”Äiti leikkasi mun otsatukan.”- Nämä säästövinkit perin äidiltäni

Tosca Ramberg
Tosca Ramberg

Tuleva media-alan ammattilainen, joka rakastaa vaihtuvia tulevaisuuden haaveita, tanssimista, kauniita asioita ja tietysti omia kaksostyttöjään. Olen syntynyt Etelä-Suomessa, mutta kahdeksan vuoden Lapissa asumisen jälkeen uskallan jo identifioitua rovaniemeläiseksi. Omistaja-asiakasbloggaajana kirjoitan opiskelijaperheen arjesta, aloittelevan sijoittajan ajatuksista ja kestävästä kuluttamisesta.

Suhde rahaan ja tavat hoitaa omaa taloutta on periytyvää. Millaisen perinnön olen omalta äidiltäni saanut?

Tosca Ramberg
Tosca Ramberg

Tuleva media-alan ammattilainen, joka rakastaa vaihtuvia tulevaisuuden haaveita, tanssimista, kauniita asioita ja tietysti omia kaksostyttöjään. Olen syntynyt Etelä-Suomessa, mutta kahdeksan vuoden Lapissa asumisen jälkeen uskallan jo identifioitua rovaniemeläiseksi. Omistaja-asiakasbloggaajana kirjoitan opiskelijaperheen arjesta, aloittelevan sijoittajan ajatuksista ja kestävästä kuluttamisesta.

Oma äitini on ollut aina erityisen taitava sentin venyttäjä. Olemme myös kaikella rakkaudella antaneet äidille lisänimen Hintsu-Heidi, niihin tilanteisiin, jossa äidin säästämisinto menee hieman överiksi.

Äidille on esimerkiksi aina yhtä kova paikka heittää ruokaa roskikseen. Edelleen muistelemme sitä, kuinka äiti osti minun syntymäpäivilleni edullisesti ison laatikollisen suklaapusuja, jotka ehtivät ikävä kyllä mennä vanhaksi ennen kuin ehdin täyttää vuosia.

Ruuan lisäksi äitini myös säilöö tavaroita, joita voi joskus tarvita ja usein laittammekin äidille viestiä, jospa vintiltä löytyisi kirjahyllyn levyjä tai 90-luvun kukkamekkoja. Äitini ei ole varsinaisesti mikään tarjoushaukka, mutta hän on erityisen hyvä ottamaan kaiken hyödyn irti jo hankituista tavaroista ja keksimään vanhoille tavaroille uusiokäyttöä.

Molemmat vanhempani olivat opiskelijoita, kun olin alle kouluikäinen, joten perityistä säästövinkeistä on ollut meidän vastaavassa elämäntilanteessa paljon iloa. Ruuan suhteen en ehkä ole samanlainen nuukailija, mutta monessa muussa asiassa olen päätynyt toimimaan täysin samalla tavalla kuin äitini. Niinpä päädyin listaamaan 4 + 3 säästövinkkiä, jotka olen perinyt äidiltäni. Suurin osa perityistä vinkeistä on myös arkea helpottavia ja ympäristöystävällisiä!

Lasten hiusten leikkaaminen itse

Äitini toimi kampaajanani, kunnes täytin 12 vuotta. Hiusmallina minulla oli 90-luvulla pottakampaus, jonka tarkoitus ei ollut suinkaan olla kovin esteettinen, vaan lähinnä käytännöllinen. Rahaa säästyi, koska kotona ei tarvinnut olla kuin omat sakset ja suhteellisen vakaa käsi. Niinpä omia lapsiani en ole kertaakaan vienyt kampaajalle. Toinen kaksosista on saanut epätasaisesti kasvavan sekä helposti takkuuntuvan hiuslaadun, joten hänen hiuksensa ovat vaatineet useamman kerran siistimistä. Aina ei tule priimaa, mutta pääasia, että hiukset pysyvät helppohoitoisina ja pois silmiltä leikeissä. Omia hiuksiani saatan nuukauskohtauksen iskiessä myös leikellä. Onneksi hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, jos menee otsatukka vähän vinoksi. Hiusten leikkaamisen avuksi olen jopa hankkinut otsatukkaklipsin, jossa on vatupassi.

Kaikki voi ja kannattaa hankkia käytettynä

Äitini on harrastanut kirppareita niin kauan kuin muistan. Lapsuudessani kirppareilla käyminen tuntui olevan yleisesti ottaen harvinaisempaa kuin nykyään ja tietyssä iässä en halunnut käyttää mitään kirppareilta hankittua. Vähitellen minustakin kuitenkin tuli kirppiksien vannoutunut käyttäjä ja äidin mukana vietetyt kirppishetket ovat auttaneet kehittämään kyvyn löytää kirppareilta todellisia helmiä. Kirppareille menevä ja kirpparimyynnistä saatava raha kiertää meillä aika hyvin kehää, koska usein sesongin vaihtuessa on tarve päästä pienemmistä vaatteista eroon ja hankkia isompaa kokoa tilalle.

Vaatteiden loppuun asti käyttäminen

Vaatteet lapsuuden kodissani käytettiin aina loppuun. Kun jokin vaate oli kiertänyt ensiksi minun, pikkusiskoni ja -veljeni kautta, siitä tuli siivousrätti, koristetyynyn täyte tai vaikka nuken vaate. Jotkut äidin ja muiden sukulaisten vaatteet päätyivät meille naamiaisasuiksi. Meillä oli esimerkiksi edesmenneen Judith-isomummoni oranssi mekko, joka taipui mm. kurpitsa-asuksi ja vihaisen tädin vakioasuksi meidän näytelmäleikeissämme. Rikki menneet vaatteet äitini puolestaan korjasi mielikuvituksellisesti erilaisilla paikoilla ja napeilla. Omien lasteni vaatteita olen ahkerasti paikkaillut ja hankkinut haalareihin uudet jalkaremmit. Arkikäytöstä poistetut mekot sekä paidat siirtyvät yökkäreiksi. Omien vaatteitteni elinkaarta olen myös pidentänyt nukanpoistajan avulla. Vaatteiden loppuun käyttäminen ei ole ainoastaan taloudellista vaan myös ekologista, kun vaatteita päätyy vähemmän jätteeksi.

Lahjapakkausten säilöminen

Meillä oli eteisessä pieni matkalaukku, joka oli täynnä paketoimistarvikkeita ja kertaalleen käytettyjä lahjapakkauksia. Jouluna lahjapaketit pitkin avata erityistä varovaisuutta käyttäen, jotta lahjapaperit ja -pakkaukset säilyivät ehjinä uusiokäyttöä varten. Tästä perinnöstä on ollut erityisesti iloa silloin, kun on jokin lahja pitänyt saada nopeasti ja kauniisti paketoitua. Samat lahjapakkaukset kiertävät oman perheeni sekä sukuni väliä melko tehokkaasti, joten uusia lahjapaketteja ei tarvitse juuri koskaan hankkia. Rahallinen säästö ei ole suuri, mutta materiaalien tehokkaan käytön kannalta on hyvä, että pakkauksille tulee useampi käyttökerta.

Lisäksi opin äidiltäni, että...

  • Ilmainen kahvi- tai ruokatarjoilu on aina hyvä syy osallistua kokouksiin tai tapahtumiin!
  • Kaikkea ei tarvitse omistaa. Lainaaminen on monesti järkevämpää kuin tavaran hankkiminen ja säilöminen yhtä käyttökertaa varten.
  • Omista kirppikselle menevistä vaatteista voi löytää uutta päällepantavaa, jos kirppiskassin unohtaa pidemmäksi aikaa varastoon.

Kiitos siis äidilleni nuukailun jalon taidon opettamisesta!

OP sosiaalisessa mediassa