Paras tunne on se, kun istahtaa autoon ja tuntee allaan mukavan penkin. Musiikki soi pehmeästi, navigaattori näyttää reitin. Missään ei sihise, ei suhise. Suurin luksus syntyy siitä, että kaiken saa toimimaan sähköisesti. Ikkunat nousevat ja laskevat, virtalukko toimii napin painalluksella.

Niin ajattelee 54-vuotias Timo Hynninen. Toisin oli hänen nuoruudessaan. Silloin ei tunnettu navigaattoreita tai sähköllä lämpiäviä penkkejä. Hynninen oli onnellinen yksinkertaisessa Fiat 600:ssaan. Sillä hän opetteli ajamaan syrjäisillä mökkiteillä kotikaupungissaan Mikkelissä. Niitä kotikulmilla riitti. Mikähän rekisterinumero autossa oli?

– MAB 177, Hynninen vastaa hetkeäkään epäröimättä.

Pesunkestävä automies ei unohda elämän tärkeitä yksityiskohtia.

Auto on rakkautta

Hynninen saattaa rakastua autoonsa. Silloin hän ei siitä hevin luovu. Paraikaa Hynnisen hoteissa odottaa ilmojen lämpenemistä avoauto, joka on lähtöisin Saksasta. Ensin komistus pitää tosin tullata ja katsastaa, ennen kuin sillä voi baanalle lähteä.

Myisinköhän sen, Hynninen miettii. Mikä ettei. Mutta voisihan sillä toisaalta ajella kesällä pitkin Suomea.

– Taidan olla kuitenkin liian vanha avoautolla ajamiseen, Hynninen pohtii.

Mitä ihmettä? Onko kukaan liian vanha nauttimaan leppeästä kesätuulesta avoauton penkillä? Hynnisellä on selvästikin tunteet pelissä autoista puhuttaessa. Taitaa olla muutenkin romanttisuuteen taipuva mies.

– Rakastuin tähän asuntoonkin, enkä halunnut myydä sitä pois, hän myöntää.

Siinä on toinen todiste. Asunnon sijainti on sen verran upea, että rakastumista ei tarvitse ihmetellä. Talo sijaitsee Helsingin ja Vantaan rajalla – kirjaimellisesti. Sen pohjoisemmaksi ei Helsingissä kuulemma pääse.

Kodin edessä virtaa kaupunkien välinen raja, Keravajoki, johon Hynninen pulahtaa kesällä mielellään. Kuka sellaiselta paikalta haluaisi pois muuttaa?

Auton rattiin alaikäisenä

Mikkelistä Helsinkiin muuttanut rakennusalan yrittäjä oppi ajamaan autolla 15-vuotiaana. Heti täysi-ikäiseksi tultuaan hän osti ensimmäisen autonsa.

– Täytin lauantaina 18 ja inssiajo oli maanantaina. Se oli elämäni pisin viikonloppu. Pihassa odotti näet kiillotettu Toyota Corolla.

Sillä hän sitten kruisaili ajokortin suoritettuaan. Hyvin ovat ajot vuosien varrella menneet, turvallisesti ja ilman onnettomuuksia. Pieniä sattumuksia on kuulemma käynyt – vanne on irronnut ja vastaavaa – mutta isoilta kolareilta Hynninen on säästynyt. Mies koputtaa pöytään; toivottavasti onni pysyy mukana vastaisuudessakin.

– Auto vaikuttaa ajamiseen. Ajan yleensä rauhallisesti, nautinto on siten isompi.

Mitä turvallisempi auto, sen parempi fiilis ajaessa. Auto pysyy turvallisena, kun sitä hoitaa. Se on käytettävä säännöllisin väliajoin huollossa. Siitä Hynninen ei lipsu. Hän ei itse korjaile autojaan, vaan luottaa automerkkien valtuutettuihin huoltoliikkeisiin.

Huoltokirjoista voi myös ostoaikeissa päätellä, miten autosta on pidetty huolta. Nykyisin huoltokirjat ovat sähköisiä, toisin kuin Hynnisen nuoruudessa. Niitä ei ulkopuolinen taho pääse näpelöimään.

Autonosto on taitolaji ja siinäkin voi harjaantua. Mihin autojen suurkuluttaja kiinnittää autokaupoissa huomiota? Onko auton oltava mieluiten uusi?

Ei suinkaan, vastaa Hynninen. Hän on ostanut elämänsä aikana vain kaksi kertaa uuden kiesin. Toinen oli työauto omalle firmalle, toinen itselle.

Helsinkiläinen Timo Hynninen arvostaa autoissa turvallisuutta ja kestävyyttä. – Autoon on pystyttävä luottamaan, hän sanoo.

Tarkkana autonostossa

Hynninen on jälleen pahassa autokuumeessa. Uusi auto olisi löydyttävä ennen kesää. Potilas on edellisenä päivänä tarjonnut huutokaupat.comissa 13 000 euroa vuoden 2015 mallin BMW:stä. Tällä kertaa ei tärpännyt, vaan auto meni 14 300 euroa tarjonneelle.

– Ei harmita. Minä voin odottaa, Hynninen tuumaa.

Kokenut automies oli tarkistanut auton tiedot useasta paikasta ennen tarjouksen tekemistä. Häntä kiinnosti muun muassa, oliko auto yksi- vai kaksikilpinen. Kaksikilpisyys tarkoittaa sitä, että auto olisi saattanut olla kolarissa, jonka jälkeen se olisi korjattu ja varustettu uusilla, ”toisilla” rekisterikilvillä. Sellaista autoa Hynninen ei halua. Sellaisista ei koskaan tiedä. Voivat ”vipottaa” ajaessa tai ”puoltaa” ohjatessa.

Uudesta autosta Hynninen olisi valmis maksamaan 40 000–60 000 euroa. Se kuulostaa paljolta, varsinkin, jos summaa vertaa huutokauppatarjoukseen.

Tällä kertaa Hynninen ei etsi lyhyttä kesärakkautta, vaan tulevien vuosien uskollista seuralaista. Jospa nyt löytyisi auto, jota ei enää tarvitsisi vaihtaa? Sellaisen etsimisessä ei saa olla kiire. Sellaista voi haeskella parikin kuukautta.

Tähtäimessä on kaara BMW:n 500-sarjasta ja mielellään vuoden 2017 malli. E-korin autoon mahtuu takapenkille kaksi aikuista toisin kuin C-korin autoon. Niin. Sellaistakin on mietittävä. Tarvitseeko hän, yksin elävä mies, oikeasti istumatilaa takapenkillä?

Se, mikä ratkaisee, on auton toimivuus ja kestävyys. Autolla pitää voida ajaa 300 000 kilometriä ilman mainittavia vikoja. Mersun mittariin voi kertyä kilometrejä jopa miljoona! Siinä voi jo puhua kestävyydestä.

Hynnisen kriteerilistalla on myös väri. Auton on kiillettävä joko mustana tai valkoisena. Lisäksi siitä on löydyttävä sievä nippu lisävarusteita. No, ne löytyvät nykyään muutenkin autosta kuin autosta. Turhia vippaskonsteja, esimerkiksi automaattista pysäköintiä, Hynninen ei kaipaa. Automaattivaihteisto on sen sijaan ehdoton must, samoin porrasperä.

Parhaat kaupat yrittäjä on tehnyt autoliikkeiden esittelyautoista.

– Niillä on ajettu 5 000–10 000 kilometriä ja se on heti kymppitonni pois hinnasta. Niissä on talvi- ja kesärenkaat ja kaikki lisävarustelut, hän perustelee.

Hyvän diilin voi tehdä myös edellisen vuoden mallista. Jos siis autosta mainostetaan uutta mallia, katse kannattaa iskeä saman tien ”vanhaksi” käyvään edelliseen malliin.

Autoja Saksasta

Timo Hynniselle on yksi lysti, mistä hän autonsa ostaa, liikkeestä vai netistä. Hän seuraa muun muassa nettiauto.com-sivuston tarjontaa tai ampaisee nopeallakin varoitusajalla Saksaan tai Ruotsiin. Saksanmaalla Hynninen on pyörähtänyt vuosien mittaan kymmenisen kertaa. Mielimerkit ovat saksalaiset Mercedes-Benz ja BMW.

Kevätajoja odottava Mercedes Benz 320 CLK maksoi Saksassa 8 000 euroa. Suomessa hinta nousee tuntuvasti tuontiverojen jälkeen.

– Ennen Saksasta tuotujen autojen kilometrimäärät oli usein niin sanotusti rullattu alas, mutta se on kiellettyä. Eikä se enää onnistukaan sähköisten huoltokirjojen aikana, Hynninen sanoo.

Kunhan tiet sulavat ja päivät pitenevät, avoauto saattaa päästä neitsytajelulleen Pohjolassa. Tai sitten Hynnisen sormet puristavat jonkin toisen, vastaostetun auton rattia. Moneskohan se hänen autoelämässään olisi? Sadasensimmäinen vai sadastoinen? Ei hän tiedä itsekään. Eikä sillä niin väliä ole. Kunhan se hyrisee ja käynnistyy nappia painamalla, ei sihise eikä suhise.

Edessä autokaupat? OP Sujuvat kaupat -palvelussa teet yksityishenkilöiden väliset autokaupat turvallisesti ja helposti. Tutustu OP Sujuvat kaupat -palveluun