Mihin hiekoitushiekka päätyy kaduilta?

Keväinen pölyralli alkaa olla pikkuhiljaa ohi, kun kaduille talveksi siroteltu hiekoitussepeli on kerätty pois. Suurin osa hiekoitushiekasta elää vain yhden sesongin, ja sen uusiokäyttö on yhä vähäistä.

Arvioiden mukaan Suomessa käytetään vuosittain jopa 1,3 miljoonaa tonnia kalliosta louhittua kiviainesta liukkaudenestoon talvisin. Pelkästään Helsingin tai Espoon kaltaisissa suuremmissa kaupungeissa hiekoitussepeliä kuluu vuosittain useita kymmeniä tuhansia tonneja.

Kun lumet ovat sulaneet, katujen puhdistus alkaa. Esimerkiksi Etelä-Suomessa puhdistus käynnistyy yleensä huhtikuun lopulla. Ensin kadut ja pihat kastellaan painepesukoneilla, jotta hiekka ei pöllyäisi, kun sitä aletaan poistaa imulakaisukoneilla.

Mutta minne hiekoitushiekka häviää kaduilta? Voidaanko sitä käyttää uudelleen?

Suurin osa kertyneestä hiekoitussepelistä viedään lumenkaatopaikoille tai työmaakohteisiin. Sitä voidaan käyttää myös vanhojen kaatopaikkojen täytöissä, liikenteen meluvalleissa tai kuntoilureittien rakennusaineena. Se edellyttää kuitenkin, ettei kerätyssä hiekoitussepelissä ole liikaa epäpuhtauksia.

Jätteiden käsittelyn villi kortti

Eri kaupungeilla on erilaisia käytäntöjä, miten kierrättää hiekoitussepeliä.

Helsingissä kerätty hiekoitussepeli käytetään useimmiten maanrakennuskohteissa, jos hiekassa ei ole liikaa haitta-aineita.

Oulussa puolestaan hiekkaa käytetään meluvalleihin tai maan kaltevuuksien korjaamiseen. Kajaanissa kaupungin varikolle kerätty hiekka saa uuden elämän metsäteiden kunnostuksessa.

Hiekoitussepeli on ympäristön kannalta jätteiden käsittelemisen villi kortti, sillä sen hyödyntäminen esimerkiksi maarakentamisessa edellyttää ympäristölupaa. Siksi hiekoitussepeli jää usein hyödyntämättä.

Valtioneuvostolla oli viime kaudella lausuntokierroksella asetus maa-ainesjätteen hyödyntämisestä maarakentamisessa (MASA-asetus). Se olisi helpottanut myös hiekoitussepelin uudelleenkäyttöä rekisteri-ilmoituksella ympäristöluvan sijasta, mutta asetuksen käsittely hautautui muiden asioiden alle.

Uusiokäyttö ottaa vasta ensiaskelia

Ympäristövastuullisen kiertotalouden aikana voisi olettaa, että kiinnostusta kaduilta kerätyn hiekoitussepelin uusiokäyttöön olisi enemmänkin. Hyödyntämällä puhdistus- ja kuivatusprosesseja on hiekoitussepelistä mahdollista erotella pois uusiokäyttöön kelpaamaton suola, bitumi, pakokaasujen saasteet tai pölyksi jauhautuva kivi.

Kokeiluja kiertotalouden hengessä on tehty, mutta tulokset ovat toistaiseksi olleet melko vaisuja.

Maapörssi aloitti vuonna 2016 Helsingin seudun ympäristöpalvelujen kanssa pilottihankkeen, jonka tavoitteena oli testata kierrätysmenetelmää Ämmässuon jätteenlajittelukeskuksessa.

Teoriassa kaikki näytti aluksi lupaavalta.

– Puhdistus- ja kuivatusprosessien avulla kerätty hiekoitussepeli voidaan hyödyntää liki sataprosenttisesti. Uusiomateriaali on laadultaan jopa parempaa kuin neitseellisestä kalliosta louhittu murske. Siinä on vähemmän hienojakoista pölyä, eikä se hajota esimerkiksi polkupyörien renkaita niin herkästi, kuvailee Maapörssin johtaja Jari Nordström.

Jäljelle jäävät jätejakeet voidaan hyödyntää kompostimullan sideaineena ja viheraineeksi kelpaamaton jäte polttaa energiaksi.

Kierrätysmaksu ratkaisu?

Käytäntö ja taloudelliset realiteetit kuitenkin murskasivat hyvältä vaikuttaneen innovaatiohankkeen.

– Jouduimme lopettamaan hankkeen, sillä saimme kerättyä hiekoitussepeliä vain noin 4 000–5 000 tonnia, kun taloudellisesti kannattava investointi olisi edellyttänyt minimissään noin 30 000–40 000 tonnin volyymia, Nordström sanoo.

Tänä keväänä Espoossa on ollut käynnissä toinen hiekoitussepelin uusiokäyttöhanke, jossa hiekoitussepelin puhdistuksen ja kierrättämisen arvioidaan maksavan saman verran kuin uuden sepelin ostaminen. Hankkeella ei ainakaan aluksi tavoitella säästöjä, vaan se nähdään enemmänkin ympäristötekona.

Nordström arvioi, ettei hiekoitussepelin uusiokäyttö kiertotalouden hengessä oikein onnistu niin kauan, kun hiekoitussepelin kuljetus esimerkiksi jäteasemille on maksullista.

Hän ehdottaakin, että kierrätyssepelin hankintahintaan lisättäisiin kierrätysmaksu jo ostovaiheessa, mikä kannustaisi viemään käytetyn kierrätyssepelin jäteasemille.

– Nythän pieniä hiekkakasoja näkee vähän siellä sun täällä, kun vähän katselee ympärilleen, Nordström toteaa.

OP sosiaalisessa mediassa