Työn murros haastaa meitä kaikkia

op.media
op.media

Tultuani työelämään 1970-luvun lopulla olen saanut tehdä töitä lähes 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Olinko onnekas, jos vertaan siihen, millaiselta työuran aloittaminen tänään näyttää?

op.media
op.media

Kenties on turha arvioida onnekkuutta peilaamalla sitä vain henkilökohtaisiin työelämän kokemuksiin teollisen ajan Suomesta. Sellaista ei enää ole.

Nyt Suomi uudistuu tarttumalla digitalisaation mahdollisuuksiin. Käsitys työn tekemisestä ja koko sen olemuksesta murtuu. Yhä useampi työ on mahdollista korvata itseoppivalla tekoälyllä. Uutta työtä syntyy ja katoaa nopeammin kuin koskaan. Neljäs teollinen vallankumous ei vaikuta pelkästään työn sisältöön, vaan laajemmin yhteiskunnan rakenteisiin ja tulonjakoon.

Meidän on hyväksyttävä, että yhteiskuntamme nykyiset rakenteet, normipohja ja toimintamallit eivät enää vastaa muuttuvan työelämän tarpeisiin. Uudistuminen vaatii näkemysten päivittämistä erityisesti omaan sukupolveeni kuuluvien päättäjien keskuudessa.

Työelämä muuttuu osana elämänlaatuamme parantavaa teknologista kehitystä. Samalla se haastaa meitä avoimeen ja ennakkoluulottomaan keskusteluun siitä, mikä vastuu yksilön ammatillisen kyvykkyyden jatkuvasta ylläpitämisestä on hänellä itsellään ja mikä yhteiskunnalla tai työnantajilla.

Siinä missä nuorena hankittu koulutus riitti aiemmin koko työuran pohjaksi, vaatii työelämässä pärjääminen nykyään oman osaamisen jatkuvaa päivittämistä ja usein myös uusien ammattien omaksumista työuran aikana. Tämä vaatii uudenlaista ajattelua ja asennetta niin työntekijältä, työnantajalta kuin koko yhteiskunnaltamme.

Yhteiskunnan ja yritysten todellinen kilpailukyky piilee sopeutumiskyvyssä ja kulttuurissa, jossa yksilön jatkuva uuden oppiminen ja haasteista seuraavaan siirtyminen on tehty helpoksi, houkuttelevaksi ja kannattavaksi. Ei ole nimittäin kenenkään etu, jos työelämässä hankittu arvokas kokemus ja osaaminen valuvat työurien suurissa murroskohdissa kokonaan hukkaan.

OP sosiaalisessa mediassa