Milloin yksityisestä velkaantumisesta kannattaa huolestua?

Reijo Heiskanen
Reijo Heiskanen

OPn pääekonomisti

Julkisen velkaantumisen kirot ovat monesti esillä, ja julkiselle velalle on EU:ssa jopa oma raja-arvonsa, mutta miten on yksityisen velkaantumisen osalta? Milloin yritysten ja kotitalouksien velkaantumisesta pitäisi erityisesti huolestua?

Reijo Heiskanen
Reijo Heiskanen

OPn pääekonomisti

Useimpien vakavien talouskriisien taustalla on ollut liiallinen velkaantuminen, kansantalouden rahoitustasapainon järkkyminen. Suomen 1990-luvun lamaa edelsi ylenpalttinen velkaantuminen. Finanssikriisiä puolestaan globaali velkabuumi Yhdysvaltain vedolla. Euroalueen velkakriisi puolestaan sikisi eräiden maiden holtittomasta velkaantumisesta.

Kansantalouden rahoitustasapainosta kannattaa siis pitää huolta ja tarpeen tullen huolestua. Milloin sitten kannattaa olla erityisesti huolissaan yksityisen sektorin velkaantumisesta?

Historian ja taloustutkimuksen perusteella yksityisten velkojen äkkinäinen ja voimakas kansantuotetta nopeampi kasvu nostaa merkittävästi riskiä tulevista ongelmista. Jo 1990-luvun alussa Pohjoismaista pankkikriisiä tutkittaessa huomattiin, että luottojen ja BKT:n suhteen raju nousu ennakoi vaikeuksia

Tässä on silti syyt erottaa normaali pitkäaikainen velkasuhteen nousu äkillisestä ja poikkeuksellisesta harppauksesta. Suomessa seurataan luottojen ja kansantuotteen suhdetta pitkäaikaiseen trendiinsä nähden, kun valmistellaan päätöstä pankkien muuttuvan lisäpääomavaatimuksen käytöstä. Tämänkin perusteella vasta poikkeama nousutrendiltä on hälyttävä.

Tällä erää tämä niin sanottu ensisijainen riskimittari on selkeästi vihreällä. Luottojen ja BKT:n suhde on noussut trendiä hitaammin viime aikoina. Kuvan voi käydä tarkistamassa Suomen Pankin kuviopankista.

Myös kotitalouksien velkaantumisasteen nousu on kuluvalla vuosikymmenellä vastannut pitkäaikaista trendiä, eikä tämän perusteella anna aihetta erityiseen huoleen.

Miksi velkaantumisesta kuitenkin kannetaan monella taholla huolta?

Osin kyse on uudehkojen ilmiöiden, kuten vakuudettomien pikavippien tuottamista ilmiöön nähden suhteettoman suurista ongelmista. Toisaalta poikkeuksellisen kevyen rahapolitiikan aiheuttamasta sijoitusmarkkinoiden ilmiöistä, joille politiikan normalisointi voi olla riski. Julkisen talouden vakaudessakin on tekemistä. Valtiontalouteen kaivattaisiin suurempaa puskuria huonoja aikoa varten.

Toki kokonaiskuvasta, puhumattakaan yksityiskohdista, voi olla myös näkemyseroja. Makrovakautta arvioitaessa on myös otettava huomioon monia tekijöitä, kuten vaihtotaseen tasapaino. Yksityinen velkaantuminen on kuitenkin tällä erää kokonaisuutena vähintäänkin kohtuullisella mallilla, suhdannetilanteeseen ja korkotasoon nähden hämmästyttävänkin tolkullisessa kuosissa.

OP sosiaalisessa mediassa