Kesän kynnyksellä yhä useampi kaivaa jälleen pyöränsä esiin talvivarastosta. Kun satulan selässä polkevien määrä kasvaa kaupungeissa ja maanteillä, myös autoilijoiden ja pyöräilijöiden väliset vaaratilanteet yleistyvät.

Tilastojen mukaan keskimäärin 21 pyöräilijää kuolee ja lähes 700 loukkaantuu vuosittain. Liikenneturvan yhteyspäällikkö Mari Voutilainen kuitenkin muistuttaa, että monet pyöräilijöiden kaatumiset ja muut pienemmät onnettomuudet jäävät todennäköisesti puuttumaan tilastoista, koska niitä ei raportoida eteenpäin.

Kuolemaan johtaneista pyöräilyonnettomuuksista hieman yli puolet on sellaisia, että niissä on osallisena auto. Yleisimmät vaaratilanteet voi Voutilaisen mukaan jakaa kahteen luokkaan sen mukaan, tapahtuvatko ne kaupunkiympäristössä vain maantieajossa.

– Kaupungeissa on paljon rakennettua infraa ja autoille alhaisemmat nopeusrajoitukset, mikä on tietenkin pyöräilijöiden kannalta hyvä asia. Risteykset ovat kuitenkin taajamissa riskin paikka.

Maanteillä vaaratilanteitä taas syntyy erityisesti autoilijoiden ohittaessa pyöräilijöitä, usein kovassa vauhdissa.

Väistämissäännöt ovat yksiselitteiset

Pyöräilijöiden loukkaantumisista yhdeksän kymmenestä tapahtuu taajamissa, useimmiten risteyksissä ja erityisesti kärkikolmiollisissa sellaisissa.

Tärkeintä pyöräilijöiden turvallisuuden kannalta risteyksissä on Voutilaisen mukaan se, että sekä autoilijat että pyöräilijät tuntevat väistämissäännöt.

– Risteysalueella heikompi osapuoli on aina pyöräilijä, jolla ei ole metallista runkoa suojanaan. Toivoisin autoilijoilta ymmärrystä ja kärsivällisyyttä yleisen liikenteen sujumisen vuoksi.

Pyöräilijöiden ja autoilijoiden kanssaelosta voidaan tehdä turvallisempaa kertaamalla väistämissäännöt. Ne ovat hyvin yksiselitteiset.

Autoilijan on väistettävä pyöräilijää, kun hän

  1. kääntyy, jolloin tulee väistää risteävää tietä ylittäviä

  2. tulee kärkikolmion tai stop-merkin takaa

  3. tulee esimerkiksi pihasta, pihakadulta, pysäköintipaikalta tai muulta vastaavalta alueelta

  4. tulee kärkikolmiolla varustettuun liikenneympyrään tai poistuu liikenneympyrästä.

Jo auton ilmavirta voi yllättää pyöräilijän

Maantiellä autoilijan on syytä kiinnittää erityistä huomiota pyöräilijän ohittamiseen. Olennaista on pitää riittävä turvaväli pyöräilijään jo ennen ohitusta ja myös sen jälkeen.

– Nopeusero on maantiellä pyörän ja auton välillä suuri. Autoilijan pitäisi lähteä ohittamaan pyörä vain silloin, kun se on turvallista, ja jättää tietenkin myös ohittamisen aikana tarpeeksi tilaa.

Auton ja pyöräilijän väliin on ohituksen aikana hyvä jäädä vähintään 1,5 metriä. Ajaessa etäisyyttä on vaikea arvioida tarkasti, joten varmimmin ohitus sujuu käyttämällä viereistä kaistaa silloin kun se on mahdollista.

Ohituksen turvallisuuteen vaikuttaa myös ajoneuvon koko. Jo raskaan ajoneuvon luoma ilmavirta voi yllättää pyöräilijän ja aiheuttaa vaarallisen tilanteen.

Yleensä pyöräilijä kulkee maantiellä pientareella tai tien oikealla reunalla. Joskus pyörälle turvallisin ajolinja voi kuitenkin olla keskempänä autokaistaa, Voutilainen toteaa.

– Tien reunassa voi olla esimerkiksi routareikiä. Silloin autoilijan on tehtävä ohitus vielä selkeämmin viereisen kaistan puolelta. Se tekee pyöräilyn myös mukavammaksi.

Lopuksi Voutilainen muistuttaa, että puhelimen tai muun mobiililaitteen käyttö ei kuulu ohitustilanteeseen tai liikenteeseen muutenkaan.

– Tämä koskee tietenkin sekä autoilijoita että pyöräilijöitä.