Kumpi on parempi: uusi halpis vai käytetty Premium-auto?

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Yksi autonhankinnan peruskysymyksistä on se, kannattaako rahat sijoittaa uuteen vai käytettyyn autoon. Usein kamppailua käydään uuden halpisauton ja käytetyn laatupelin välillä. Kumpi onkaan kannattavampi vaihtoehto?

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Kun autokuume on päällä, kannattaa hatun alle sijoittaa reipas määrä jäätä. Kun tunne kiskoo aivoja toiseen suuntaa, yrittää järki tuoda ratkaisuun omat pointtinsa. Usein kyseessä on molempien liitto, mutta melko usein pidemmän tikun vetäisee tunne. Ja siinä ei ole mitään pahaa.

Tarkastellaanpa asiaa hetki järjen näkökulmasta. Yksi yyvä tapa tehdä päätöksiä on nimittäin kirjata ylös plussat ja miinukset ja tehdä päätös kylmästi niiden perusteella.

Takuu on uuden puolella

Uuden auton ostamista puolta monet seikat, joista yksi merkittävimmistä on valmistajan myöntämä takuu. Se kattaa merkistä ja mallista riippuen valmistusvirheet parista vuodesta aina seitsemään vuoteen saakka.

Suomessa pidempiä takuita autoihinsa tarjoavat korealaisvalmistajat Hyundai ja Kia. Molemmilla valmistajilla on pitkältä tuntuva seitsemän vuoden takuu, jota ei ole Hyundain tapauksessa ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kilometrirajaa. Kiassa tuo rajapyykki on 150 000 km.

Ylivoimaisesti suurimmalla osalla valmistajista takuu on lyhyehkö eli 2-3 vuotta. Kaikkein lyhyimmän kahden vuoden takuun piiriin kuuluvat hieman yllättäen mm. saksalaiset laatumerkit BMW, Audi ja Mercedes-Benz. Välimaastoon solahtavat mm. Renault, Mitsubishi ja Ford.

Uuden auton ostaja voi varmistua siitä, että ainakaan takuuaikana autoon ei tule ongelmia, jotka vaatisivat kukkaronnyörien avaamista. Takuuaikana kannattaa kuitenkin muistaa, että valmistajat edellyttävät usein huolto-ohjelman orjallista noudattamista.

Uusien tapaan myös käytettyihin autohin on tarjolla liikkeiden myöntämiä maksullisia takuita, jotka useimmiten kattavat hajoamisia alle 150 000 kilometriä ajetuille ja muutaman vuoden ikäisille autoille. Vaikka autoliikkeet myyvät maksullisia takuita, on myyjäliike toki vastuussa myymänsä auton toiminnasta tietyn ajan ilman erillistä takuusopimustakin.

Nykyään myös kahden yksityishenkilön väliseen kauppaan on saatavilla erilaisia turvia, jotka nekin kattavat auton mahdolliset yllättävät viat. Maksulliset takuut tuovat turvaa ostajalle, sillä myyjän velvollisuus on antaa autolle vain perävalotakuu.

Käytetyssä kovemmat korjauskulut

Uuden auton ostoa puoltaa myös se, että sitä ei tarvitse katsastaa joka vuosi. Henkilö- ja pakettiautojen katsastusväliin tuli tämän vuoden toukokuussa muutoksia, jotka pidensivät uudehkojen autojen katsastusvälejä. Uusi auto katsastetaan ensimmäisen kerran neljän vuoden ikäisenä ja siitä edelleen joka toinen vuosi, kunnes auto on kymmenen vuoden ikäinen Sen jälkeen katsastus suoritetaan joka vuosi.

Ylläpitokuluissa uuden ja käytetyn auton välillä on suuria eroja erityisesti silloin kun auton mittarissa alkaa olla reippaammin kilometrejä. Nykyautot toki kestävät suuriakin kilometrimääriä, mutta kun auton mittarissa alkaa olla 200 000 kilometriä, saattaa autolla olla edessään suuria ja kalliita remontteja.

Suuriin remontteihin lukeutuvat vaihteisto- ja koneremontit, jakohihnan vaihdot, kytkimen uusiminen ja automerkistä riippuen erilaiset tyyppiviat. Esimerkiksi vaihteiston uusiminen maksaa parista tuhannesta useisiin tonneihin ja kytkinremonttikin nielaisee käteistä useasta satasesta tonneihin.

Uudessa autossa huolia suurista remonteista ei ole, mutta toisaalta hankintahinta on suurempi ja arvon aleneminen rajumpaa. Uutta autoa pitää myös huoltaa säntillisemmin, jotta takuu säilyy voimassa. Toki vanhempaakin autoa kannattaa huoltaa.

Pakasta vedetyn auton arvonalenema on erityisesti ensimmäisinä vuosina kovaa ja mitä kalliimpi hankintahinta, sitä suurempi arvonlasku. Vuodessa uuden auton hinnasta sulaa tonneja ja pahimmillaan jopa kymppitonni. Toisaalta jos autoa on aikeissa pitää pidempään, ei arvonlaskulla ole pidemmässä juoksussa niin suurta merkitystä.

Turvallisuutta ja pienempää kulutusta

Turvallisuusvarusteet ovat yksi osa-alue, johon uuden ja käytetyn auton välillä kannattaa kiinnittää huomiota. Muutaman viime vuoden aikana markkinoille on tullut melkoinen lista turvallisuusvarusteita: mm. kaistavahti, hätäpysäytysjärjestelmä, mukautuva vakionopeudensäädin ja ajovakaudenhallintajärjestelmä.

Vajaan kymmenen vuoden ikäisessä autossa vastaavia järjestelmiä ei välttämättä ole, vaan turvallisuusvarusteet ovat lähinnä ABS-jarrut ja turvatyynyt. Toki aikanaan markkinoiden kalliimmissa autoissa – kuten vaikkapa S-sarjan Mercedes-Benzeissä – saattaa hyvin olla yllättävän moderneja varusteita.

Polttoaineen kulutuksessa on niin ikään tapahtunut muutamassa viime vuodessa suuria harppauksia. Kun vuoden 2008 auton keskikulutus 1,6-litraisessa ja 120-hevosvoimaisessa bensa-autossa on kahdeksan litran tuntumassa, pärjäävät saman tehoiset uudet autot pari litraa pienemmällä. Lisäksi niissä on pienempi käyttövoimavero.

Vastaava kaava pätee ympäristöystävällisyyteen. Euro-päästönormit ovat uusissa autoissa huomattavasi tiukempia ja CO2-luvut saattavat olla kymmenen vuotta vanhassa dieselautossa kaksinkertaiset uuteen verrattuna. Pakoputkesta pelmahtaa ilmoille tymäkämmät päästöt.

Toisaalta jo valmistetun auton käyttäminen loppuun on sekin tietyllä tapaa ekologinen teko. Koska auton valmistukseen on käytetty tietty määrä luonnonvaroja ja energiaa, kannattaa sillä toisen ajatusmallin mukaan ajaa mahdollisimman pitkään. Tässä kuitenkin kannattaa muistaa, että bensiinikäyttöinen auto on dieseliä ympäristöystävällisempi erityisesti iäkkäämpien autojen kohdalla.

Entäs ne tunnesyyt?

Järkisyiden jälkeen päästäänkin sitten tunnepuolen syihin. Jos vaakakupissa on uusi ja käytetty auto, on käytettyjen kohdalla mahdollista saada itselleen alun perin moninkertaisesti maksanut laatuauto.

Jos budjetti on vaikkapa 25 000 euroa, saa sillä itselleen halvimman Skoda Octavia –mallin 1.0-litraisella TSI-moottorilla. Mikäli autoon haluaa lisävarusteita ja talvirenkaat, nousee lähtöhinnaltaan 22 000 euron auto helposti 25 000 euroon.

Mitä käytettyjen autojen markkinoilla sitten saa tuolla 25 000 eurolla? Käytännössä mitä tahansa. Jos rajaamme vaihtoehdot perheautoihin, riittää budjetti esimerkiksi vuoden 2014 Audi A6:een, jossa on 2.0-litrainen dieselkone ja takanaan 115 000 kilometriä.

Toinen vaihtoehto voisi olla vaikka vuoden 2008 Porsche Cayenne, jossa on 3,6-litrainen ja 290 hevosvoimaa kehittävä bensakone, nahkasisusta ja ajokilometrejä 160 000. Ökymaasturi maksoi aikanaan noin 100 000 euroa.

Miltä tuntuisi perheauto V12-koneella?

Heitetään vaihtoehtolistalle myös Volkswagenin takavuosien huippumalli Phaeton. Budjettiin nimittäin mahtuu myös ministeritason kyydit tarjoava vuoden 2008 automalli, jonka nokkapellin alla murisee muhkea kuusilitrainen V12. 140 000 kilsaa ajetun Phaeton varustelistalta löytyy mm. ilmastoidut ja hierovat penkit ja adaptiivinen vakionopeudensäädin, mikä oli auton ilmestymisvuotena silkkaa scifiä.

Kolmikon käytetyt autot ovat Skodaa kookkaampia ja tehokkaampia vaihtoehtoja. Mutta uusi on toki aina uusi ja turvallinen valinta takuunsa kanssa.

Käytetyn auton ostamista puoltaa moni asia, joista yksi on laatuvaikutelma. Vaikka uudet pikkuautot ovatkin varsin jämeriä ajettavia, tarjoaa muutamaa kokoluokkaa suurempia laatuauto kymmenen vuoden ikäisenäkin todella laadukkaan ajokokemuksen.

Toisaalta kannattaa muistaa, että aikanaan sadan tonnin hintalapulla varustetun Porschen ja Volkswagenin huoltohinnastot saattavat tarjota yllätyksen muutaman satasen huoltoihin tottuneille. Erityisesti Phaetonin V12 nielee huolloissa rutkasti euroja. Mutta kaikkea ei toki voi mitata rahassa, etenkään automaailmassa.

OP sosiaalisessa mediassa