Italia palaa vanhoihin tapoihinsa -pitäisikö asuntovelallisen huolestua?

Reijo Heiskanen
Reijo Heiskanen

OPn pääekonomisti

Italian uuden hallituksen lupauksiin kuuluu veronkevennyksiä ja menojen lisäyksiä, joiden rinnalla Trumpinkin toimet kalpenevat. Pitäisikö tästä huolestua?

Reijo Heiskanen
Reijo Heiskanen

OPn pääekonomisti

Italian talous on saatu viime vuosina vakautettua. Kilpailukyky on kohentunut, ja maan ulkomaiset tulot ylittävät menot. Talous kasvaa pitkästä aikaa, ja työttömyys on laskussa. Julkinen vaje on EU:n sallimissa puitteissa. Velkaa on tosin yli kaksinkertaisesti 60 %:n rajaan nähden, mutta velkasuhde on vakautunut.

EU:n riskilaskelmissa Italian pitkän ajan velkanäkymät ovat itse asiassa jopa vähemmän riskiset kuin Suomessa osin Italian eläkeuudistuksen vuoksi. Nyt uusi hallitus kenties peruu uudistuksen ja alkaa mahdollisesti ottaa rajusti velkaa. Lupaukset menojen lisäyksistä ja verojen laskusta ovat luokkaa 6-7 % suhteessa kansantuotteeseen. Niiden toteuttaminen painaisi vajeen selvästi päälle EU:n kriteerien.

Ei tämä Italian puitteissa kuulosta kauhean uudelta. Toimet johtaisivat lyhytaikaiseen kasvupyrähdykseen ja talouden tasapainon järkkymiseen, joka jäisi taas jonkin virkamieshallituksen selvitettäväksi.

Italian talous on runsaat 15 % koko euroalueen taloudesta, joten sen kehitys heijastuu koko alueen talouteen. Korkojen kannalta inflaation näkymät ovat olennaisimmat. Italian inflaatio tuskin kiihtyisi niin paljoa, että sen vaikutus koko euroalueen lukuihin olisi muutamaa prosentin kymmenesosaa suurempi. Tässä mielessä asuntovelallisen korkohuolet ovat aika rajallisia. Seurauksena voisi olla muutaman vuoden horisontilla nykyodotuksia hieman nopeampi korkojen nousu.

On myös mahdollista, että Italian uuden hallituksen toimet saavat aikaan epävarmuutta, joka vaimentaa koko euroalueen talouskehitystä. Tällöin korot pysyisivät edelleen matalina.

Italia on toki iso maa, ja sen valtion velka on maan kokoa suurempi. Pyöreästi kahdella biljoonalla eurolla se on maailman suurimpia. Jos holtiton politiikka johtaisi todellisiin ongelmiin, ne olisivat luonteeltaan globaaleja, puhumattakaan ongelmista euroalueella.

Tässä vaiheessa kauhuskenaarioiden viljeleminen on kuitenkin ennenaikaista. Tätä tukee myös markkinahinnoittelu. Valtiolainojen korkojen ero suhteessa Saksaan on noussut mutta on edelleen viime vuoden alkupuolta matalammalla, aiempien kriisiaikojen huipuista puhumattakaan.

Otetaan siis rauhallisesti, ja katsotaan millainen hallitus Italiassa tulee olemaan, ja mitä sen politiikka käytännössä on.

OP sosiaalisessa mediassa