että tyylikästä pukeutumista tärkeämpää on siihen käytetty raha.

Mutta onko näin myös nuorten mielestä?

– Videoiden idea ei minusta ole ollut koskaan, että sä olet cool kun ostat kalliita vaatteita. Ne ovat viihdettä. En usko, että ne tuovat isosti pukeutumispaineita, Elo Umukoro, 14, sanoo.

Medialukutaitoa videoiden katselu kuitenkin vaatii. Esimerkiksi Isac Elliotin videolla hänen kavereidensa päällä on esimerkiksi 390 ja 1 200 euron hupparit, 400 euron kengät ja 10 000 euron takki. Elliot itse muistuttaa, että tyylikkäästi pukeutuminen ei ole rahasta kiinni.

On vaikea sanoa, jääkö tämä katsojille päällimmäisenä mieleen.

Vili Saarnio toimii nuoriso-ohjaajana Poikien Talolla. Hänen mukaansa vaatteiden kalleutta korostava trendi puhuttaa nuorten kanssa viikoittain.

Vaatteet puhuttavat kouluissa

Nuoriso-ohjaaja Vili Saarnio Poikien Talolta kertoo videoiden puhuttavan nuoria paljon.

– Kierrän viikoittain eri kouluilla pitämässä tunteja. Joka kerta ne nousevat puheeksi.

Saarnio on myös huomannut joidenkin nuorten valehtelevan omien asujensa hintoja ylöspäin.

– Mitä kalliimpia vaatteet ovat, sitä coolimpaa ilmeisesti.

Saarnio kertoo, että pukeutuminen puhuttaa nuoria samalla tavalla kaikkialla Helsingissä. Siinä on kuitenkin eroja kouluittain, että miten tärkeää pukeutuminen on nuorille.

– Mitä parempi yhteishenki koulussa on sitä vähemmän pukeutumisella on väliä.

Saarnio kertoo, että joillain niin sanotuilla paremmilla alueilla nuorilla on tarkempaa tietoa vaatteista. Itä-Helsingissä puolestaan on tyypillisempää valehdella hintoja ylöspäin.

– Ei siksi, että halutaan pönkittää itseä, vaan halutaan olla mukana porukassa. Vaatteet ovat tietyllä tavalla bondaamisen merkki.

Saarnio muistuttaa, että pukeutuminen on puhuttanut nuoria aina. Nyt uutena trendinä näyttää olevan tietoisuus merkkien kalleudesta.

Sosiaalinen media lisää paineita

Myös Umukoro ja Jenny Vu, 16, kertovat, että he ovat nykyään hyvin tietoisia siitä, miten kalliita minkäkin merkin asusteet ovat ja miltä ne näyttävät. Siksi onkin Umukoron ja Vun mukaan noloa, jos joku käyttää jonkin merkin väärennettyjä asusteita.

– Silloin siitä tulee sellainen olo, että tämä henkilö haluaa vain näyttää, että hänen vanhemmillaan on rahaa. Häntä ei kiinnosta, että onko se asuste tyylikäs, Umukoro sanoo.

Tyylikäs asuste voi Vun ja Umukoron mukaan löytyä niin kirpparilta kuin merkkiliikkeestä. He myös muistuttavat, että ei suurimmalla osalla nuorista tai heidän vanhemmillaan ole mahdollisuutta tai kiinnostusta laittaa satoja euroja huppareihin, paitoihin tai lenkkareihin.

Videoita on helppo kauhistella tai puolustella. Ne ovat kuitenkin lopulta vain sivuseikka. Oleellisempaa on ymmärtää, miksi vaatteet puhuttavat nuoria.

– Nuorilla on tosi paljon ulkonäköpaineita. He haluavat, että muut ajattelevat heistä hyvää, kertoo Jenny Vu.

Umukoro muistuttaa, että maailma on ylipäätään tosi ulkonäkökeskeinen.

– Olen elänyt vasta 14 vuotta, mutta se on varmaan nuorten keskuudessa ollut niin iät ja ajat. Varsinkin nyt kun on some, näet kaikkialla, että kun olet tällainen, olet hyvä. Siitä tulee väistämättä paineita.

Vu kertoo, että esimerkiksi näyttelijät ovat aina viimeisen päälle pukeutuneita ja meikattuja ja esiintyvät sitten punaisella matolla muiden ihailtavana.

– Nuoret ottavat siitä mallia ja toivovat pääsevänsä joku päivä punaiselle matolle.

"En halua olla sen rumin. Sitten minäkin panostan."

Umukoro ja Vu ovat huomanneet, kuinka pukeutuminen ja laittautuminen on joillekin niin tärkeää, että heille voi tulla myöhästymisiä ja poissaoloja, kun aamulla ei löydykään kivoja vaatteita.

– Siitä tulee joillekin pakkomielle. Sen ei pitäisi olla niin iso osa nuorten elämää ihan heidän mielenterveyden takia. Ei tee hyvää, jos ahdistuu ulkona ilman meikkiä, Umukoro sanoo.

Erityisesti tämä näkyy nuorilla, jotka kokevat olevansa suunnannäyttäjiä. Vu kertoo kaveristaan, joka harkitsi vaaleiden hiustensa värjäämistä ruskeiksi.

– Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä, koska koki, että se olisi liian suuri muutos kaikille.

Ristiriita itselleen pukeutumisen ja joukkoon kuulumisen välillä on jatkuvasti läsnä nuorten elämässä.

Vu kokee paineita pukeutumisesta, jos hän liikkuu sellaisten kavereiden kanssa, joita hän ei niin hyvin tunne.

– Parhaiden kavereiden kanssa voin pukea lökärit ja jonkin t-paidan ja mennä heidän kanssa ulos kaupungille. Jos menen tuttujen kanssa ja he pukevat jotain burberrya ja laittavat hiukset ja meikit, en halua olla se rumin. Sitten minäkin panostan.

Umukoron ja Vun mielestä kaikkien pitäisi pukeutua vain itseään varten. Loppujen lopuksi tärkein ulkopuolinen hyväksyntä tulee hyviltä ystäviltä. Eikä heitä kiinnosta se, miten kukakin pukeutuu.

– Tärkeintä on luonne, Vu sanoo.

"Koska kaikki muutkin tekevät niin"

Muotivirtaukset eivät etene suoraviivaisesti. Vili Saarnio kertoo huomanneensa, että eri kouluissa ovat eri asusteet muotia.

– Jossain koulussa saattaa olla joku Adidaksen tietty lenkkari. Jossakin taas saattaa olla Gantin neule. Useimmiten sen pystyy määrittämään pieni porukka.

Nuorison maailmassa muotivirtaukset myös muuttuvat nopeasti. Umukoro muistelee, kuinka trumpettihousut eli 70-luvun tyyliset leveälahkeiset legginsit olivat muotia vielä jonkin aikaa sitten. Eli noin vuosi sitten.

Umukoro kertoo, että "kaikilla oli sellaiset". Sitä ennen Filan kengät olivat tosi iso juttu. Adidaksen housut puolestaan olivat yleisiä "way back".

Muotivirtauksissa on myös ilmiöitä, jotka kummastuttavat parin vuoden jälkeen. Kuten se, että huppareiden takaosaan laitettiin hiuslenkki, joka sai hupparin näyttämään kireämmältä.

– Minä tein sitä aina. Nuo ovat sellaisia, joita ei tajunnut, Umukoro innostuu.

– Ne vaan tulee automaattisesti. Niitä ei heti huomaa, mutta kahden vuoden päästä, kun katson vanhoja kuvia, mietin, että miksi mä noin tein, Vu sanoo.

Vastauskin on Umukoron ja Vun mielestä selvä: koska kaikki muutkin tekivät.

Ehkäpä nuoret pian naureskelevatkin, että mitä he joskus näkivät Gantin neuleessa, Guccin laukussa tai Supremen hupparissa.

OP sosiaalisessa mediassa